Voiko muka kahden nepsyn parisuhde toimia ?

Autistin kanssa pienestä erimielisyydestä kasvaa helposti valtava haaste, koska asiaa ei voi käsitellä mitenkään. Ei pyydetä anteeksi, ei edes paria sanaa voi vaihtaa. 

Kun normo ei luonnollisesti hyväksy tätä, ja yrittää selvittää kiistaa toistuvasti, hän onkin yht'äkkiä vaikea, omituinen ja haasteellinen kumppani. Todellinen riiviö.

Totaalinen pattitilanne. Normona näyttäytyy siten, että ota tai jätä. Jos otat, joudut hyväksymään, että loppuelämäsi tunteesi sivuutetaan eikä mitään konfliktia käsitellä. Ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Joten ei tosiaan riidellä, näin voi sanoa.

Ymmärrän kyllä autistin puolen myös. Riitely vie autistin niin pitkälle epämukavuusalueelle, että tukee hätä ja pakokauhu. Kun kommunikaatio tavallisessa kanssakäymisessä on vaikeaa, pienikin riita tuntuu ilmeisesti maailmanlopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Aika monissa ihmissuhteissa riidellää. Kotona, koulussa, työpaikalla...

Onpa kummallista. En minä ole ikinä riidellyt muiden kuin ihan lähimpien perheenjäsenten kanssa. Mutta olenkin autisti/asperger. 

Sinä olet sinä.

Yleensä toimii paremmin kuin nepsyn ja nentin suhde. Riippuu tietysti paljon siitäkin, mikä diagnoosi ja kuinka voimakkaat oireet on. Mutta yleisesti ottaen nepsy ymmärtää toista nepsyä paremmin kuin nentti. Eri juttu sitten, tuleeko esim. kahden adhd:n perheessä ikinä kotityöt hoidettua tms., mutta sitä ei nyt kysytty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Ei myöskään riidellä, toisin kuin yläkerran tavispariskunta. 

 

Nyt kuulostaa hyvin utopistiselta. Eikö kaikissa ihmissuhteissa riidellä? Sitten kun ollaan suhteessa, eikö tärkeintä ole, että kummallakin on suhteessa sellainen olo, että omista tunteistaan voi keskustella ilman tuomituksi tulemisen pelkoa eli niin, että parisuhde olisi molemmille vähän niinkuin safe space? Vähän niin kuin hyvissä ystävyyssuhteissakin. Esim. miksi loukkaantui ja mitä voisi jatkossa tehdä toisin niin että molemmat kokevat tulevansa huomioiduksi ja niin että ratkaisut hyödyttävät kumpaakin osapuolta tasavertaisesti. En ole ikinä vielä kohdannut toista parisuhde-ehdokas nepsyä kenen kanssa olisi voinut näin tehdä hyvillä tuloksilla. Tilanne on aina jostain syystä joutanut uuteen vielä suurempaan tappeluun ja teiden erka

Samaa mieltä. Nimenomaan asperger-miehet saattavat olla hyvin epäempaattisia ja töykeitä, jos kumppanilla ei olekaan kaikki ok. Ja mitään "parannusehdotuksia" eivät ota korviinsa. Asioista puhuminen, tai edes _yrittäessä_ saada aikaan rakentavaa keskustelua, tulkitaan riitelyksi ja riidan haastamiseksi. Assi-mies tykkää, että kaikki naisen negatiiviset olot työnnetään sivuun.  

Onko tämä tieto vai mutua, miten Asperger miehet käyttäytyvät? Mulla oli suhde mieheen joka oli juuri tuollainen, ja nyt vuosia myöhemmin on mulle valjennut, että hän saattaa olla autisti. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin vain mutta ansaitsevat toisensa. Toivottavasti eivät lisäänny.

Tuo lisääntymisasia on kaksipiippuinen. Keskinäiselle lisääntymiselle ei ole eikä pidä olla mitään esteitä, mutta toki nepsyys periytyy hyvin herkästi. Mutta niinhän monet muutkin geneettiset ominaisuudet ja sairaudet periytyy. Sanoisitko vaikka korkean kolesterolin omaaville, että älkää lisääntykö?

Vierailija kirjoitti:

Autistin kanssa pienestä erimielisyydestä kasvaa helposti valtava haaste, koska asiaa ei voi käsitellä mitenkään. Ei pyydetä anteeksi, ei edes paria sanaa voi vaihtaa. 

Kun normo ei luonnollisesti hyväksy tätä, ja yrittää selvittää kiistaa toistuvasti, hän onkin yht'äkkiä vaikea, omituinen ja haasteellinen kumppani. Todellinen riiviö.

Totaalinen pattitilanne. Normona näyttäytyy siten, että ota tai jätä. Jos otat, joudut hyväksymään, että loppuelämäsi tunteesi sivuutetaan eikä mitään konfliktia käsitellä. Ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Joten ei tosiaan riidellä, näin voi sanoa.

Ymmärrän kyllä autistin puolen myös. Riitely vie autistin niin pitkälle epämukavuusalueelle, että tukee hätä ja pakokauhu. Kun kommunikaatio tavallisessa kanssakäymisessä on vaikeaa, pienikin riita tuntuu ilmeisesti maailmanlopulta.

Tai, mahd. autistilla on itsekunnioitus, eikä hän hyväksy oman osaamisensa mitätöintiä. Huom. en puhu nyt tilanteesta jossa mitätöidään omat tunteet vaan puhun tilanteesta, jossa mitätöidään osaaminen. Neuvoa toki aina saa ja pitääkin jos kokee sen tarpeelliseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin vain mutta ansaitsevat toisensa. Toivottavasti eivät lisäänny.

 

Tuo lisääntymisasia on kaksipiippuinen. Keskinäiselle lisääntymiselle ei ole eikä pidä olla mitään esteitä, mutta toki nepsyys periytyy hyvin herkästi. Mutta niinhän monet muutkin geneettiset ominaisuudet ja sairaudet periytyy. Sanoisitko vaikka korkean kolesterolin omaaville, että älkää lisääntykö?

Korkea kolesteroli ei aiheuta kanssaihmisissä inhoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin vain mutta ansaitsevat toisensa. Toivottavasti eivät lisäänny.

 

Tuo lisääntymisasia on kaksipiippuinen. Keskinäiselle lisääntymiselle ei ole eikä pidä olla mitään esteitä, mutta toki nepsyys periytyy hyvin herkästi. Mutta niinhän monet muutkin geneettiset ominaisuudet ja sairaudet periytyy. Sanoisitko vaikka korkean kolesterolin omaaville, että älkää lisääntykö?

Korkea kolesteroli ei aiheuta kanssaihmisissä inhoa.

Voi aiheuttaa koska korkea kolesterooli lihottaa. Lihavuus aiheuttaa monissa ikäviä inhon tunteita, varsinkin niissä ihan lähellä olevissa.

"Tai, mahd. autistilla on itsekunnioitus, eikä hän hyväksy oman osaamisensa mitätöintiä. Huom. en puhu nyt tilanteesta jossa mitätöidään omat tunteet vaan puhun tilanteesta, jossa mitätöidään osaaminen. Neuvoa toki aina saa ja pitääkin jos kokee sen tarpeelliseksi!"

Ahaa. Minä puhun tilanteesta, jossa mitätöidään minun tunteeni.

"Ei riidellä koskaan"-pariskunta on varmaan sellainen jossa kumpikin sattuu olemaan sellainen miellyttäjäosapuoli ja siinä suorastaan kilpaillaan kumpi miellyttää toista enemmän. En sitten tiedä mihin sellainen lopulta johtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin vain mutta ansaitsevat toisensa. Toivottavasti eivät lisäänny.

 

Tuo lisääntymisasia on kaksipiippuinen. Keskinäiselle lisääntymiselle ei ole eikä pidä olla mitään esteitä, mutta toki nepsyys periytyy hyvin herkästi. Mutta niinhän monet muutkin geneettiset ominaisuudet ja sairaudet periytyy. Sanoisitko vaikka korkean kolesterolin omaaville, että älkää lisääntykö?

Korkea kolesteroli ei aiheuta kanssaihmisissä inhoa.

Voi aiheuttaa koska korkea kolesterooli lihottaa. Lihavuus aiheuttaa monissa ikäviä inhon tunteita, varsinkin niissä ihan lähellä olevissa.

Minulla on kolesterolilääkitys enkä ole lihava. Minua ei ole korkea kolesteroli lihottanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Aika monissa ihmissuhteissa riidellää. Kotona, koulussa, työpaikalla...

Onpa kummallista. En minä ole ikinä riidellyt muiden kuin ihan lähimpien perheenjäsenten kanssa. Mutta olenkin autisti/asperger. 

Puolisosi ei ole sinulle lähimpiä perheenjäseniä?

Vastasin tuohon, missä puhuttiin riitelemisestä koulussa ja työpaikalla. 

Vierailija kirjoitti:

"Tai, mahd. autistilla on itsekunnioitus, eikä hän hyväksy oman osaamisensa mitätöintiä. Huom. en puhu nyt tilanteesta jossa mitätöidään omat tunteet vaan puhun tilanteesta, jossa mitätöidään osaaminen. Neuvoa toki aina saa ja pitääkin jos kokee sen tarpeelliseksi!"

Ahaa. Minä puhun tilanteesta, jossa mitätöidään minun tunteeni.

Aijaa okei.

Vierailija kirjoitti:

"Ei riidellä koskaan"-pariskunta on varmaan sellainen jossa kumpikin sattuu olemaan sellainen miellyttäjäosapuoli ja siinä suorastaan kilpaillaan kumpi miellyttää toista enemmän. En sitten tiedä mihin sellainen lopulta johtaa.

Eihän miellyttämisessä ole vikaa jos kuitenkin osaa myös kahdestaan jutellessa ilmaista suoraan oman asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin vain mutta ansaitsevat toisensa. Toivottavasti eivät lisäänny.

 

Tuo lisääntymisasia on kaksipiippuinen. Keskinäiselle lisääntymiselle ei ole eikä pidä olla mitään esteitä, mutta toki nepsyys periytyy hyvin herkästi. Mutta niinhän monet muutkin geneettiset ominaisuudet ja sairaudet periytyy. Sanoisitko vaikka korkean kolesterolin omaaville, että älkää lisääntykö?

Korkea kolesteroli ei aiheuta kanssaihmisissä inhoa.

Voi aiheuttaa koska korkea kolesterooli lihottaa. Lihavuus aiheuttaa monissa ikäviä inhon tunteita, varsinkin niissä ihan lähellä olevissa.

Minulla on kolesterolilääkitys enkä ole lihava. Minua ei ole korkea kolestero

Niin koska sinulla on lääkitys.

Meille toimii. Moni nainen ei kyllä pärjäisi, mies ei ole millään mittapuulla romanttinen. Minä taas en sitä sirkusta kaipaa vaan omaa aikaa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei riidellä koskaan"-pariskunta on varmaan sellainen jossa kumpikin sattuu olemaan sellainen miellyttäjäosapuoli ja siinä suorastaan kilpaillaan kumpi miellyttää toista enemmän. En sitten tiedä mihin sellainen lopulta johtaa.

No ei välttämättä. Osa ihmisistä vaan osaa hoitaa erimielisyydet keskustelemalla ja ärsyyntyessäänkin osaavat puhua tiuskimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Autistin kanssa pienestä erimielisyydestä kasvaa helposti valtava haaste, koska asiaa ei voi käsitellä mitenkään. Ei pyydetä anteeksi, ei edes paria sanaa voi vaihtaa. 

Kun normo ei luonnollisesti hyväksy tätä, ja yrittää selvittää kiistaa toistuvasti, hän onkin yht'äkkiä vaikea, omituinen ja haasteellinen kumppani. Todellinen riiviö.

Totaalinen pattitilanne. Normona näyttäytyy siten, että ota tai jätä. Jos otat, joudut hyväksymään, että loppuelämäsi tunteesi sivuutetaan eikä mitään konfliktia käsitellä. Ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Joten ei tosiaan riidellä, näin voi sanoa.

Ymmärrän kyllä autistin puolen myös. Riitely vie autistin niin pitkälle epämukavuusalueelle, että tukee hätä ja pakokauhu. Kun kommunikaatio tavallisessa kanssakäymisessä on vaikeaa, pienikin riita tuntuu ilmeisesti maailmanlopulta.

Myönnän, että kaikki erimielisyys saa minut sisäisesti pois tolaltaan.

Suhteessa kumppaniin tulisi vielä lisäksi pelko hylkäämisestä ja samanaikaisesti ärtymys siitä, että toinen on eri mieltä. Tässä on jo niin paljon kuormaa, että jonkinlainen romahdus on odotettavissa ennen pitkää, ellei asiat järjesty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin voi toimia! Meillä molemmilla asperger-diagnoosit, ja ihan hirveän hyvä parisuhde. Kaikki mun aiemmatkin kumppanit on kyllä olleet autismin kirjolla, neurotyypillisten kanssa ei oo ikinä asiat edenneet seksiä pidemmälle. En siis osais oikein kuvitellakaan parisuhdetta neurotyypillisen ihmisen kanssa. 

 

Jaa, sulla on ollut monta parisuhdetta ja kaikki autismin kirjolla. Oikein diagnoosin kanssako?

 Mihin ja miksi nämä ihanat parisuhteet ovat sitten päättyneet? Oletko ollut pitkään kiinteässä suhteessa? Ikäsi?

Kyllä. Nuorempana ei ollut vielä diagnoosia sen enempää itsellä kuin kumppanillakaan (nykyään on). Diagnoosista tietämättäkin siis on vaan automaattisesti päätynyt toisten autismin kirjolaisten seuraan, koska on tultu luontevasti juttuun ja ymmärretty toisiamme.

Olen jo lähes viisikymppinen, ja mun aiemmat parisuhteet on olleet kestoltaan sellaista vajaata kymmentä vuotta, plus jokunen lyhyempi tapailu. Nykyisessä suhteessa oltu viitisen vuotta, ja ollaan epäilemättä loppuikä. Nuoruuden eka parisuhde päättyi ihan vaan sellaiseen erilleen kasvamiseen, ja myöhemmätkin vähän siihen kun olen itse oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja on ollut erilaiset toiveet ja tulevaisuudensuunnitelmat kumppanin kanssa. 

Ai normot riitelee työpaikoillaan? Ihme jengiä, ei ihme että teidän kanssa on vaikeaa