Onko täällä paikalla ex-uskovia?
Toivon asiallista keskustelua. En tiedä kuinka yleistä tämä on tähän suuntaan verrattuna uskoon tulemiseen , tai kuinka tabu tämä aihe on, mutta jos jollain on kokemuksia?
sinä joka olet luopunut uskosta , sinusta on tullut ateisti tai agnostikko, mikä sai sinut päättämään näin? Millaiseksi koet elämäsi ennen tätä päätöstä ja sen jälkeen?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo oon, keski-iässä meni usko ja nyt vtuttaa kun olen koko elämäni odotellut, että Jumala johdattaisi jonnekin, ja nyt huomaan että mulla ei ole yhtään mitään ja mitään jumalaa ei edes todennäköisesti ole olemassa. Mä siis tosiaan uskoin että kunhan vaan rukoilen ja yritän elää Jumalan tahdon mukaisesti, niin Jumala johdattaisi mulle oikean miehen, tehtävän (olipa se hengellinen tai maallinen) jne. Ei johdatettu mitään, nyt olen 44-vuotias tyyppi ilman ihmissuhteita tai koulutusta, hantti-pätkähommia tehden.
Monelle on käynyt samoin.
Uskotellaan että kyllä se jumala johdattaa uskovan puolison. Aina ei näin käy.
Itse odotin 28vuotiaaksi. Yhtään uskovaa miestä ei johdettu tielleni.
Niinpä otin tavallisen , ei niin uskovan miehen, jonka kanssa sain 2lasta.
Täällä myös yksi yksineläjäksi ja siten myös lapsettomaksi uskonnon vuoksi jäänyt. Niin perusteellisesti minut oli peloteltu sillä, että epäuskoisen puolison ottaminen voi johtaa helvettiin joutumiseen, että en uskaltanut toimia opetusta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minut yritettiin ohjata Jehovan todistajaksi. Olinkin jonkinlaisessa uskossa ja opiskelin heidän oppejaan, mutta en koskaan käynyt seurakunnassa. Toiset yrittivät taas helluntalaiseksi ja kolmannet pitivät evankelisluterilaista kirkkoa oikeana. Yritin rukoilla ja koskaan en kokenut saavani ruokouksiini mitään vastakaikua, oli täysin hiljaista.
Myöhemmin luettuani filosofiaa ja tutkittuani asioita itse, totesin uskonnollisten kirjojen olevan vanhoja vallan käytön välineitä. Ne on kirjoitettu aikanaan hyvin taitavasti suurten ihmismassojen hallintaa varten ja tarkoituksella kirjoitettu monitulkintaisiksi. Näin niistä muka aina löytyy totuus jokin auktoriteetti voi määritellä tietävänsä viimeisimmän ja oikean totuuden. Jumala on kuollut sen myötä kun hänet keksinyt henkilö kuoli.
En kiellä ylemmän voiman olemassa oloa, mutta ihmisten kirjoittamat uskonnolliset opukset kuten raamattu, koraani ja vastaavat ovat maailmanhistorian suurimpia v
Jehovan todistajat ovat harhaoppisia. Ovat väärentäneet mm Jeesuksen identiteettiä. Olen pahoillani että jouduit heidän " uhriksi".
Kehotan sinua tutustumaan Raamattuun, Jumalan Sanaan. Johanneksen evankeliumi, voi olla hyvä aloitus.
Pyydä että Jumala näyttäisi totuuden sinulle, että Hän näyttäisi olemassaoloaan ja kuka Hän on. Saatat yllättyä. Et voi menettää mitään ainakaan.
Kaikkea hyvää !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset ei toimi. Viestin 128 kirjoittajalle :
Olin täysin tapakristitty ennen kun sain ottaa uskoa vastaan 50 vuotiaana. En olllut ateisti, mutta en ollut uskovakaan. Evl kirkon jäseneksi liitetty epäraamatullisen vauvakasteen myötä.
Usko ei ollut juurikaan läsnä lapsuudessani. Kirkossa käytiin hautajaisissa ja häissä.
Moni täysin ateistikin on saanut ottaa uskoa vastaan !
Eli olit saanut ottaa vastaan tyypillisen suomalaiseen kulttuuriin kuuluneen indoktrinaation. Sen, jossa jumala kerrotaan lapsille itsestäänselvyytenä kritiikittömästi olemassaolevana kaikissa yhteyksissä. Mitä luulet, olisitko ottanut uskon vastaan, jos olisit kasvanut hindulaisessa perheessä?
Kyllä olisin! Moni muslimi , hindu y.
Kuulehan Kaisa, älä valehtele itsellesi ja varsinkaan meille muille. Nuo mainitsemasi kääntymisesi ovat suhteellisesti vähenemään päin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Minut kasvatettiin uskontoon nimeltä "ateismi". Luovuin tuosta aikuisena ja aloin uskoa Jumalaan. Olen siis ex-uskovainen erään uskonnon suhteen, mutta nykyään uskovainen kristinuskon suhteen.
Ateismi ei ole uskonto. Miksi valehtelet? Eikö jeesus kieltänyt sen touhun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo oon, keski-iässä meni usko ja nyt vtuttaa kun olen koko elämäni odotellut, että Jumala johdattaisi jonnekin, ja nyt huomaan että mulla ei ole yhtään mitään ja mitään jumalaa ei edes todennäköisesti ole olemassa. Mä siis tosiaan uskoin että kunhan vaan rukoilen ja yritän elää Jumalan tahdon mukaisesti, niin Jumala johdattaisi mulle oikean miehen, tehtävän (olipa se hengellinen tai maallinen) jne. Ei johdatettu mitään, nyt olen 44-vuotias tyyppi ilman ihmissuhteita tai koulutusta, hantti-pätkähommia tehden.
Pitäähän sitä puolisoa itsekin etsiä ja liittyä vaikka deittiryhmiin, ja hakeutua opiskelemaan alaa joka kiinnostaa jne. Eihän Jumala asioita valmiiksi tee.
Ei tee, mutta mulle oli opetettu, että tulee sisältä se halu tehdä jotain, tai että tosiaan Jumala johdattaa eteeni mahdollisuuden ja voisin siihen sitten vaan tarttua. Esim. opintojen suhteen ei koskaan tullut mitään tunnetta, että mikään erityisemmin kiinnostaisi, joten koin ettei minua oltu johdatettu minnekään, joten en valinnut mitään. Miesasiassa odotin, että elämällä ihan arkista tavallista elämääni, Jumala varmasti johdattaa Sen Oikean kohdalleni, ja minä sitten heti sydämessäni tunnen että tässä se on. Mutta en koskaan kohdannut ketään miestä josta minä olisin ollut kiinnostunut, ja joka olisi myös kiinnostunut minusta. Yhden kyllä, josta minä kiinnostuin, vaan oli jo varattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumala ei koskaan sairastuta mieltä, Ihmisten vaatimukset sairastuttaa.
Mistäs sinä sen tiedät?
Sanovathan nuo helluntaissakin,kuinka "tutkimattomat ovat Jumalan tiet". Joku täällä kertoikin jo,kuinka usko vei hänet suljetulle ja itse tunnen samanlaisia tapauksia paljon-olen itsekkin yksi mielisairaalajaksot heittäneistä. Tiedätkö,miten aikoinaan selittelin ja harrastin aivojoogaa sen suhteen,miksi uskova sairastuu psyykkisesti? No eihän sille muuta selitystä tietenkään voinut olla,kuin se, että Jumala halusi opettaa jotain erittäin tärkeää tuon sekoamisen kautta ja ennenkaikkea:uskova,joka joutuu (eli siis hihhuleiden kielelle käännettynä "pääsee") mielisairaalan suljetulle kerta toisensa jälkeen, on todellisuudessa Jumalan sinne lähettämä,jotta hän voisi kertoa Jeesuksen iiihanasta pelastussanomasta siellä oleville itsetuhoisille raukoille ja etsiville Totuuden. O
Minä taas ajattelen että kuka vaan voi sairastua, oli uskossa tai ei. Lakihenkiset uskontulkinnat toki lisäävät taakkaa psyykelle.
"Minä taas ajattelen että kuka vaan voi sairastua, oli uskossa tai ei. Lakihenkiset uskontulkinnat toki lisäävät taakkaa psyykelle."
Uskonnollisuus ja hengellisyys lisäävät mielenterveyshäiriöiden riskiä sitä varmemmin,mitä nuorempi ja herkempi ihminen on kyseessä,erityisesti vapaissa suunnissa ja karismaattisuudessa. Henkisyys ja hengellisyys voi olla myös parantavaa ja merkitystä tuovaa, mutta yleensä se ei ole sitä,mitä seurakuntien sisällä tarjotaan.
Missä uskonnossa näin opetetaan? Ei ainakaan Raamatussa.
Täällä myös yksi yksineläjäksi ja siten myös lapsettomaksi uskonnon vuoksi jäänyt. Niin perusteellisesti minut oli peloteltu sillä, että epäuskoisen puolison ottaminen voi johtaa helvettiin joutumiseen, että en uskaltanut toimia opetusta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
"Minä taas ajattelen että kuka vaan voi sairastua, oli uskossa tai ei. Lakihenkiset uskontulkinnat toki lisäävät taakkaa psyykelle."
Uskonnollisuus ja hengellisyys lisäävät mielenterveyshäiriöiden riskiä sitä varmemmin,mitä nuorempi ja herkempi ihminen on kyseessä,erityisesti vapaissa suunnissa ja karismaattisuudessa. Henkisyys ja hengellisyys voi olla myös parantavaa ja merkitystä tuovaa, mutta yleensä se ei ole sitä,mitä seurakuntien sisällä tarjotaan.
Missä sitten tuodaan esille sitä oikeata hengellisyyttä?
Monet helluntailaiset ovat niin aivopestyjä uskontoonsa, etteivät kykene ajattelemaan järkevästi. Jatkuva kokouksissa istuminen ei ole hyväksi kenellekään.
Kyllä hälytyskellojen pitäisi jo soida, jos olet parikymppisenä tullut uskoon, eikä kumppania ole vielä yli kolmekymppisenä löytynyt, että alkaa katsella puolisoa muualta kuin seurakunnasta!!
Ei pidä antaa minkään lahkon määritellä elämäänsä liian tarkoin!!!
Tiedän näitä tapauksia paljon.
Vierailija kirjoitti:
Monet helluntailaiset ovat niin aivopestyjä uskontoonsa, etteivät kykene ajattelemaan järkevästi. Jatkuva kokouksissa istuminen ei ole hyväksi kenellekään.
Kyllä hälytyskellojen pitäisi jo soida, jos olet parikymppisenä tullut uskoon, eikä kumppania ole vielä yli kolmekymppisenä löytynyt, että alkaa katsella puolisoa muualta kuin seurakunnasta!!
Ei pidä antaa minkään lahkon määritellä elämäänsä liian tarkoin!!!
Tiedän näitä tapauksia paljon.
Toki kellojen tulisi soida, mutta indoktrinaatio ja sosiaalinen paine estävät sen erittäin tehokkaasti. Todella paljon ongelmia uskovien kotien nuorilla,joilta kielletään terve suhtautumien seksuaalisuuteen.
"Missä sitten tuodaan esille sitä oikeata hengellisyyttä?"
Siellä,missä on rauha,laupeus ja armo, tehdään epäitsekästä hyvää ja ollaan valmiit antamaan oma elämä,jotta rakkaudessa eläminen toteutuisi eli ei todellakaan kristillisissä yhteisöissä tai seurakunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Minut kasvatettiin uskontoon nimeltä "ateismi". Luovuin tuosta aikuisena ja aloin uskoa Jumalaan. Olen siis ex-uskovainen erään uskonnon suhteen, mutta nykyään uskovainen kristinuskon suhteen.
Mahtavaa! Siunausta Sinulle!
Teille uskoville on sanottu jo moneen kertaan että menkää muualle kertomaan ihanasta jumalasuhteestanne. Te ette anna yhtään mitään tämän keskustelun aloituksen aiheeseen-kuinka itsekeskeinen on oltava ja raamatun oppeja vastaan toimiva,että trollaa täällä noita juttujanne? Teillä on kirkot,seurakunnat,uskovien ketjut ja yhteisöt-julistakaa onneanne siellä ja pysykää poissa ketjuista,joissa yritetään toipua kaltaisenne tuottamista psyykkisistä,taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaurioista. Jos et uskova osaa tehdä mitään muuta,kuin hokea noita aivopesun tuotoksia, ole hyvä ja poistu takavasemmalle-etkä tajua,että pilkkaat ja satutat ihmisiä,jotka ovat vakavissaan etsineet Jumalaa ja joutuneet kärsimään sen vuoksi? Olette todella sairaita!
Vierailija kirjoitti:
Monet helluntailaiset ovat niin aivopestyjä uskontoonsa, etteivät kykene ajattelemaan järkevästi. Jatkuva kokouksissa istuminen ei ole hyväksi kenellekään.
Kyllä hälytyskellojen pitäisi jo soida, jos olet parikymppisenä tullut uskoon, eikä kumppania ole vielä yli kolmekymppisenä löytynyt, että alkaa katsella puolisoa muualta kuin seurakunnasta!!
Ei pidä antaa minkään lahkon määritellä elämäänsä liian tarkoin!!!
Tiedän näitä tapauksia paljon.
"Ei pidä antaa minkään lahkon määritellä elämäänsä liian tarkoin!!!"
Tämä on kyllä paljon helpommin sanottu kuin tehty varsinkin, jos on sattunut syntymään johonkin tiukan kontrolloivaan uskonnolliseen yhteisöön kuuluvaan perheeseen. Tiukan uskonnollisen kasvatuksen myötä kyky kriittiseen ajatteluun saattaa jäädä heikoksi ja lisäksi yhteisössä saatetaan opettaa, että jo opetusten kyseenalaistaminen on hyvin vaarallista uskon säilyttämisen näkökulmasta. Ja uskon menettämisen tai edes erilaisten opillisten näkemysten omaksumisen saatetaan opettaa johtavan helvettiin joutumiseen. Lisäksi yhteisön aiheutama paine noudattaa ryhmän tapoja voi olla todella kova. Esimerkiksi puolison ottaminen yhteisön ulkopuolelta voi aiheuttaa ryhmän paheksunnan ja painostuksen kohteeksi joutumisen. Jos vielä on kasvanut lapsesta asti yhteisössä voivat lähes kaikki ihmissuhteet olla siihen kytköksissä. Eli pahimmassa tapauksessa parisuhde ulkopuolisen kanssa saattaa johtaa ihmissuhteiden vaikeutumiseen omiin vanhempiin, sisaruksiin, serkkuihin, muihin sukulaisiin, ystäviin ja joskus myös työyhteisön jäseniin. En tiedä onko aikuisiällä uskonnolliseen yhteisöön liittyneillä helpompaa, kun kriittisen ajattelun kehittymistä ei ole samalla tavalla vaikeutettu nuorena ja ihmissuhteita luultavasti on enemmän yhtesön ulkopuolisiin ihmisiin ja elämä yhteisön ulkopuolellakin on tuttua ihan omasta aiemmasta elämästä. En kuitenkaan usko, että tällöinkään yhteisön neuvoja vastaan toimiminen olisi helppoa, koska niin voimakkaita mielenhallinnan keinoja jotkut uskonnolliset yhteisöt jäseniinsä käyttävät. Sinänsä olen toki samaa mieltä siitä, että minkään lahkon ei kannata antaa määritellä omaa elämää liiaksi. Se vain lahkoon kuuluvalle voi olla äärimmäisen vaikeaa.
Voi voi, kun monelle uskominen on suorittamista, eikä armoa. Ulkokultaista esittämistä muille ja riittien toistamista kuin robotti. Kadotuksen pelkokaan ei hellitä, kun vastuu omasta synnittömyydestä on omassa kädessä...
Pitäisi nuhdella opettajianne, kun eivät heti alussa tehneet selväksi, että ns. omavanhurskaus ja lakiuskoisuus ei johda mihinkään. Korkeintaan palaa loppuun, kuten valitettavan monelle on täälläkin käynyt.
Vierailija kirjoitti:
" kristitty" joka luopuu uskostaan ei alunperinkään ole ollut uudestisyntyneessä, pelastavassa uakossa!
Kärsit oikeaoppisuuden harhasta.
Olen tapaluterilaisesta perheestä. Vartuin siinä uskossa ( ;) että muutkin suhtautuivat uskontoon lähinnä pakollisena tapakulttuurina. Kun sitten sanoin etten halua käydä rippikoulua alkoi sota. Asia paheni kun 18.v täytettyä yritin erota kirkosta. Kun myöhemmin erosin kirkosta vanhempani eivät puhuneet minulle puoleen vuoteen.
Monella kuuluu usko hiipuneen kun on tullut vastoinkäymisiä elämässä. Pakko kysyä että mitä odotitte? Kristus, lähes kaikki apostolit ja lukematon määrä tavallisia uskovia heidän jälkeensä murhattiin uskon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Minut kasvatettiin uskontoon nimeltä "ateismi". Luovuin tuosta aikuisena ja aloin uskoa Jumalaan. Olen siis ex-uskovainen erään uskonnon suhteen, mutta nykyään uskovainen kristinuskon suhteen.
Mahtavaa! Siunausta Sinulle!
Sinä olet ollut muissakin ketjuissa trollaamassa,ketjuissa joissa keskustellaan nimenomaan siitä,miten ex-uskovat tai uskossaan kriisiin joutuneet ovat elämänsä kokeneet ja yrittävät toipua kokemuksistaan. Olet ilmeisesti mielisairas,kun et tajunnut silloin etkä tajua nytkään-mene hevonv...n siunaustoivotustesi kanssa, niitä ei täällä kaivata!
Mahtavaa! Siunausta Sinulle!