Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä? Ehkä..
01.03.2025 |
Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi. Täytyy miehen maksaa mulle ns. palkkaa kotona olosta niin suostun. Ja luulen, että tämä onnistuu.
Kommentit (70)
Oma äitini oli kotirouva, ja kolmilapsinen perheemme eli keskipalkkaisen isäni tuloilla. Isäni teki pahimmassa vaiheessa kahta sivutyötä oman kokoaikaisen työnsä ohella, jotta äiti sai olla vain kotona. Äitini ei ollut perhepäivähoitaja, omaishoitaja tms. eikä hän tehnyt töitä kotoa käsin, joten hän todellakin vain oleskeli työttömänä isäni rahoilla.
Paljon puhuttiin, miten suuri ja tärkeä asia äidin kotona oleminen on ja miten sitä pitäisi arvostaa. Meillä ollut varaa samoihin asioihin kuin muilla, mutta siitä ei saanut valittaa vaan piti olla kiitollinen kun äiti oli kotona.
En nyt aikuisenakaan ihan ymmärrä mikä siinä kotiäitiydessä niin arvokasta oli ja miksi siitä olisi pitänyt olla kiitollinen. Onnellisempi minä olisin ollut, jos äitikin oli kantanut kortensa kekoon eikä olisi tarvinnut elää lapsuutta jatkuvassa rahapulassa. Ja isällä oli riittänyt paremmin aikaa meille, jos hänen ei koko ajan olisi pitänyt olla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun tietää kotitöiden kasautuvan naisen/äidin harteille monen tapauksessa, on lapsiakin hyödyttävä ratkaisu uhrata oma tienaamisensa. Tekee sen työmaan sitten vain kotona, eikä seköä työnantajalle sekä kotona. Itse en voisi suostua. Kotityöt ovat inhokkini, mielummin työnantajan renkinä, saan jopa rahaakin siitä. Parisuhteessa on tarkoitus että kumpikin jakaa kärsimyksen mahdollisimman tasaisesti, niin miksi ottaisin kaiken kärsimyksen, eli kotityöt, itselleni?
Miksi ne kotityöt kasautuvat naisen harteille? Jos mies on laiska eikä suostu tekemään omaa osuuttaan, se on väkivaltaa ja hyvä syy erota.
Tunnen yhden yli 60-vuotiaan kotirouvan. Nuorin lapsikin on jo 30-vuotias. Mies tekee kahta työtä ja käy vain kotona nukkumassa.
Onko tämä mitään elämää elää köyhyydessä, kun vaimo ei halua mennä töihin? Jos olisin tuo mies, niin en olisi tuollaista katsellut vuosikymmenet.
Miksi köyhätkin miehet alistuvat elättämään näitä kotiäitejä ja -rouvia heidän eläkeikäänsä asti? Mikä siinä on pointtina? En ymmärrä.
Koko perhe joutuu kituuttamaan köyhyydessä, kun nainen on päättänyt olla koko ikänsä vain kotona. Ei ole tervettä, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhätkin miehet alistuvat elättämään näitä kotiäitejä ja -rouvia heidän eläkeikäänsä asti? Mikä siinä on pointtina? En ymmärrä.
Koko perhe joutuu kituuttamaan köyhyydessä, kun nainen on päättänyt olla koko ikänsä vain kotona. Ei ole tervettä, ei.
Mihin eläkkeeseen, kun on ollut koko ikänsä kotona.
Jos miehellä todella isot tulot, niin ok. Muuten vähän omituinen järjestely, jos toinen makaa kotona ja painaa töitä. Tulee mieleen, että onko kotona makaamisen taustalla mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseään kunnioittava ei ryhdy kotirouvaksi vuonna 2025
Luulen, että moni on ylpeä ja kokee saavutukseksi sen, että on saanut niin hyvän ja varakkaan miehen, että voi viettää sellaista Beverly Hills vaimo elämää.
Jos olisin nainen, pyrkisin itsekin mielummin tuohon, kuin nöyryytettäväksi johonkin Alepan kassalle, koska mikään koulutus ei enää takaa mitään arvostettua työtä.
Sitten vain sopimukset ja avioehdot sen mukaan, ettei jää tyhjän päälle jos tulee ero, eikä ole koulutusta eikä työkokemusta ja lapsetkin pitäisi hoitaa ja elätellä.
Nykymalli on kuitenkin yleensä tämä Amandan malli, että nostellaan lasten kanssa jotain 5-6 tonnin sos.tukia
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e8620778-97f7-4a61-94f0-aae2ddc5776c
Joten on paljon arvokkaampaa ja kunniakkaampaa, jos voi siellä kotona elää miehen rahoilla, tukia nostamatta!
Jos ja kun tietää kotitöiden kasautuvan naisen/äidin harteille monen tapauksessa, on lapsiakin hyödyttävä ratkaisu uhrata oma tienaamisensa. Tekee sen työmaan sitten vain kotona, eikä seköä työnantajalle sekä kotona. Itse en voisi suostua. Kotityöt ovat inhokkini, mielummin työnantajan renkinä, saan jopa rahaakin siitä. Parisuhteessa on tarkoitus että kumpikin jakaa kärsimyksen mahdollisimman tasaisesti, niin miksi ottaisin kaiken kärsimyksen, eli kotityöt, itselleni?