Syytinki ja irtaimiston tyhjentäminen kuoleman jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Isälläni ei ollut testamenttia eli kaikki irtaimisto siirtyi minulle. Kyse on tosiaan vain vaarin henkilökohtaisesta irtaimistosta jota vaarin muut osakkaat eivät suostu tyhjentämään tai eivät vaihtoehtoisesti suostu maksamaan irtaimiston säilyttämisestä. Olen tarjonnut heille avokätisesti molempia vaihtoehtoja mutta kumpaakaan eivät kuulemma suostu tekemään ennen perunkirjoitusta ja omaisuuden jakoa ja itseäni vituttaa kun kulut juoksee toisten saamattomuuden vuoksi. Vai voinko vaatia näitä kuluja perunkirjoituksessa korvattavaksi minulle? 

Olet siis sopinut irtaimiston säilyttämisestä maksua vastaan kauppakirjassa? Jos näin on, niin joudut kyllä maksamaan sitä, kunnes kiinteistö on tyhjennetty. Kuolinpesä ei tuosta sopimuksesta ole vastuussa.

Joo, tämä. Eli jos noin on sovittu kun tuossa yllä sanotaan, itse asiassa toi on sittenkin nimenomaan sun ongelma. Eli kuolinpesällä on nyt 2vkoa aikaa hakea omansa, sit sä tyhjennät sen talon ja sitten laskutat perikunnalta sen 2vkon vuokran. 

Vierailija kirjoitti:

Uusi omistaja maksaa lämmityksen ja sähköt, ne kuului syytinkiin ja siirtyi myynnin yhteydessä hänelle. Kauppahinnasta vähennettiin laskennalinen vuokran ja muiden kulujen osuus. Kauppahinnasta sovittiin laskennallinen palautus mikäli vaari kuolee ja syytinki päättyy ennen kuin hän täytttää 100 vuotta. Hän kuoli 95 vuotiaana joten kauppahintaa olisi tulossa takaisin 5 vuoden ajan laskennallinen vuokra + kulut. Käytännössä en siis maksa mitään mutta en saa palautusta ennen kuin vaarin henkilökohtainen irtaimisto on siirretty ja hallinta avaimineen siirretty uudelle omistajalle. Eli kulut juoksevat niin kauan minulle epäedullisesti. Siksi ostajalla ei ole kiire ajaa heitä pois. Vaikeaa 

Nyt vasta tuli se olennainen tieto asiasta.

Olet sitoutunut tuollaiseen sopimukseen, joten perukirjan laatimisen yhteydessä pitää sopia määräaika, jolloin tavarat viedään pois. Ennen sitä ei voi oikein tehdä mitään, jos kuolinpesän osalliset eivät hae vaarin kuolinpesän tavaroita pois. Omat kamasi voit tietenkin hakea vaikka heti ja viedä kirppiselle tms. Kuolinpesän osakkaiden suostumuksella voit hakea myös vaarin irtaimiston ja säilyttää niitä vaikka vuokravarastossa. Ne kulut voit periä kuolinpesältä, mutta et niitä kuluja, jotka sinulle syntyvät omasta sopimuksestasi talon omistajan kanssa.

Perunkirjoitus pitää järjestää suht pian eli ei tämä tilanne loputtomiin voi jatkua. 

Vierailija kirjoitti:

Hei! Kiitos vastauksista! Tila on aikanaan ostettu irtaimistoineen. Itse en halua sieltä mitään ja olen pyytänyt muita osakkaita viemään haluamansa vaarin tavarat pois pikaisesti mutta eivät suostu. Onko tuo 2 viikkoa jokin yleinen aika jonka voi vaatia että asunto tyhjennetään, kuinka on esim. vuokra-asuntojen kanssa vastaavassa tilanteessa, onkohan tämä siihen verrattavissa? Käsittääkseni vuokranmaksuvelvollisuus siirtyy kuolinpesälle. Toki tässä tuo syytinki. Mutta syytinki ei kuitenkaan ymmärtääkseni periydy. Vaikea tilanne, todennäköisesti tarvitsen juristia mutta pelottaa että selvittäminen vie kuukausia eikä kukaan uskalla koskea irtaimistoon ja pahimmillaan sitten korvausvelvollisuus uudelle omistajalle tuleekin minulle ja hirmuiset kulut jos siis jollain varmaa tietoa otan mielelläni vastaan kiitos! :) 

Hei, ole hyvä vastauksista.

Mutta mene oikean juristin puheille. Jos olet varaton, niin ainakin kaupungeissa on ilmaisiakin juridisia neuvontapalveluita, joissa voi jonkin asian käydä selvittämässä ainakin noin niin kuin perustasolla....

Hei, ole hyvä!

Kiinteistöä irtaimistosta.

Siis siellä on koko torppa ollut sun vaarin kamoja täys vai.

Sun isä on vaan ollut viljelijänä tai karjanpitäjänä, mutta talo ja tavarat isän isäs.

No voi herranen aika sentään.

Sitte olet sinä myynyt sen tilan ulkopuoliselle, mutta isoisä on jäänyt taloon tavallaan vuokralle. No, voi herranen aika sentään. Mites vanhoja ne sun isän sisarukset ovat kun noin hankaliksi heittäytyvät isänsä tavaroiden suhteen.

Syytinkioikeus on loppunut siihen vaarin kuolemaan, mutta koska vuokraussopimuksen on sallittu jatkuvan niin se sitoo sitä sopimuksen tehnyttä perillistä kunnes irtisanotaan, muutoin kiinteistö olisi tullut tyhjentää jollakin kohtuullisella ajalla, mahtaisiko mennä huoneenvuokralain vai maanvuokran mukaan, mutta tässä sillä ei ole nyt merkitystä. 

Sitten pitää katsoa että onko sopimuksen tekijällä ollut valtuutus muilta jakamattoman kpn osakkailta tehdä sopimus, ja jos ei ole, niin vastaa itse ja perii kulut kuolinpesältä, tai valtuutuksen perusteella kp vastaa suoraan. 

Siis aivan normaalisti jakamattoman kuolinpesän sääntöjen mukaan ratkeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yli 30 vuoden kokemus syytingistä joka jatkuu edelleen. Ja olen joutunut useampaan kertaan näitä selvittämään.

Syytinkejä on monenlaisia, mutta jos syytinkiläinen on kuollut, on syytinki tietenkin rauennnut. En ymmärtänyt mitä sinun pitää siis maksaa, kun kerran syytinki on rauennut? 

Ja jos ja kun sinä omistat kiinteistön tavarat, teet niillä mitä tahdot. Elleivät sukulaiset hae haluamiaan tavaroita, on viisainta sopia ostajan kanssa, että hän pitää haluamansa ja viedä loput kierrätyskeskukseen tms. 

En ymmärrä miten syytinki asiaan liittyy ja mistä maksusta oikein puhut? Jos isäsi on testamentannut omaisuutta sisaruksille, kyseiset tavarat on säilytettävä, mutta siitä et maininnut mitään.

Ja minä mietin sitä, että jos tila myydään "syytinkeineen", niin miksi ap on maksanut vuokraa. Normaalioloissa syytinki on syy alentaa kauppahintaa, se ei ole mikään maksullinen oikeus asua elämänsä loppuun asti.

Tilan irtaimisto on ap:n ellei siinä alkuperäisessä syytinkisopimuksessa ole toisin. Siksi vaarin rintaperillisillä ei ole mitään velvollisuutta taloa tyhjentää, ainoastaan vaarin henkilökotainen omaisuus menee jakoon.

Joka tapauksessa ap:lla on nyt jossain asiakirjassa jäänyt varmistamatta lopullinen sopimus siitä, miten toimitaan, kun syytinki päättyy, kuka omistaa mitä, mitä syytinki sisältää jne. Eiköhän nuo asiakirjat kohta ilmesty, että saadaan lisää vaikeusastetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Isälläni ei ollut testamenttia eli kaikki irtaimisto siirtyi minulle. Kyse on tosiaan vain vaarin henkilökohtaisesta irtaimistosta jota vaarin muut osakkaat eivät suostu tyhjentämään tai eivät vaihtoehtoisesti suostu maksamaan irtaimiston säilyttämisestä. Olen tarjonnut heille avokätisesti molempia vaihtoehtoja mutta kumpaakaan eivät kuulemma suostu tekemään ennen perunkirjoitusta ja omaisuuden jakoa ja itseäni vituttaa kun kulut juoksee toisten saamattomuuden vuoksi. Vai voinko vaatia näitä kuluja perunkirjoituksessa korvattavaksi minulle? 

Olet siis sopinut irtaimiston säilyttämisestä maksua vastaan kauppakirjassa? Jos näin on, niin joudut kyllä maksamaan sitä, kunnes kiinteistö on tyhjennetty. Kuolinpesä ei tuosta sopimuksesta ole vastuussa.

Joo, tämä. Eli jos noin on sovittu kun tuossa y

Perikunnalta ei voi laskuttaa vuokraa, koska kyseessä on ap:n ja kiinteistön nykyisen omistajan välinen syytinkisopimus, ei siis vuokrasopimus, joka siirtyisi kuolinpesälle. Syytinkin on nyt loppu ja ainoastaan ap vastuussa tekemistään sopimuksista. Hän maksaa.

Tuota vuokrasopimuksen jatkamista voisi ajatella sellaiseksi pakottavaksi toimenpiteeksi mihin ei tarvita muiden osakkaiden valtuutusta, mutta ei se voi olla kovin pitkään jatkuva, kuukausi pari max.

Kysymys kuuluu, että kenen omaisuutta tuo irtaimisto nyt on? Onko se vaarisi kuolinpesän omaisuutta, vai onko sinun omaisuuttasi? Vastuu niistä kuuluu tietysti omistajalle.

Jos sukupolvenvaihdoksessa tila on irtaimistoineen siirtynyt isäsi omistukseen, kuuluu tuo irtaimisto nyt sinulle, koska olet isäsi perillinen.

Syytinkioikeus on hallintaoikeus, eli vaarilla oli oikeus käyttää asuntoa ja tavaroita, mutta niihin ei ollut omistusoikeutta.

Jos homma meni yllä kuvatulla tavalla, niin irtaimisto on kokonaan sinun, vastuu niistä kuuluu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Uusi omistaja maksaa lämmityksen ja sähköt, ne kuului syytinkiin ja siirtyi myynnin yhteydessä hänelle. Kauppahinnasta vähennettiin laskennalinen vuokran ja muiden kulujen osuus. Kauppahinnasta sovittiin laskennallinen palautus mikäli vaari kuolee ja syytinki päättyy ennen kuin hän täytttää 100 vuotta. Hän kuoli 95 vuotiaana joten kauppahintaa olisi tulossa takaisin 5 vuoden ajan laskennallinen vuokra + kulut. Käytännössä en siis maksa mitään mutta en saa palautusta ennen kuin vaarin henkilökohtainen irtaimisto on siirretty ja hallinta avaimineen siirretty uudelle omistajalle. Eli kulut juoksevat niin kauan minulle epäedullisesti. Siksi ostajalla ei ole kiire ajaa heitä pois. Vaikeaa 

Miksi kerrot maksavasi vuokraa, jos et oikeastaan maksa?

Joka tapauksessa syytinkisopimus oli isäsi ja vaarin välinen ja se siirtyi sinulle, kun perit isäsi. Sinä siirsit sen ostajalle. Vaari ei ollut osapuolena kuin siinä ensimmäisessä sopimuksessa eikä hänelle syntynyt siitä korvattavia kuluja (vuokra), joten kuolinpesä ei ole osallisena sinun ja uuden omistajan välisessä sopimuksessa. Laskennallisesta palautuksesta lienee sovittu vähän tarkemmin eli päättyykö syytinki kuolinpäivään vai kuolinkuukauden viimeiseen päivään vai talon tyhjentämiseen. Kuolinpesä ei kuitenkaan ole maksumiehenä sinun ja toisen osapuolen kanssa tehdyssä sopimuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuota vuokrasopimuksen jatkamista voisi ajatella sellaiseksi pakottavaksi toimenpiteeksi mihin ei tarvita muiden osakkaiden valtuutusta, mutta ei se voi olla kovin pitkään jatkuva, kuukausi pari max.

Vuokrasopimusta (tai vastaavaa) ei ole tehnyt vaari, vaan ap. Siksi se ei kuulu kuolinpesälle millään tavalla, vaan on yksin ap:n murhe.

Näin. Paitsi vaarin henkilökohtaisen osmisuuden osalta. Eli vaatteet ja mitä nyt onkaan. Eivät suostu niitäkään hakea. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, että kenen omaisuutta tuo irtaimisto nyt on? Onko se vaarisi kuolinpesän omaisuutta, vai onko sinun omaisuuttasi? Vastuu niistä kuuluu tietysti omistajalle.

Jos sukupolvenvaihdoksessa tila on irtaimistoineen siirtynyt isäsi omistukseen, kuuluu tuo irtaimisto nyt sinulle, koska olet isäsi perillinen.

Syytinkioikeus on hallintaoikeus, eli vaarilla oli oikeus käyttää asuntoa ja tavaroita, mutta niihin ei ollut omistusoikeutta.

Jos homma meni yllä kuvatulla tavalla, niin irtaimisto on kokonaan sinun, vastuu niistä kuuluu sinulle.

Kyllä, tilanteeseen tuli jo tarkennusta eli isä on ostanut talon irtaimistoineen. Syytingillä ei ole enää mitään merkitystä tässä tilanteessa, mutta ap:ta sitoo tietenkin itse tekemänsä sopimus talon ostaneen kanssa. Hänen etunsa on, ettei vielä pääse muuttamaan, niin kauppahinta alenee koko ajan.

Mutta irtaimiston ap voi milloin tahansa hakea pois ja viedä kaatikselle tai mihin tahansa, sehän on hänen, ainoana isänsä perillisenä. Vaarin irtaimisto on henkilökohtainen omaisuus, se ei liene kovin paljon. Kellot, telkkarit ja vastaavat pientavarat, vihkisormus noista varmaan usein arvokkain. Ne mahtuvat omaan kellarikomeroon tai vuokravarastoon, jonka kulut saa periä kuolinpesältä. Perukirjaan tulee maininta milloin tavarat voi hakea, jonka jälkeen jäljellejääneet voi hävittää.

Ainoastaan siirtämällä itse tavarat pois ap välttyy maksamasta talon omistajalle.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Ongelnan ratkaisemisessa on apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut ja sitä vertaistukeahan täältä on saatukin..

Syytingistä minulla ei ole kokemusta, mutta muilta osin tästä tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä h

Mummon neuvoilla tämä ratkesikin näppärästi. Kerrassaan mainio tuo mummo 👵🏻😍

Jos vaarin oma irtaimisto on ei ole kovin iso, niin se mahtuu todennäköisesti vuokravarastoon, jonka vuokra on max 100 €/kk. Pari ekaa kuukautta voi saada puoleen hintaan. Kannattaa siirtää vaarin tavarat tällaiseen odottamaan perinnönjakoa.

Lähtökohtaisesti, jos isäsi kerran on ostanut talon vanhemmiltaan irtaimistoineen, jäi hänen vanhemmilleen vain vaatteet ja muu henkilökohtainen omaisuus sekä tuo asumisoikeus. Isäsi kuoli, jolloin perit kaiken sen, mitä isäsi oli ostanut ja hänen henkilökohtaisen omaisuuden. Vaarille jäi tuossa vaiheessa asumisoikeus, mutta hän ei omista talosta tai irtaimistosta tuossakaan tapauksessa mitään. Nyt vaarisi kuoltua hänen omaisuutensa on ne henkilökohtaiset vaatteet yms. Tämän jakaa hänen perikuntansa, johon myös sinä kuulut.  Lisäksi sinä olet tehnyt vaarillesi asumisoikeussopimuksen uuden omistajan kanssa. Ratkaisevaa irtaimiston kohdalla nyt on se, että onko uusi omistaja ostanut talon irtaimistoineen, jolloin irtaimisto on hänen omaisuuttaan vai pelkästään talon, jolloin irtaimisto on sinun omaisuutta. Jos irtaimisto on sinun omaisuutta, vie se nopeasti talosta pois. Jos ostaja osti irraimistonkin, ei sen kohtalo ole sinun ongelmasi. Kysy suostuisiko omistaja siihen, että vaarisi henkilökohtainen omaisuus, jota ilmeisesti ei ole kovin paljon, säilytettäisiin pienemmällä korvauksella 1 huoneessa tai esimerkiksi aitassa, muun talon uusi omistaja saisi käyttöönsä. Jos tämä ei käy uudelle omistajalle, yritä saada muut vaarisi perilliset ymmärtämään, että jaettava omaisuus on vaarin henkilökohtainen omaisuus, ei talon irtaimisto. Eivätköhän muutkin perilliset tässä vaiheessa ymmärrä, että säilytys on helpompi jossain vuokravarastossa.  Jos olet oikein hellämielinen muita vaarisi perillisiä kohtaan, voit lupautua maksamaan varaston vuokran. Toki jos et halua tätä tehdä,  voi olla, ettei muut perilliset halua varastoon siirtoon suostua.

Onko tässä oikeasti kysymys siitä, että ap ei ehtisi tyhjentää koko muuta isältään perimäänsä irtaimistoa, mutta yrittää nyt saada kuolinpesän maksumieheksi sillä tekosyyllä, että talossa on ap:n omaisuuden lisäksi pieni määrä vaarin tavaroita, joita muut perilliset eivät vielä halua jakaa?

Kannattaa lukea se kauppakirja mitä siinä lukee syytingistä. Jos siinä lukee että syytinkin kestää siihen asti kunnes vaari kuolee niin se kestää siihen asti. Jos siinä lukee että se kestää siihen asti kunnes talo/asunto on heidän hallussa niin sitten se kestää siihen asti. Ei kannata siis maksaa mitään mitä ei sopimuksen mukaan tarvitse maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä oikeasti kysymys siitä, että ap ei ehtisi tyhjentää koko muuta isältään perimäänsä irtaimistoa, mutta yrittää nyt saada kuolinpesän maksumieheksi sillä tekosyyllä, että talossa on ap:n omaisuuden lisäksi pieni määrä vaarin tavaroita, joita muut perilliset eivät vielä halua jakaa?

Tuskin. Todennäköisesti kysymys on siitä, ettei muut osakkaat tiedä/ymmärrä, että AP:n isä on ostanut talon irtaimistoineen, jolloin jaettavana on vain tuo vaarin henkilökohtainen omaisuus. Tai sitten muut osakkaat haluavat kostaa, että AP saa heidän lapsuuskodin irtaimiston.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Ongelnan ratkaisemisessa on apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut ja sitä vertaistukeahan täältä on saatukin..

Syytingistä minulla ei ole kokemusta, mutta muilta osin tästä tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä h

Selvyyden vuoksi kannattaa ehkä todeta, että vaikka mummo oli vaarin kanssa naimisissa yli 50 vuotta, mummo ei ollut koskaan tämän vaarin kanssa naimisissa. Eli mummon neuco ei koske ainoastaan tämän perikunnan tilannetta, vaan on tämäntyyppisiä tilanteita ajatellen yleispätevä.