Kysymys sinulle vapaaehtoisesti lapseton:

poistoon

Olen erakko ihan vapaaehtoisesti. En varmasti tule muuttumaan ihmisenä viimeisen 20 vuoden aikana. Minulla on varaa palkata apua itselleni sitten kun sitä tarvitsen.

En voi kuvitella tulevaisuutta enkä ole voinut kuvitella tätäkään hetkeä. Mutta olettaisin, että nautin vanhanakin rauhasta, ihan niinkuin nytkin ja aiemminkin elämässäni

Se surun määrä on kuule paljon isompi, kun ei sitä omaa lasta saati lasten lasta kiinnosta pätkääkään sen yksinäisen vanhainkodissa kökkivän vanhuksen asiat ja seura.

Normipoisto. 

En elä vanhaksi, koska mulla on sellaiset geenit. Sori nyt vaan, että en ole halunnut siirtää niitä jälkipolvien riesaksi.

"kuka hoitaa asioitasi kun olet vanha" jaa a. eipä kukaan hoitanut mieheni vanhempieni asioitakaan, sinne jäivät vanhainkotiin yksin mätänemään kunnes kuolivat yksin pois. ne lapset ei ole mikään takuu yhtään mistään.

Yhteiskunta tai oma ostopalvelu hoitaa.

Jos olisi lapsia niin tämän päivän osaamattomuudella, itsekkyydellä ja silkalla laiskuudella ne ei ainakaan hoitaisi.

Eihän ne pysty omien pipo-ongelmien takia enää edes helppoihin duuneihinkaan.

N55

On hyvin loukkaavaa ja epäloogista lähteä siitä ajatuksesta, että ihminen on itsekäs, kun ei halua jotain, mutta epäitsekäs, kun haluaa jotain ja hankkii sen. Sillä kai lapset nykyään syntyvät koska niitä halutaan ja hankitaan, harvemmin vahingossa. Miksi vain jälkimmäinen on epäitsekästä?

En taida ehtiä. Olen 65 ja vielä olisin siitoskykyinen, mutta en kelpaa sen ikäisille naisille, jotka ovat lisääntymiskykyisiä.

Mitäpä jos pitäisit sen ison pottunokkasi pois muiden ihmisten YKSITYISASIOISTA sekä HENKILÖKOHTAISISTA PÄÄTÖKSISTÄ ja keskittyisit siihen IHAN IKIOMAAN ELÄMÄÄSI sekä niihin liittyviin PÄÄTÖKSIIN. Sinä et tunne etkä tiedä mitä valintojensa ja päätöstensä takana TODELLISUUDESSA on joten kaikenlainen närppiminen on hyvin ALHAISTA ja RAUKKAMAISTA. 

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei johdu pelkästä itsekkyydestä. Itse olen N19, en tule ikinä hankkimaan lapsia. Ensinnäkin, lapset ovat ärsyttäviä, sotkuisia ja kalliita. Toiseksi, raskaus ja synnytys ällöttävät ja pelottavat minua. Ei sillä, että minun tarvitsisi onneksi edes pelätä vahinkoja, koska en ikinä edes koske miehiin. Kolmanneksi, vaikka sinulla olisi lapsia, eivät he välttämättä hoida sinua ollessasi vanha. Lapsenlapsetkaan eivät voisi vähempää kiinnostaa. Lapset eivät ole muutenkaan ainoita perheenjäseniä. Miten niin vanhenisin yksin, jos minulla on kumppani ja ystäviä? 

Kysymys sinulle ap: olitko jo kouluaikoinasi kiusaaja?

Ymmärrän että haluat nyt olla itsekäs ja tehdä vain omia minä-minä juttuja, mutta kuka hoitaa asioitasi kun olet vanha? Voitko kuvitella sitä surun määrää miltä tuntuu elää ilman yhtään lapsen lasta? Tai kasvaa vanhaksi ilman omaa perhettä? Vielä ehdit kääntää elämäsi suunnan



Tulevaisuudessa meillä on robotit ja tekoäly apunamme ja seuranamme, sekä myös eutanasia jotta ei tarvitse kärsiä turhaan. Vanhempana muutetaan frendien kanssa kommuuniin muutenkin niin seuraa riittää. Ei siis mitään ongelmaa. 

Mun sukulainen on vapaaehtoisesti lapseton. Vaimo huolehti hänestä, kunnes joutui hoivakotiin Alzheimerin vuoksi. 

Miten ajattelit, että maailmalle paenneet lapsesi hoitavat asioitasi. Perinnönjakoon ehkä vaivautuvat tulemaan. Lapsettomalla on paljon selvempää, ei ole omaisia, joille edes voitaisiin yrittää vierittää vanhuksen hoito. Itse osaa hoitaa asiansa ajoissa, hankkii esimerkiksi esteettömän asunnon, jossa voi asua mahdollisimman pitkään. 

Ikää jo melkein  60v ja vapaaehtoisesti lapseton. Eipä ole vielä kaduttanut tai surettanut. Mutta kerro ap, miltä tuntuu kun lapset eivät välitä? Kun eivät tule sinun asioitasi hoitamaan? Eivät soita, eivätkä vieraile? 

Jäin lapsettomaksi, osaksi omasta halustani, suureksi osaksi siksi, ettei kukaan halunnut tehdä lapsia kanssani. On onni, etten satu olemaan niitä naisia, joille lapsettomuus on kärsimys. Mutta oman osani olen takuulla tehnyt olemalla töissä 12-vuotiaasta lähtien vanhemmilleni, läpi koulun, läpi ylioppilaskirjoitusten ja opiskelujen, sitten suoraan virkaan, josta seuraavaan työpaikkaan ilman taukoja. En ole kuluttanut yhteiskunnan varoja työttömyydellä, asumistuilla tai lasten tekemiseen liittyvillä kuluilla. Olen aina väistänyt, kun perheelliset kollegat päättävät lomista. Nyt viisikymppisenä joskus tosin tuntuu naurettavalta, että minun lomani päättävät kollegojeni puolisoiden pomot, siis se, milloin aviomiehet saavat lomansa. Se tarkoittaa, etten pääse suunnittelemaan lomiani tai matkoja ennalta ja jopa sitä, että joudun ehkä lopulta pitämään lyhyemmän loman kuin muut ja pitämään sitten loppuja kesälomia tammikuussa tai marraskuussa, kun muilla ei ole syyslomia, hiihtolomia, joululomia

Jotkut lapsettomat ovat niin läheisissä väleissä sisarustensa tai ystäviensä lasten kanssa, että heistä huolehditaan paremmin kuin perheellisistä.

Joillakin lapsettomilla on myös itseään huomattavasti nuorempia ystäviä, jotka heidän asioistaan huolehtii.

Kaikki esittämäsi kysymykset ovat esimerkkejä lisääntyjien itsekkyydestä. Lisääntyjät ajattelevat vain itseään ja itsekkäitä halujaan.