Minka runon/varssyn/kirjoituksen laittaisit miehesi tai lapsesi kuolinilmoitukseen? Minka haluaisit omaan kuolinilmoitukseesi?
Kommentit (21)
ei kukaan täysjärkinen mieti oman lapsensa kuolemaan tuolla tavalla!!!!!!!!!!!!!
varovasti laskekaa multaa, siellä on isä, siellä on kultaa.
En vain muista oliko siinä muitakin lauseita, kuin nuo, mutta nuo jäi mieleen. Ja tästä on aikaa jo 20 vuotta.
Hänellä jäi vaimoa ja 1 ½-vuotias serkkuni.
En minäkään asiaa ollut aiemmin miettinyt, mutta kun kerran kysyttiin, niin mietin ja vastasin.
Usko tai älä, mutta kuka tahansa meistä voi joutua tilanteeseen, jossa noita värssyjä tarvitaan, valiteettavasti.
Olen kuitenkin mielestäni ihan selväjärkinen ja joutunut useinkin elämässäni värssyjä mietimään, ehkä se siksi tuli niin luonnikkaasti.
Kolmonen
olematta masentunut tms
Niin kamalaa kuin se onkin niin mahdollista silti,lapsellakin...
Juicen sanoin,ei elämästä selviä hengissä
Jokaisella on aikansa=(
minä laitoin itseltäni seuraavan:
Soi kappelin kellot hiljaa,yli kauniin kirkkomaan,
sinne saatan äitini rakkan,isän viereen nukkumaan
Isälläni oli tämä:
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Ja lastenlapsilta tämä:
Sun kuvas, vaari kultainen,
kätkemme pohjaan sydämen.
3
Kun mummit kuolevat,heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää,
ja joistakin mummeista tulee puita,
jotka humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen
Mummin oma toive kun tiesi kuolevansa 55vuotiaana;(
vaan tuon ikäisenä tiesi että aika loppuu:(
t.14=11
kaikki täältä kuitenkin kuolee, toiset ennemmin ja toiset myöhemmin.
Enpä ole itsekkään vielä kuolemassa, mutta olen miettinyt, kuinka vauvani kävisi, jos mieheni kanssa kumpikin kuolisimme.. Niin hirveä kuin ajatus onkin.
toivottavasti sinä ja perheesi elätte ainakin 100vuotiaiksi=)
En ymmärrä millä tavalla tämä olis oluut mauton aloitus,niin ja en ole ap
Elämässä on vaikeitakin hetkiä ja tilanteita, vaikka ei haluaisikaan eikä kukaan niitä todellakaan toivo
Minä en ainakaan ole masentunut, mutta sen verran rakastunut, kiintynyt ja hullaantunut mieheeni ja lapsiini, että olen kirjoittanut erääseen kirjaan miehelleni siltä varalta että kuolen, lapsilleni siltä varalta että kuolen. Kirjasta löytyy runot, jotka heille olisin laittanut, jos he kuolevat ennen minua.
Siellä on minun ajatuksiani heistä, jotka he saavat, jos/kun kuolen ensimmmäisenä. Tietävät miten suuri on minun rakkauteni heitä kohtaan.
Tästä kirjasta tietää vain ystäväni, joka mahdollisen kuolemani jälkeen kertoo kirjan paikan miehelleni. Olen varmistanut kirjan säilyvyyden muuta kautta.
Miehelle tulee kahdesta ei laulusta muunneltu muistokirjoitus, lapsilla on ihan itse kirjoittamani, heidän kanssaan ei ole lauluista syntynyt mitään niin merkittävää kuin miehen kanssa.
tilanne silloin ja sitä edeltäneet tilanteet ratkaisevat, mikä sopii sitten parhaiten
Mieheni viimekesäiseen kuolinilmoitukseen laitoin kuitenkin hänen lempiartistinsa BB Kingin yhdestä biisistä säkeen. Oli tosi koskettava.
joskus miettinyt, toivon runoksi
laulun sanoja " Elämälle kiitos"
Voisitko tulla tänne vielä kertomaan, että MIKSI tämä on sinusta MAUTON keskustelu??? Et ole ilmeisesti kohdannut elämässäsi kuolemaa - vielä? Tai tiesitkö edes sitä, että sinä ja läheisesi kuolette ihan varmasti joskus.
Miksi se on niin vaikeaa nykyään puhua ihmisten kanssa kuolemasta? Vertaisryhmä tuntuu olevan ainoa paikka (vakavasti sairastuneelle) jossa siitä voi puhua. Vaikka kuinka yrittäisi keskustella niin kyllä aika nopeasti luovuttaa jos aina on vastassa vaivautunut hiljaisuus.
Ilmeisesti ihmiset eivät yleensä sitä mieti ellei ole ihan pakko - etukäteen miettiminen voisi silti vähentää edes hiukan ahdistusta siinä vaiheessa, kun tilanne osuu oikeasti kohdalle.
eli myöhäisen keskenmenon jälkeen tuhkatulle ja muistolehtoon siunatulle kirjoitin
nuku nuku nurmilintu
väsy väsy västäräkki
uinu uinu äidin kulta
anna äidin itkeä
rakkautta ja toiveita
hyvää matkaa maailmaan
kauniimpaan ja parempaan
Taivaan isän luona tavataan
Taivaan isän syliin minä sinut annan
sydämessäni kannan
äiti
Isomummi kultainen, istui sukkaa kutoen.
Kertoi joskus monenmoista, peikoista ja prinsessoista.
Ja totisesti toivon, etten joudu näitä toteuttamaan!
Mutta nyt kun puheeksi tuli, niin tämmöiset tuli mieleen.