Millainen ihminen nauttii noista True crime-jutuista?

Vierailija kirjoitti:

Miusta ovat mielenkiintosia kunhan on tarpeeksi pahoja ihmisiä eli vähintään sarjamurhaaja kyseessä.

Noissa kiinnostaa tekotavat, syyt ja miten tutkittu. Voi ottaa mallia, jos joutuu samaan tilanteeseen

Samaan tilanteeseen, ai niin kuin itse tekijäksi vai? No jopas.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen sanavalinta "nauttia". Tai epälooginen ja omituinen päätelmä, että katsoessaan true crimea nauttisi jotenkin siitä uhrin kivun kuvittelusta. Veikkaanpa, ettei henkisesti terveelle tulisi tällainen edes mieleen.

Omasta puolestani täytyy sanoa, että on älyllisesti mielenkiintoista katsoa ja analysoida noita tarinoita, yrittää ymmärtää, miksi ihmiset käyttäytyvät ja toimivat niin kuin toimivat, miten virkavalta on menetellyt... Itse olen ollut kiinnostunut etenkin Bundysta, ja on kyllä kiehtovaa nähdä ja yrittää kuvitella, miten erilaista esimerkiksi poliisityö oli silloin 70-luvulla. Hyvä, jos fakseja oli poliisiasemilla, DNA-tutkimuksesta ei vielä tiedetty mitään... Nuo ovat myös ikkuna sen ajan kulttuuriin yleisestikin, millaisia yhteiskunnallisia muutoksia oli meneillään ja miten ihmiset niihin suhtautuivat. Että siinä mielessä noista voi kyllä nauttiakin. Ei tietenkään siitä, mitä uhreille on tehty ja miltä heistä on tuntunut. Se on kamalaa.

Nauttiminen on väärä sana.

Vierailija kirjoitti:

Ihailen sarjamurhaajia ja saan nautintoa heidän teoistaan. Toivon, että itsekin saisin rohkeutta toteuttaa mieltymyksiäni. Noista saa vinkkejä miten ovat jääneet kiinni ja osaa itse välttää samoja mokia. 

Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumatausta tai sitten pumpulissa kasvaneet jotka on eläneet omissa maailmoissaan seinien sisällä.

Normaalia ihmisiä true crime jutut kuvottaa.

Ihan turha naputella niitä alapeukkuja koska tämä on fakta.

Samanlainen fakta kuin se, että S/M seksistä höpöttävät naiset ovat traumataustaisia.

Jotain lähdettä tälle "faktalle". ?

Vierailija kirjoitti:

Ihailen sarjamurhaajia ja saan nautintoa heidän teoistaan. Toivon, että itsekin saisin rohkeutta toteuttaa mieltymyksiäni. Noista saa vinkkejä miten ovat jääneet kiinni ja osaa itse välttää samoja mokia. 

Olisi hienoa elää noiden elämää. Olisi seikkailua elämässä. Esim Dahmer on mielenkiintoinen. Millasta olis syödä ihminen pala kerrallaan vielä kun se on elossa. Nykyään opiskelen lääkäriksi, jotta osaisin pitää ihmislelun tarpeeksi pitkään elossa

Joidenkin vähän vinksahtaneiden nörttien ja sitten wt-osaston juttuja. Ensin mainittujen tosi elämän kokemus rajoittuu yläasteen takapulpetin poikien pelkäämiseen ja jälkimmäiset on kokeneet niin paljon paskaa että aivot on menneet muussiksi että eivät enää tajua että se ei ole tervettä.

Jos teitää kiinnostaa true crime, kannattaa mennä paikkoihin joissa siitä pääsette nauttimaan. Jos eväät ei riitä poliisiksi, voi aina hakeutua esim vanginvartijaksi tai vaikkapa vaan nornaaliksi vartijaksi. Siellä saatte nauttia siitä miten "mielenkiintoista" se elämä, ne ihmiset on. Veikkaanpa että jos on yhtään aivotoimintaa ei halua kuulla siitä maailmasta mitään muutaman kuukauden jälkeen kun niitä ihmisiä katselee ja tajuaa miten helevetin typeriä kalluja lähes kaikki on. Ja ne jotka ei ole, on pelkkiä persereikiä. Ei niissä ole mitään kiinnostavaa.

Olen työskennellyt vankilassa ja sanon suoraan että true crime-jutut on lapsellisille ja hölmöille tarkoitettua roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumatausta tai sitten pumpulissa kasvaneet jotka on eläneet omissa maailmoissaan seinien sisällä.

Normaalia ihmisiä true crime jutut kuvottaa.

Ihan turha naputella niitä alapeukkuja koska tämä on fakta.

Samanlainen fakta kuin se, että S/M seksistä höpöttävät naiset ovat traumataustaisia.

Jotain lähdettä tälle "faktalle". ?

Ammatillinen kokemus. 

Yhteen aikaan katselin tosi paljon. Kiinnostavia olivat tapaukset, joissa ulospäin normaalissa perheessä tapahtui henkirikos, ja tekijänä oli joku tuttu, joka hänkin ulospäin normaali. Olen miettinyt, että minkälaisia ajatuksia tekijöillä on sitten vankilassa, kun kaikki on muuttunut peruuttamattomasti. En tiedä tilastoja, mutta en olisi hämmästynyt, jos vankiloissa tapahtuisi paljon itsemurhia.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin vähän vinksahtaneiden nörttien ja sitten wt-osaston juttuja. Ensin mainittujen tosi elämän kokemus rajoittuu yläasteen takapulpetin poikien pelkäämiseen ja jälkimmäiset on kokeneet niin paljon paskaa että aivot on menneet muussiksi että eivät enää tajua että se ei ole tervettä.

Jos teitää kiinnostaa true crime, kannattaa mennä paikkoihin joissa siitä pääsette nauttimaan. Jos eväät ei riitä poliisiksi, voi aina hakeutua esim vanginvartijaksi tai vaikkapa vaan nornaaliksi vartijaksi. Siellä saatte nauttia siitä miten "mielenkiintoista" se elämä, ne ihmiset on. Veikkaanpa että jos on yhtään aivotoimintaa ei halua kuulla siitä maailmasta mitään muutaman kuukauden jälkeen kun niitä ihmisiä katselee ja tajuaa miten helevetin typeriä kalluja lähes kaikki on. Ja ne jotka ei ole, on pelkkiä persereikiä. Ei niissä ole mitään kiinnostavaa.

Olen työskennellyt vankilassa ja sanon suoraan että true crime-jutut on lapsel

Niin. Tämä oli epäanalyyttinen _mielipiteesi_.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin vähän vinksahtaneiden nörttien ja sitten wt-osaston juttuja. Ensin mainittujen tosi elämän kokemus rajoittuu yläasteen takapulpetin poikien pelkäämiseen ja jälkimmäiset on kokeneet niin paljon paskaa että aivot on menneet muussiksi että eivät enää tajua että se ei ole tervettä.

Jos teitää kiinnostaa true crime, kannattaa mennä paikkoihin joissa siitä pääsette nauttimaan. Jos eväät ei riitä poliisiksi, voi aina hakeutua esim vanginvartijaksi tai vaikkapa vaan nornaaliksi vartijaksi. Siellä saatte nauttia siitä miten "mielenkiintoista" se elämä, ne ihmiset on. Veikkaanpa että jos on yhtään aivotoimintaa ei halua kuulla siitä maailmasta mitään muutaman kuukauden jälkeen kun niitä ihmisiä katselee ja tajuaa miten helevetin typeriä kalluja lähes kaikki on. Ja ne jotka ei ole, on pelkkiä persereikiä. Ei niissä ole mitään kiinnostavaa.

Olen työskennellyt vankilas

Mutta totta se oli.

Itse katson joskus niitä, lähinnä  silloin kun en saa yöllä  unta tai olen tylsistynyt ja väsynyt. En sen kummemmin nauti, mutta yleensä jos yllä aukaisee television niin vaihtoehto näille on joku avaruusolioiden aiheuttama uhka maapallolle tai 90 päivänmorsiamet.

Vierailija kirjoitti:

Traumatausta tai sitten pumpulissa kasvaneet jotka on eläneet omissa maailmoissaan seinien sisällä.

Normaalia ihmisiä true crime jutut kuvottaa.

Normaali ihminen suhtautuu noihin objektiivisesti ja rationaalisesti. Toisia kiinnostaa ja toisia ei. Maailmassa tapahtuu varmaan satoja tuhansia henkirikoksia joka vuosi, ei normaali ihminen koe kuvotusta teeveestä tulevalle yksittäiseen ja tuntemattomaan ihmiseen kohdistuvasta rikoksesta.

Minä en ymmärrä miksi joku vapaaehtoisesti katsoo Salattuja Elämiä ja Temptation Island ohjelmia

Itse tykkään dekkareista ja poliisisarjoista mutta true crime lähinnä ällöttää. Pahimmassa tapauksessa nämä oman elämänsä kallut ja Naccit saavat tuloja siitä, kun heistä tehdään ohjelmia ja kirjoja. 

Luin kerran yhden FBI:n ensimmäisiä profiloijia olleen miehen elämänkerran ja siinä tuli aika tavalla selväksi, että SARJAmurhaajat ja -rikolliset ovat yleensä äidin tai harvemmin isän pieksämiä ja hyväksikäyttämiä tyyppejä, ei mitään huippuälykkäitä Hannibal Lecter -tapauksia. Eli eipä noita kannata ihannoida. Lisäksi tuossa ao. kirjassa laitettiin aika surutta äitien piikkiin se, että pojista tuli naisvihaajia. 

Reaalielämässä noiden häröjen sielunmaisemissa ei ole mitään "ymmärrettävää" tai kiehtovaa, ovat vaan pakkomielteisiä  ja impulssikontrollin kadottaneita surkimuksia. Vähän viinaa tuohon päälle niin eiköhän se resepti ole valmis. 

Joten en kyllä tajua, miten true crimesta on tullut lattepissisten mainstream-viihdettä. Kai ne on ne "jännikset", jotka kiehtoo, vaikka tosiasiassa ne eivät edes ole jänniksiä vaan laarin pohjalta älynlahjansa saaneita reppanoita. Vaan eipä siinä, genre suoltaa rahaa tekijöilleen eikä tarvitse edes olla minkään maailman ammattilainen, jos haluaa true crime -podcastin polkaista pystyyn. Kattelee vaan jenkkien sanomalehdistä uutiset ja selaa Wikipediaa, omat harhaluulot ja väärinymmärrykset sitten mukaan ja tyttöfanien pöksyt kastuu. 

Tärkeämpi kysymys on, miksi jotkut eivät pidä true crimea normaalina - paremman sanan puutteessa - viihdemuotona? Mikä siinä on niin kamalaa, että sen kautta pitää määritellä ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpi kysymys on, miksi jotkut eivät pidä true crimea normaalina - paremman sanan puutteessa - viihdemuotona? Mikä siinä on niin kamalaa, että sen kautta pitää määritellä ihmisiä?

Häiritseviä ovat puolustusministeri Häkkäsen peräteikäleikit.

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään dekkareista ja poliisisarjoista mutta true crime lähinnä ällöttää. Pahimmassa tapauksessa nämä oman elämänsä kallut ja Naccit saavat tuloja siitä, kun heistä tehdään ohjelmia ja kirjoja. 

Luin kerran yhden FBI:n ensimmäisiä profiloijia olleen miehen elämänkerran ja siinä tuli aika tavalla selväksi, että SARJAmurhaajat ja -rikolliset ovat yleensä äidin tai harvemmin isän pieksämiä ja hyväksikäyttämiä tyyppejä, ei mitään huippuälykkäitä Hannibal Lecter -tapauksia. Eli eipä noita kannata ihannoida. Lisäksi tuossa ao. kirjassa laitettiin aika surutta äitien piikkiin se, että pojista tuli naisvihaajia. 

Reaalielämässä noiden häröjen sielunmaisemissa ei ole mitään "ymmärrettävää" tai kiehtovaa, ovat vaan pakkomielteisiä  ja impulssikontrollin kadottaneita surkimuksia. Vähän viinaa tuohon päälle niin eiköhän se resepti ole valmis.

Jos katsoo true crimea => ihannoi sarjamurhaajia?

Ihan normaali utelias ihminen.

Lattepissis?