Voiko muka kahden nepsyn parisuhde toimia ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin vain mutta ansaitsevat toisensa. Toivottavasti eivät lisäänny.

 

Tuo lisääntymisasia on kaksipiippuinen. Keskinäiselle lisääntymiselle ei ole eikä pidä olla mitään esteitä, mutta toki nepsyys periytyy hyvin herkästi. Mutta niinhän monet muutkin geneettiset ominaisuudet ja sairaudet periytyy. Sanoisitko vaikka korkean kolesterolin omaaville, että älkää lisääntykö?

Korkea kolesteroli ei aiheuta kanssaihmisissä inhoa.

Voi aiheuttaa koska korkea kolesterooli lihottaa. Lihavuus aiheuttaa monissa ikäviä inhon tunteita, varsinkin niissä ihan lähellä olevissa.

Normaalille rakastavalle ihmiselle ei, joskaan ei suosikkijuttu olekaan välttämättä. Ehkä toivoo muutosta, mutta niitä huonoja muutoksiakin voi vastaan tulla eri asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistin kanssa pienestä erimielisyydestä kasvaa helposti valtava haaste, koska asiaa ei voi käsitellä mitenkään. Ei pyydetä anteeksi, ei edes paria sanaa voi vaihtaa. 

Kun normo ei luonnollisesti hyväksy tätä, ja yrittää selvittää kiistaa toistuvasti, hän onkin yht'äkkiä vaikea, omituinen ja haasteellinen kumppani. Todellinen riiviö.

Totaalinen pattitilanne. Normona näyttäytyy siten, että ota tai jätä. Jos otat, joudut hyväksymään, että loppuelämäsi tunteesi sivuutetaan eikä mitään konfliktia käsitellä. Ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Joten ei tosiaan riidellä, näin voi sanoa.

Ymmärrän kyllä autistin puolen myös. Riitely vie autistin niin pitkälle epämukavuusalueelle, että tukee hätä ja pakokauhu. Kun kommunikaatio tavallisessa kanssakäymisessä on vaikeaa, pienikin riita tuntuu ilmeisesti maailmanlopulta.

Joku on eri mieltä, grande katastrof 😂 Outo maailma jos kaikki olisi aina samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

"Mistä ihmeestä sinä olet saanut päähäsi, että minä en ymmärtäisi avointa mieltä, hyväksyntää, yhteisöä ja yhteiskuntaa ja sen tärkeyttä jne.? Miksi kuvittelet voivasi kertoa minulle tuollaisia asioita minusta itsestäni, kun minähän tiedän omasta kokemuksesta, että ne eivät pidä paikkaansa?

Ei ole vihapuhetta esittää, että minut ja lapseni pitäisi poistaa yhteiskunnasta, koska sinä uskot, että kaltaisemme ovat väistämättä jotenkin yhteiskuntaan sopimattomia? Kerrotko mikä sinun käsityksesi vihapuheesta on, jos toive poistaa kokonainen ihmisryhmä yhteiskunnasta ei ole sitä? "

 

Voi hyvä jumala että osaat olla hankala.

Näytä se kohta missä MINÄ muka sanoin että sinut ja lapsesi PITÄÄ poistaa yhteiskunnasta?

Etkö sinä todellakaan osaa lukea tekstiä kuin "kirjaimellisesti". Etkö sinä todellakaan osaa ymmärtää lukemiesi sanojen vivahteita. Et tietenkään, koska sinä olet nepsy

Kyllä minä todellakin osaan ymmärtää lukemieni sanojen vivahdetta silloin kuin se on noin selkeää. 

Sen sijaan kirjaimellisesti en lukenut, vaan lähdin tulkitsemaan käyttämääsi sanaa "toistaiseksi" niin, että näet sellaisen mahdollisuuden, että tulevaisuudessa asia voisi olla toisin, ja vieläpä, että saattaisit pitää sellaista toivottavana. Tämä ei-kirjaimellinen tulkintani johtui epäilemättä viestisi vihamielisestä sävystä.

Sori, minä en tässä ollut se hankala, etkä sinä edusta lainkaan normaalia neurotyypillistä ihmistä tai neurotyypillisten ihmisten neutraalia ja ystävällistä keskustelutyyliä.

Tätä lienee turha jatkaa. 

Neurotyypillisenä ihastuttiin aspergerin kanssa. Ei koskaan edennyt suhteeksi aspergerin tilan tarpeesta ja itsekkyydestä johtuen. Kierrän kaukaa kaikki nk.oudot nykyisin

Vierailija kirjoitti:

"Ei riidellä koskaan"-pariskunta on varmaan sellainen jossa kumpikin sattuu olemaan sellainen miellyttäjäosapuoli ja siinä suorastaan kilpaillaan kumpi miellyttää toista enemmän. En sitten tiedä mihin sellainen lopulta johtaa.

En ymmärrä miksi pitää riidellä, ihan kuin asioista ei voisi keskustella riitelemättä. Toki ymmärrettävää on myös se, että arjen haasteiden keskellä väsyneenä riitoja tulee.

En tietääkseni ole kirjolla ja sitä on jopa tutkittukin (ei siis siksi, että siihen olisi ollut syytä, vaan siksi, että se oli osana suurempaa tutkimusta johon liittyminen oli vapaaehtoista ja perustui syntymävuoteen). Mutta jos musta olisi kiinni, ei meillä olisi riitoja.

Sitten taas puolisolla on joku tarve aina välillä haastaa riitaa asioista, joista voitaisiin mun mielestä keskustella ilman riitelyä. Ei meillä mitään kovin tulista riitaa koskaan tulekaan, mutta lähinnä siksi, että en itse jaksa lähteä provokaatioihin mukaan. Toki siis keskustelen aiheesta, mutta ääntä korottamatta ja menettämättä malttiani. Voin vain kuvitella, että jos puoliso olisi itsensä kanssa naimisissa, niin tulisi melko meheviä riitoja välillä. Tai sitten ei, ehkä heillä toimisi kommunikaatio niin hyvin, että ei olisi tarvetta riidellä, vaan asiat tulisi puhuttua läpi jo ennen kuin niistä muodostuisi ongelma.

Pakko toki puolison "puolustukseksi" ja miinuspeukkujen varmistajaksi lisätä loppuun asia, että aina noin kuukauden välein tämmöinen lähes tyhjästä riidan haastaminen on paljon todennäköisempää kuin muuten. Muistan jopa kerran suhteen alussa ajatelleeni, että jos nyt ei ala menkat, niin tämä suhde saa jäädä tähän. Ja seuraavana päivänä ne alkoivat.

Ainakaan normo ei kykene suhteeseen assin kans koska toinen osapuoli on niin itsekeskeinen minäminäminä