Millainen ihminen nauttii noista True crime-jutuista?

Miusta ovat mielenkiintosia kunhan on tarpeeksi pahoja ihmisiä eli vähintään sarjamurhaaja kyseessä.

Noissa kiinnostaa tekotavat, syyt ja miten tutkittu. Voi ottaa mallia, jos joutuu samaan tilanteeseen

En nauti, mutta katson ajankuluksi. Eniten noissa kiinnostaa rikollisen mielenmaisema, miksi joku päätyy tekemään mitä on tehnyt. 

Jonkin verran katson tositarinoita, mutta en nauti, vaan tahdon vain saada paremman kokonaiskuvan maailmasta, kun en jättäydy täysin  tietämättömäksi näistä. En katso ollenkaan "väkivaltaviihdettä", joka ei perustu oikeisiin dokumentoituihin tapahtumiin.

Traumatausta tai sitten pumpulissa kasvaneet jotka on eläneet omissa maailmoissaan seinien sisällä.

Normaalia ihmisiä true crime jutut kuvottaa.

Mulla oli nuorempana pakkomielle siitä, miten ihmisen pahuus syntyy, kun olin sitä itsekin todistanut enkä voinut käsittää, miksi ihmiset käyttäytyvät niin. True crimea kuluttamalla yritin selvittää pahuuden psykologiaa.

Olen miettinyt samaa. En tässä kritisoi ketään joka katsoo tai kuuntelee true crime -tuotantoja. Itse pystyisin ainoastaan miettimään millaista kauhua ja kipua uhri joutui kokemaan, joten jätän väliin.

En nauti tietenkään, vaan ovat vertaisterapiaa ja opettavaisia, auttavat ennakoimaan.

Tulee kyllä katsottua esimerkiksi Netflixistä kaikki true crime -jutut, varsinkin sarjamurhaajia käsittelevät. Ja murhapodcastit päälle. Joka päivä saan reippaan annoksen true crimeä. Onko siinä jotain omituista?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. En tässä kritisoi ketään joka katsoo tai kuuntelee true crime -tuotantoja. Itse pystyisin ainoastaan miettimään millaista kauhua ja kipua uhri joutui kokemaan, joten jätän väliin.

Se uhrin kauhu ja kipu on kiihottavaa. Katotaan aina poikaystävän kaa ja ohjelman kattomine loppuu seksiin

Kaikki rikoksiin liittyvät jutut ovat minusta kuvottavia.

Ihailen sarjamurhaajia ja saan nautintoa heidän teoistaan. Toivon, että itsekin saisin rohkeutta toteuttaa mieltymyksiäni. Noista saa vinkkejä miten ovat jääneet kiinni ja osaa itse välttää samoja mokia. 

Erikoinen sanavalinta "nauttia". Tai epälooginen ja omituinen päätelmä, että katsoessaan true crimea nauttisi jotenkin siitä uhrin kivun kuvittelusta. Veikkaanpa, ettei henkisesti terveelle tulisi tällainen edes mieleen.

Vierailija kirjoitti:

En nauti, mutta katson ajankuluksi. Eniten noissa kiinnostaa rikollisen mielenmaisema, miksi joku päätyy tekemään mitä on tehnyt. 

Sanotko samaa seksistä?

Vierailija kirjoitti:

En nauti, mutta katson ajankuluksi. Eniten noissa kiinnostaa rikollisen mielenmaisema, miksi joku päätyy tekemään mitä on tehnyt. 

Selviääkö se mielenmaisema noissa?

Olen huomannut että true crime jutuista kiinnostuneet ovat tavallista sensitiivisempiä ja herkempiä ihmisiä. Päinvastoin siis kuin voi kuvitella. Emme nauti siitä mitä on tapahtunut, päin vastoin. Emme voi ymmärtää maailman pahuuttaa mutta emme myöskään sulje silmiämme asioilta. 

Vierailija kirjoitti:

Traumatausta tai sitten pumpulissa kasvaneet jotka on eläneet omissa maailmoissaan seinien sisällä.

Normaalia ihmisiä true crime jutut kuvottaa.

Ihan turha naputella niitä alapeukkuja koska tämä on fakta.

Samanlainen fakta kuin se, että S/M seksistä höpöttävät naiset ovat traumataustaisia.

Mun on vaikea hyväksyä sitä, että raaoista rikoksista, joissa joku on joutunut kokemaan kamalia, tehdään viihdettä ja bisnestä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että true crime jutuista kiinnostuneet ovat tavallista sensitiivisempiä ja herkempiä ihmisiä. Päinvastoin siis kuin voi kuvitella. Emme nauti siitä mitä on tapahtunut, päin vastoin. Emme voi ymmärtää maailman pahuuttaa mutta emme myöskään sulje silmiämme asioilta. 

Ettehän te kestä oikeasti sitä elämää ollenkaan vaan pakenette todellisuutta neljän seinän sisälle.

Ei ole nauttimista. Muutamassa tapauksessa videoilta on selvinnyt jotain uutta ja erikoista tietoa. Esimerkiksi Usan tapaukset. On pitkä väli usein ettei tule katsottua, ehkä sattumalta joku miniputki, klikkiotsikoiden /kuvan perässä. Jätän mielellään väliin ne.

Katson niitä siksi, että ymmärtäisin, että maailma ei ole niin turvallinen, mitä luulisi.

Katson siis opetukseksi, että mitä kaikkea voikaan tapahtua. Mitkä tapahtumaketjut ovat johtaneet siihen ja olisiko sen voinut välttää.

Jos ja kun itse joutuu sitten vaarallisiin tilanteisiin, niin osaa olla järkevä ja realisti ja ymmärtää, että kaikkea pahaa voi oikeasti sattua, eikä luottaa sokeasti ihmisiin jne. ja täten voi jopa pelastautua vakavista tilanteista. Eniten taidan katsoa parisuhteisiin liittyvää True Crimeä eli miten välttyä joutumasta parisuhdeväkivallan uhriksi.

Katson siis viikottain true crimea. Eniten katson YouTubesta, siellä on kaikki maailman True Crimet, mitä kuvitella saattaa (englanniksi tosin). Kehittyypähän samalla kielitaitokin.