AL: Kotirouvan voi käydä kalpaten, jos mies sairastuu tai kuolee - Jotkut nuoret naiset haluavat elättäjämiehen
Kirjoitus kokonaisuudessaan tuolla.
https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000011049870.html
Tässä osa kirjoituksesta:
"Naiset ottavat riskin jättäytyessään miehen elätettäväksi, mutta jokainen tekee omat valintansa, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Minna Ala-Heikkilä."
"Nuorten naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä. Ilmiö yllättää, koska Pohjoismaissa on tehty vuosikymmeniä töitä naisten oikeuksien, itsenäisyyden, koulutuksen ja tasa-arvon eteen.
Kotirouvaksi ryhtymisessä on riskinsä. En tiedä, ovatko nämä elättäjämiehen valinneet tulleet ajatelleeksi, miten heidän käy, jos mies jättää tai kuolee. Tai minkä turvin perhe tulee toimeen, jos mies sairastuu suhteellisen nuorena ja joutuu jäämään pitkäksi aikaa tai kokonaan pois työelämästä?
On myös mahdollista, että kotirouvana olo alkaa maistua puulta. Töihin voi olla vaikea palata puuttuvalla tai vanhentuneella koulutuksella ja työkokemuksella. Ikääntyneenä voi kaduttaa, jos eläke on kovin pieni.
Toisaalta, jos tämän valinnan tehnyt nainen elää miehensä rahoilla eikä yhteiskunnan, tehköön niin. Nykyään korostetun yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden nimissä se lienee sallittua.
Oma kysymyksensä on sitten se, mikä on työpanoksensa ja koulutuksensa käyttämättä jättävän hinta yhteiskunnalle. Yhteiskunta tarvitsee naistenkin työpanosta."
Kommentit (99)
Asiaa, mutta viimeinen virke kyllä oli suorastaan naurettava nykytilanteessa.
Juu jokaisen työpanosta tosiaan tunnutaan tarvittavan 😁
Kotirouvailu on suoraan sovinistiselta 1950-luvulta
Vierailija kirjoitti:
Eikö kolumnin kirjoittaja ole koskaan kuullut vakuutuksista? Esim. pariturva kuoleman varalle.
Ei auta, jos mies jättää. Mun mies jätti mut neljänkympin kriisissään. Voi sanoa, että jäin todelliseen taloudelliseen pulaan.
Käy kalpaten= joutuu hakemaan tukia-jotka kyllä myös saa. Voi hirveää.
Nina Mikkonen. Hän jäi kotirouvaksi. Ja ylisiti puheissaan,miten hienoa se on,ja miten kaikkien naisten tulisi tehdä samoin,kun lapset tulee hoitaa kotona.
Miten sitten kävikään? Mies sairastui vakavasti, ja ensin hoiti miehen, ja sen jälkeen jäi ilman tuloja ja ilman ammattia,kun oli niin pitkään kotirouvana.
Tiedän myös naisia,jotka olleet kotieouvia,ja hoitaneet lapset,ja sitten ukko jättänyt ne,kun lapset tulleet aikuisiksi ja jättäneet. Mies löytänyt uuden. Tyhjän päälle jääneet.
Älkää, naiset, koskaan olko miesten rahojen varassa. Hankkikaa oma ammatti ja oma elätys.
Toisaalta kadehditaan ja syytetään tuilla eläjiä, toisaalta taas tuille joutuminen= käy kalpaten.
Onko se nyt paha vai hyvä??
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvailu on suoraan sovinistiselta 1950-luvulta
Suomessa ei ole koskaan ollut kotirouvakukttuuria,kuin vain rikkailla,koska ei ole ollut varaa,eikä mahdollista. Suomi oli sotaan asti maatalousyhteiskunta,ja kaikkien työpanosta tarvittiin maatalossa. Myös kaupungeissa asuvat naiset tekivät työtä, usein jopa samaa työtä,kuin mies,mutta pienemmällä palkalla,kuin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvailu on suoraan sovinistiselta 1950-luvulta
Suomessa ei ole koskaan ollut kotirouvakukttuuria,kuin vain rikkailla,koska ei ole ollut varaa,eikä mahdollista. Suomi oli sotaan asti maatalousyhteiskunta,ja kaikkien työpanosta tarvittiin maatalossa. Myös kaupungeissa asuvat naiset tekivät työtä, usein jopa samaa työtä,kuin mies,mutta pienemmällä palkalla,kuin miehet.
Tarkoitin näin yleisesti 1950-lukua, en yksinomaan Suomea
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttäisi enemmän kertyvä eläke. Siis kun sitä ei kerry. Kun elättäjämies kippaa, on naisen tulona kansaneläke nettona noin 1000 e/kk.
Kansaneläke on vielä vähemmän. Se on tilille saatuna noin 800 e / kk.
Tämä ilmiö on varmasta ihan vain siellä korvien välissä.
Eiksne sitten saa enää lesken eläkettä? Mummolla koitti kissaanpäivät sitten kun pappa kuoli. Koskaan ei ollut ollut töissä missään.
Kyllä jokainen pariskunta, jolla jälkikasvua, voi itse päättää Suomessa siitä, kuka jää kotiin ja kuinka pitkäksi aikaa, teoriassa. Eläminen täällä on vain sen verran kallista, että reaaliteetit tulevat useimmille selviksi aika piankin... Mutta ymmärrän kyllä artikkelin kirjoittajaa hyvin, jos hänen pelkonaan on paluu menneisyyteen, jossa vaimon paikka oli kotona lasten kanssa (ja nyrkin ja hellan välissä?), miehen armoilla taloudellisesti ym.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tunne naisia, jotka jättäytyisivät elämään miestensä tuloilla. Pienten lasten äitejä on, jotka hoitavat lapset taaperoikään, ennen kuin palaavat työelämään. Nykyäänhän siitäkin saa hirveää arvostelua osakseen, että hoitaa lapsia kotona.
Se on naisilla vähän niin, että teit niin tai näin, niin aina se on väärin. Jos menet töihin ja laitat lapset päiväkotiin, olet laiska, kun et hoida lapsiasi itse. Jos taas hoidat lapsiasi, olet laiska, kun et käy töissä. Laiskoja akkoja kaikki äiti-ihmiset siis.
Joo, se on tullut selväksi että naisena ei voi mitään tehdä oikein. Mutta asiaan. Työpaikat vähenee tekniikan kehittyessä kuitenkin, joten kaikille ei vain riitä töitä. Siinä mielessä kotirouvailu voisi olla hyväkin uudistus. Kuitenkin siinä pitää sitten ottaa huomioon kaikki asiat, että nainenkin pärjää vaikka mies sairastuisi, kuolisi tai tulisi ero.
Myös asenteet kotirouvia kohtaan tulisi muuttua suopeammiksi, ettei heitä pilkata ja syrjitä työelämässä, jos päättävät/joutuvat menemään töihin tilanteen muuttuessa.
Muuten riskit ovat naiselle liian suuret. Nuoret naiset eivät sitä välttämättä vielä ymmärrä. Se on vähän niin kuin päättäisi syrjäytyä, mutta sitten kun se alkaa kadottaa, kukaan ei anna sun nousta sieltä enää. Eli ei voi vaan päättää ettei tää kiinnostakaan mua, haluan muuttua.
Kun katselee nykyajan eroamistilastoja, järjen pitäisi sanoa, että toisen varaan ei talouttaan kannata laskea.
Riippuu kai kuoleeko mies nuorena vai vanhana. Nuori neito ehkä löytää uuden joku päivä. Osalla ei ole alkuunsakaan miestä tai tulossakaan. Eikä firmat ota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttäisi enemmän kertyvä eläke. Siis kun sitä ei kerry. Kun elättäjämies kippaa, on naisen tulona kansaneläke nettona noin 1000 e/kk.
Kansaneläke on vielä vähemmän. Se on tilille saatuna noin 800 e / kk.
Paljon enemmän kuin työmarkkinatuki.
Minun 1900-luvun alussa syntynyt mummini muistutti omia tyttäriään ja lastenlapsiaan, että nainen tarvitsee koulutuksen, ammatin, työn ja omaa rahaa. Tätä hän noudatti itsekin, vaikka oli kotoisin köyhistä olosuhteista maaseudulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotirouva omistaa puolet perheen asunnosta. Näin hänen ei käy kalpaten.
No ei muuten omista.
Mä omistan. Ei kai kukaan niin tyhmä ole, että tyhjän päälle jättäytyisi? Omistan myös paljon muutakin.
Jos miehesi kuolee ennen kuin laina on maksettu, sinä et omista siitä välttämättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvaksi jäävän täytyy tietenkin ymmärtää turvata selustansa sen varalta, että jääkin yksin (hyvä vapaaehtoinen eläkevakuutus, hyvä vakuutus puolison kuoleman varalta, elatussopimus, osuus omaisuudesta). Tavismiehillä ei ole varaa turvata kotirouvansa tulevaisuutta ja siksi kotirouvaksi pyrkivän on pyydystettävä itselleen varakas mies.
Ja uskollinen ja vanha. Nämä varakkaat miehet heivaavat yleensä sen vanhan vaimon 40-50 vuotiaana, tai jo aiemmin uuden nuoren vaimon tieltä
Tämä on ihmeellinen ajatus, että miehet poikkeuksetta haluavat jättää vaimonsa kun ikää tulee. Miksi sitten tilastojen mukaan naiset hakevat suurimman osan avioeroista?
Ei ihminen silloin mikään kotirouva ole, jos tekee palkkatyötä kotoa käsin tai esim. yrityksen toimitilat ovat kotona.