En haluaisi synnyttää Suomessa, sanoo tanskalaiskätilö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan synnyttäisi kotona tässä maailmassa, jossa on huippuluokan synnytysklinikoita kaikella mahdollisella laitteistolla. 

Laiteko sen vauvan synnyttää? Äly hoi älä jätä. No onneksi olet vapaa viemään oman kohtusi sen skalp..laitteiston luokse.

Kokemusta on miehenä synnytyksestä sen verran, että lapseni leikattiin ulos hätäsektiolla. Kotisynnytyksessä olisi ehtinyt kuolla.

Minulla on vain positiivisia kokemuksia synnytysosastojen henkilökunnasta. Eivät toki lässytä, mutta ovat asiallisia, ammattitaitoisia ja hoitavat hommansa. Täytyy myös muistaa, että synnytyskokemus on useimmille vanhemmille hyvin stressaava ja tunnepitoinen tilaisuus, joten pienetkin epäkohdat saattavat saada kokoaan suuremman merkityksen, kuten jokin kätilön

Ja kun tarpeeksi kauan kohdellaan kätilöitä, kuin sontaa, niin sitten ihmetellään, miksei heitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle jää traumoja ja synnytyspelko ihan vain tylyjen kätilöiden ja lääkärien/hoitajien vuoksi. Itselläni ensimmäinen synnytys Jorvissa 80-luvun alussa oli melko inhottava kokemus, ja siis ihan hoitohenkilökunnan vuoksi.

 

Näitä lukiessa tuli mieleen, että valitaanko Suomessa sairaanhoitajakoulutukseen ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan hieman kovasydämisiä ja välinpitämättömiä toista ihmistä kohtaan. Siihen pitää saada muutos.

 

Terveydenhuollossa liiasta empatiasta ei ole kuin haittaa. Työntekijän oma pää hajoaa.

Kyllä ja vie samalla huomion käsillä olevasta toimenpiteestä. Se fokus pitää ennen kaikkea olla siinä toimenpiteessä ja työsuorituksessa. Huvituttajan voi jokainen sitten ottaa ihan erikseen mukaan, jos tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

"Toistat sokeasti lääketeollista narratiivia, joka on juurikin tuota naista ja vauvaa vastakkainasettelevaa. Noita palveluja markkinoidaankin usein suoraan miehille, missä naisesta ja vauvasta tulee jälleen väkine, karjaa. Miehiä tunnetusti kiihottaa myös seksuaalinen väkivalta ja synnytyskin on nykyään eräänlainen spektaakkeli heille (luonnossa nisäkäskoiraat eivät osallistu

Se on sinun valintasi sitten. On olemassa myös miehiä, jotka hakkaavat tai jopa tappavat lastensa äitejä. Joten valoja päälle sinnekin ihan siitä riippumatta miten itse oman miehesi koet.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kätilöt vihaavat kaikenlaista kivunlievitystä. Siksi sairaalaan ei saa mennä ennen kuin kipulääkitystä on myöhäistä antaa, niin säästetään kuluissa. Jonkun eurooppalaisen tutkimuksen mukaan suomalainen nainen on ainoa, joka todennäköisesti synnyttää ilman mitään lääkitystä, koska meillä edelleen uskotaan, että kipu kuuluu synnytykseen ja sen poistaminen on vaarallista äiti-lapsi -suhteelle. Äidin tulee suomalaisen kätilön mielestä kokea tämä elämää suurempi asia ilman lääkitystä, vaikka sen vuoksi moni ei ikinä halua toista lasta. Toisin on Tanskassa, siellä äiti ei ole synnytyskone vaan osa koko tapahtumaan, Suomessa vain lapsi merkitsee mitään.

Suurin osa maailman naisista ei saa synnytykseen kivunlievitystä. Afrikassa nainen synnyttää keskimäärin 6 lasta. Synnyttskipu on ramgaistus Eevan synnistä eikä sitä ole syytå lievittää.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kätilöt vihaavat kaikenlaista kivunlievitystä. Siksi sairaalaan ei saa mennä ennen kuin kipulääkitystä on myöhäistä antaa, niin säästetään kuluissa. Jonkun eurooppalaisen tutkimuksen mukaan suomalainen nainen on ainoa, joka todennäköisesti synnyttää ilman mitään lääkitystä, koska meillä edelleen uskotaan, että kipu kuuluu synnytykseen ja sen poistaminen on vaarallista äiti-lapsi -suhteelle. Äidin tulee suomalaisen kätilön mielestä kokea tämä elämää suurempi asia ilman lääkitystä, vaikka sen vuoksi moni ei ikinä halua toista lasta. Toisin on Tanskassa, siellä äiti ei ole synnytyskone vaan osa koko tapahtumaan, Suomessa vain lapsi merkitsee mitään.

En tiedä, missäpäin Tanskaa olet synnyttänyt, mutta minä en saanut muuta kivunlievitystä, kuin kylpyammetta. Toisin oli toisen lapsen kanssa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle jää traumoja ja synnytyspelko ihan vain tylyjen kätilöiden ja lääkärien/hoitajien vuoksi. Itselläni ensimmäinen synnytys Jorvissa 80-luvun alussa oli melko inhottava kokemus, ja siis ihan hoitohenkilökunnan vuoksi.

 

Näitä lukiessa tuli mieleen, että valitaanko Suomessa sairaanhoitajakoulutukseen ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan hieman kovasydämisiä ja välinpitämättömiä toista ihmistä kohtaan. Siihen pitää saada muutos.

 

Sinne otetaan kuka vaan joka suostuu, ei tarvitse olla itse edes terve. Esim. Sairaalloinen ylipainoisuus yli 50% hoitajista ei ole mitenkään tavatonta. Kyseessä on lääketeollinen bisnes, "hoiva, hoito" ja muut sympaattiset sanat ovat markkinointia ja brändäystä.

No tässä on myös totuuden siemen. Olisiko sote-ala toimivampi ja tehokkaampi, jos arvostus ja palkat olisivat kohdallaan ja sitä kautta työhön hakeutuisi parhaat, intohimolla alaan suhtautuvat ihmiset?

Ei tällä tavalla kuin nykyään, että sote-alan ammatteja osoitetaan jokaiselle sossun ja työkkärin jonossa olevalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toistat sokeasti lääketeollista narratiivia, joka on juurikin tuota naista ja vauvaa vastakkainasettelevaa. Noita palveluja markkinoidaankin usein suoraan miehille, missä naisesta ja vauvasta tulee jälleen väkine, karjaa. Miehiä tunnetusti kiihottaa myös seksuaalinen väkivalta ja synnytyskin on nykyään eräänlainen spektaakkeli heille (luonnossa nisäkäskoiraat eivät osallistu

Se on sinun valintasi sitten. On olemassa myös miehiä, jotka hakkaavat tai jopa tappavat lastensa äitejä. Joten valoja päälle sinnekin ihan siitä riippumatta miten itse oman miehesi koet.

Ja sitten on olemassa hulluja naisia, jotka luulevat, että kaikki muut ovat pahoja ja väkivaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle jää traumoja ja synnytyspelko ihan vain tylyjen kätilöiden ja lääkärien/hoitajien vuoksi. Itselläni ensimmäinen synnytys Jorvissa 80-luvun alussa oli melko inhottava kokemus, ja siis ihan hoitohenkilökunnan vuoksi.

 

Näitä lukiessa tuli mieleen, että valitaanko Suomessa sairaanhoitajakoulutukseen ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan hieman kovasydämisiä ja välinpitämättömiä toista ihmistä kohtaan. Siihen pitää saada muutos.

 

Terveydenhuollossa liiasta empatiasta ei ole kuin haittaa. Työntekijän oma pää hajoaa.

Kyllä ja vie samalla huomion käsillä olevasta toimenpiteestä. Se fokus pitää ennen kaikkea olla siinä toimenpiteessä ja työsuorituksessa. Huvituttajan voi jokainen sitte

Synnytys on nimenomaan emotionaalinen prosessi. Supistukset loppuvat, jos nainen kokee stressiä tai uhkaa. Juuri tuollainen toimenpidekeskeisyys ja skalpellien väläyttely on synnyttämisen häirintää. Huhheijaa. Olisiko kuitenkin joku liukuhihnatehdastyö elämättömien esineiden parissa enemmän sinun juttusi?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kätilöt vihaavat kaikenlaista kivunlievitystä. Siksi sairaalaan ei saa mennä ennen kuin kipulääkitystä on myöhäistä antaa, niin säästetään kuluissa. Jonkun eurooppalaisen tutkimuksen mukaan suomalainen nainen on ainoa, joka todennäköisesti synnyttää ilman mitään lääkitystä, koska meillä edelleen uskotaan, että kipu kuuluu synnytykseen ja sen poistaminen on vaarallista äiti-lapsi -suhteelle. Äidin tulee suomalaisen kätilön mielestä kokea tämä elämää suurempi asia ilman lääkitystä, vaikka sen vuoksi moni ei ikinä halua toista lasta. Toisin on Tanskassa, siellä äiti ei ole synnytyskone vaan osa koko tapahtumaan, Suomessa vain lapsi merkitsee mitään.

Miten kotisynnytysten suosiminen sopii yhteen teoriasi kanssa? Kotona kivunlievitys on väkisinkin rajatumpaa kuin sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle jää traumoja ja synnytyspelko ihan vain tylyjen kätilöiden ja lääkärien/hoitajien vuoksi. Itselläni ensimmäinen synnytys Jorvissa 80-luvun alussa oli melko inhottava kokemus, ja siis ihan hoitohenkilökunnan vuoksi.

 

Näitä lukiessa tuli mieleen, että valitaanko Suomessa sairaanhoitajakoulutukseen ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan hieman kovasydämisiä ja välinpitämättömiä toista ihmistä kohtaan. Siihen pitää saada muutos.

 

Sinne otetaan kuka vaan joka suostuu, ei tarvitse olla itse edes terve. Esim. Sairaalloinen ylipainoisuus yli 50% hoitajista ei ole mitenkään tavatonta. Kyseessä on lääketeollinen bisnes, "hoiva, hoito" ja muut sympaattiset sanat ovat markkinointia ja brändäystä.

Tuo koko ala (ihminen kaupan välineenä, kohteena ja uhrina) on sairas, eikä sitä pitäisi olla olemassakaan.

"Hoiva" on oikea suunta, esim. Keskosten kenguruhoiva vs. Teollinen lämpökaappi, kuten broilerilaitoksessa.

Tuo syli on luonnontuote, joka on lapsen äidillä. Ei tarvita sotea, teollisuutta tai palkkaa, vaan normaali, luonnollinen kunnioitus naiseutta ja äitiyttä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toistat sokeasti lääketeollista narratiivia, joka on juurikin tuota naista ja vauvaa vastakkainasettelevaa. Noita palveluja markkinoidaankin usein suoraan miehille, missä naisesta ja vauvasta tulee jälleen väkine, karjaa. Miehiä tunnetusti kiihottaa myös seksuaalinen väkivalta ja synnytyskin on nykyään eräänlainen spektaakkeli heille (luonnossa nisäkäskoiraat eivät osallistu

Se on sinun valintasi sitten. On olemassa myös miehiä, jotka hakkaavat tai jopa tappavat lastensa äitejä. Joten valoja päälle sinnekin ihan siitä riippumatta miten itse oman miehesi koet.

Ja sitten on olemassa hulluja naisia, jotka luulevat, että kaikki muut ovat pahoja ja väkivaltaisia.

Gaslighting on psykologista väkivaltaa. Jos joku tulee r aiskatuksi, hän on r aiskauksen uhri, ei hullu.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäkin on liian monta huonoa kokemusta, että en uskalla raskautua. Menen tänä vuonna steriin. Haaveilin ennen lapsesta, mutta en enää. 

Tämä kuulostaa liioittelulta. Pari vuotta sitten oli TV:ssä norjalainen sarja tosielämästä eri paikkakuntien synnytysosastoilta. Synnyttäjillä oli kipua, tottakai ja tapahtuma oli joillekin pareille vaikea. Katsojalle ei jäänyt mieikuvaa, että kukaan olisi jäänyt pysyvään shokkitilaan psyykkisesti.  Yksi nainen  kertoi pahasta repeämisestäkin. Se oli korjattu asiantuntevasti  ja nainen sai ohjelmassa  uuden lapsen.  Onko siinä maassa potilaiden kohtelu erilaista kuin täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle jää traumoja ja synnytyspelko ihan vain tylyjen kätilöiden ja lääkärien/hoitajien vuoksi. Itselläni ensimmäinen synnytys Jorvissa 80-luvun alussa oli melko inhottava kokemus, ja siis ihan hoitohenkilökunnan vuoksi.

 

Näitä lukiessa tuli mieleen, että valitaanko Suomessa sairaanhoitajakoulutukseen ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan hieman kovasydämisiä ja välinpitämättömiä toista ihmistä kohtaan. Siihen pitää saada muutos.

 

Terveydenhuollossa liiasta empatiasta ei ole kuin haittaa. Työntekijän oma pää hajoaa.

Kyllä ja vie samalla huomion käsillä olevasta toimenpiteestä. Se fokus pitää ennen kaikkea olla siinä toimenpiteessä j

En ole kätilö, vaan ihan toisella alalla, mutta tiiän, että liiallinen empaattisuus on hoitoalalla vaan haitaksi. Sitä pitää olla sopivasti. 

:Synnytys on nimenomaan emotionaalinen prosessi. Supistukset loppuvat, jos nainen kokee stressiä tai uhkaa. Juuri tuollainen toimenpidekeskeisyys ja skalpellien väläyttely on synnyttämisen häirintää. Huhheijaa. Olisiko kuitenkin joku liukuhihnatehdastyö elämättömien esineiden parissa enemmän sinun juttusi?"

Mulla ei kyllä supistukset loppuneet, vaikka mitä olis ympärillä tapahtunut ja kipu ja sitä myötä stressikin oli tosi kovaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäkin on liian monta huonoa kokemusta, että en uskalla raskautua. Menen tänä vuonna steriin. Haaveilin ennen lapsesta, mutta en enää. 

 

Tämä kuulostaa liioittelulta. Pari vuotta sitten oli TV:ssä norjalainen sarja tosielämästä eri paikkakuntien synnytysosastoilta. Synnyttäjillä oli kipua, tottakai ja tapahtuma oli joillekin pareille vaikea. Katsojalle ei jäänyt mieikuvaa, että kukaan olisi jäänyt pysyvään shokkitilaan psyykkisesti.  Yksi nainen  kertoi pahasta repeämisestäkin. Se oli korjattu asiantuntevasti  ja nainen sai ohjelmassa  uuden lapsen.  Onko siinä maassa potilaiden kohtelu erilaista kuin täällä?

 

Itse olen kuullut synnytystraumoja naisilta ja miehiltä ikäluokasta 20-60v sekä myös heidän lapsiltaan, joille on toisteltu noita kauhutarinoita ja narratiiveja, mitä lääketeollisuuden henkilökonta vanhemmille sepittää. Yksi lapsi kertoi, että hänen ei olisi koskaan pitänyt syntyä. R aiskauslapsia synnyttäneet ovat sanoneet, että lapsi ei oliai halunnut syntyä eikä itse synnyttää.

On naiivia ajatella, että trauma tulisi vain huonosta toimenpiteestä. Tuohon prosessiin liittyy niin paljon pahaa ja huonoa, että rehellisesti sanottuna ihmettelen miten kukaan tekee sitä, ellei ole täysin tietämätön.

Ja sanon tämän viitaten lääketeolliseen synnytykseen. Raskaus, synnytys ja äitiys itsessään ovat neutraaleja asioita, joiden miellyttävyys riippuu pitkälti siitä onko lapsi haluttu ja miten yhteisö kohtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle jää traumoja ja synnytyspelko ihan vain tylyjen kätilöiden ja lääkärien/hoitajien vuoksi. Itselläni ensimmäinen synnytys Jorvissa 80-luvun alussa oli melko inhottava kokemus, ja siis ihan hoitohenkilökunnan vuoksi.

 

Näitä lukiessa tuli mieleen, että valitaanko Suomessa sairaanhoitajakoulutukseen ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan hieman kovasydämisiä ja välinpitämättömiä toista ihmistä kohtaan. Siihen pitää saada muutos.

 

Terveydenhuollossa liiasta empatiasta ei ole kuin haittaa. Työntekijän oma pää hajoaa.

Kyllä ja vie samalla huomion käsillä olevasta toimenpiteestä. Se fokus

Ja sitä empatiaa pitää olla niissä tilanteissa, missä siitä on hyötyä. Sen sijaan joissain tilanteissa liiallinen empatia pitää työntää syrjään, jotta pystyy toimimaan rationaalisesti potilaan parhaaksi. Liiallinen tunteilu haittaa työn tekemistä silloin, kun on tosi kyseessä ja hengenlähtö lähellä.

Tehkää valitus/kantelu tylyistä hoitajista ja kätilöistä, niin ehkä heidän käytös muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

:Synnytys on nimenomaan emotionaalinen prosessi. Supistukset loppuvat, jos nainen kokee stressiä tai uhkaa. Juuri tuollainen toimenpidekeskeisyys ja skalpellien väläyttely on synnyttämisen häirintää. Huhheijaa. Olisiko kuitenkin joku liukuhihnatehdastyö elämättömien esineiden parissa enemmän sinun juttusi?"

Mulla ei kyllä supistukset loppuneet, vaikka mitä olis ympärillä tapahtunut ja kipu ja sitä myötä stressikin oli tosi kovaa. 

Se oli sitten sinun synnytyksesi. Yksi kätilö sanoi jopa, että supistukset loppuvat usein nimenomaan sairaalaan siirryttäessä (mutta ei osannut laskea itse 1+1, miksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan synnyttäisi kotona tässä maailmassa, jossa on huippuluokan synnytysklinikoita kaikella mahdollisella laitteistolla. 

Laiteko sen vauvan synnyttää? Äly hoi älä jätä. No onneksi olet vapaa viemään oman kohtusi sen skalp..laitteiston luokse.

Kokemusta on miehenä synnytyksestä sen verran, että lapseni leikattiin ulos hätäsektiolla. Kotisynnytyksessä olisi ehtinyt kuolla.

Minulla on vain positiivisia kokemuksia synnytysosastojen henkilökunnasta. Eivät toki lässytä, mutta ovat asiallisia, ammattitaitoisia ja hoitavat hommansa. Täytyy myös muistaa, että synnytyskokemus on useimmille vanhemmille hyvin stressaava ja tunnepitoinen tilaisuus, joten pienetkin epäkohdat saattavat saada kokoaan suuremman merkityksen, kuten jokin kätilön

Laki pitäisi muuttaa niin että miehet päättävät laaten määrän. Kaikki muut ehkäisykeinot kuin kondomi pois vapaasta myynnistä ja vain miehen luvalla naiselle.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:Synnytys on nimenomaan emotionaalinen prosessi. Supistukset loppuvat, jos nainen kokee stressiä tai uhkaa. Juuri tuollainen toimenpidekeskeisyys ja skalpellien väläyttely on synnyttämisen häirintää. Huhheijaa. Olisiko kuitenkin joku liukuhihnatehdastyö elämättömien esineiden parissa enemmän sinun juttusi?"

Mulla ei kyllä supistukset loppuneet, vaikka mitä olis ympärillä tapahtunut ja kipu ja sitä myötä stressikin oli tosi kovaa. 

Se oli sitten sinun synnytyksesi. Yksi kätilö sanoi jopa, että supistukset loppuvat usein nimenomaan sairaalaan siirryttäessä (mutta ei osannut laskea itse 1+1, miksi).

Toisaalta monella on supistukset alkaneet sairaalassa. Miten matematiikkas toimii silloin?