Lue keskustelun säännöt.
Kateellisuuden tunne? Miten päästä eroon!
23.02.2025 |
En tiedä, kellään ei varmaan ole tällaisia ajatuksia. Olen todella kateellinen välillä muiden lapsien saavutuksista, etsin netistä esim.tietoa miten työkaverin lapsella on mennyt harrastuksissa ja kun näen, että kilpailee ja pärjää niin alkaa todella paljon ärsyttämään ja harmittamaan, kun omat lapset eivät menesty harrastuksissa. Lapset kyllä harrastaa ja treenaakin, mutta eivät tule pärjäämään mitenkään erityisesti. Sitten tuntuu, että joka toisen tuttavan lapset on lähes yli-ihmisiä, harrastavat, soittavat ja pärjäävät kaikessa mihin ryhtyy.
En tietenkään omilleni näytä tai kerro ajatuksista ja tiedän, ettei vertailu kannata. Silti jotenkin harmittaa ja toivois, että joskus itsekin voisi olla tosi ylpeä jostakin saavutuksesta.
Saako näin edes ajatella/tuntea? Tuntuu todella pahalta.
Kommentit (14)
Tee kyvykkäämpiä lapsia ja kasvata ne paremmin. Omatpahan ovat geenisi, jos ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä sinun kannattaisi pohtia, miksi tuo on sinulle noin tärkeää.
Kaikkea pärjäämistä ei voi mitata kilpailulla. Esimerkiksi sosiaalisesti paremmin pärjäävät lapset pärjää elämässä usein hyvin, jopa paremmin kuin ne tavoiitteellisedti harrastavat ja urheilussa pärjänneet lapset.
Kateus johtuu itsensä hyväksymisen ja arvostuksen puutteesta.
Keskity omien lapsiesi vahvuuksiin ja kannusta heitä. Kilpailuissa menestyminen ja huomion saaminen ei ole lähimainkaan yhtä hienoa kuin se että lapsella on vahva omanarvontunto ja oikeudentunto, että hän on elämänmyönteinen ja kannustava muitakin kohtaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Kateus johtuu itsensä hyväksymisen ja arvostuksen puutteesta.
Kateus on alemmuuskompleksi, joka johtuu oman arvon puutteesta eli tervettä itserakkautta ei ole riittävästi. Lapset ovat naiselle on egon jatke useinkin, ja monet yrittävätkin elää lastensa suoritusten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta kateudenkohteelta. Miten sinun elämääsi vaikuttaa lastesi menestyminen harrastuksessa? En voisi kuvitellakaan, että joku olisi tuollaisesta kateellinen.
Pitäisikö sinun itse ponnistella ja saada saavutuksia, joista olisit ylpeä.
Hienoa että pystyt myöntämään ja tunnistat tunteen. Sama neuvo täältä kuin Faithilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-ystävä oli todella kateellinen ihan kaikesta. Hän v*ttuili jopa siitä että sain lunastukseen menneestä autosta korvauksen ja ostin samanlaisen tilalle ! Olisin kaivannut edes yhden ystävällisen sanan kolarin jälkeen, mutta ei. Ystävä kysyi että mitä sää edes teet autolla ! Nuori mies siis tuli kolmion takaa eteen ja sain päähän tällin ja sormi murtui. Mietin silloin että pistänkö välit poikki, mutta jostain syystä siedin taas ystävän käytöstä. Viimeinen tippa oli kun näytti kateellisuuden siitä että minulla on yrityksessä hyvä työntekijä. Sanoi että hyvä varmaan lorvia kun toinen tekee työt ja ansaitsee sulle rahaa !. Omaa työntekoani en ole vähentänyt vaikka sainkin työntekijän. Harmittaa kun en aiemmin pistänyt välejä poikki. Kukaan ei ansaitse pahansuopaa ja piikittelevää ystävää.
Jos ei kateutta, niin omasta elämästä loppuu kehitys. Eikö tämä asia ole selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteen vaihtaminen: opi iloitsemaan toisen ilossa, suremaan surussa.
Näe hyvä omissa lapsissa, iloitse heidän pienistäkin onnistumisista.
Some-kriittisyys: näet ihmisten elämästä vain pienen ja valikoidun siivun somessa, myös heillä elämään mahtuu ylä- ja alamäkiä.
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen leikkinyt ja pelannut lapseni kanssa pienestä pitäen. Urheilusta lautapeleihin, aina pieni kilpailuhenki mukana. Enkä ole ikinä "antanut" lapsen voittaa, vaan on joutunut ansaita voittonsa voittamalla. Hänestä tuli ajanmyötä tosi kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, ehkä jopa liiankin. Ei tykännyt pelata äitinsä kanssa, koska äiti häväsi hänelle aina tarkoituksella. Hän ymmärsi voiton tuntuvan paremmalta kovan kilpailun jälkeen.
Hän aloitti harrastuksen 6-vuotiaana, jossa hän halusi olla paras. Katsoi muilta mallia, katsoi videoita, kuvia, harjoitteli kotana omatoimisesti, sekä treenasi tunnollisesti. Nykyään elää ja hengittää harrastustaan, voittaa kilpailuja ja nauttii siitä. Emme ole hulluja urheiluvanhempia, emmekä painosta häntä siihen. Tekee kaikki omasta tahdostaan. Tuemme, kuskaamme, hoidamme kustannukset. Jatkaa jos jatkaa, lopettaa jos haluaa lopettaa.
Väitän että sytytin pienen kilpailukipinän hänessä, kun leikitin häntä pienempänä. Tai ehkä ne vain periytyi jommalta kummalta. Haluan kuitenkin uskoa että teoillani oli vaikutusta siihen. Tuntuu hyvältä, kun on ehkä kerrankin tehnyt jotain merkityksellistä ja jonka vaikuts näkyy. M34
Älä mene lukemaan toisten lasten tuloksia jos niistä tulee paha mieli vaan keskity omiin lapsiisi.
Psykologi voisi auttaa