"Ei voi erota taloudellisista syistä"
Tuon lauseen saa lukea täällä aika usein. Ihmettelen, kuinka ihmiset ajavat itsensä aluperinkin taloudellisesti toisistaan riippuvaiseksi. Yhteistä omaisuutta hankitaan isolla velkarahalla, eletään kädestä suuhun. Ei mietitä yhtään sitä, että elämässä voi tulla eteen niitä katastrofeja, muitakin kuin eroja. Vai mitä mieltä olette?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sairauksien ja oppimisvaikeuksien takia miehestä riippuvainen. En olisi halunnut tällaista elämää.
Et ole. Olet riippuvainen siksi, että et tyydy sellaiseen elämään jonka itse voisit hankkia.
voisit ihan hyvin elää eläkkelläsi ja toimeentulotuella ja muilla tuilla. Valitset vaan mieluummin toisin.
En saa eläkettä.
No et sä sitten ole oikeasti sairaskaan.
Kyllä mä olen. Nykyään on vaan tosi vaikea päästä eläkkeelle.
Äitini hoki tuota parikymmentä vuotta. Lopulta kuitenkin kasvatti selkärangan tyngän ja lähti. Nyt ihmettelee, kun opiskelevat lapset eivät tule käymään, kun terapialaskujen jälkeen käteen jää juuri ja juuri sen verran, että selviävät. Hänellä itsellään ei ole rahahuolia, koska etsi uuden rikkaan miehen, joka suostuu pompoteltavaksi ilman vastustelua.
Parisuhteen suhteen olen luovuttanut, koska tässä iässä ihmisille ei näytä sopivan parisuhde ilman riippumattomuutta toisesta. Ehkä vanhemmalla iällä löytyy sitten joku, jonka kanssa olla parisuhteessa niin, että molemmilla on omat kotinsa jne.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut noin, kunnes nyt sitten lopulta kuitenkin miehen aloitteesta erotaan. Hintalappua ei vielä tiedä kukaan.
Olemme olleet yhdessä parikymppisistä asti ja koko tämän 30-vuotta kaikki rahat ja omaisuus on ollut yhteistä. Minä olin suhteen alussa varakkaampi ja rahoitin yhteisen elämän käynnistymistä, sen jälkeen miehen tulot ovat olleet isommat, vaikka itsekin olen tienannut. Mies on luonut kansainvälistä uraa, reissutöitä on ollut paljon, mutta tulotkin ovat sen mukaiset. Minä olen meistä se korkeakoulutettu, mutta aina kuitenkin myös se, joka on lasten takia joustanut omissa töissään ja uraliikuissaan. Tämä roolijako on ollut kummallekin täysin ok ja sopiva. Olemme kerryttäneet huomattavaa omaisuutta tällä työjaolla ja perustaneet myös yhteisen firman, jonka osakkaita myös lapsemme ovat.
Nyt sitten miehelle on tullut viidenkympin villitys, ja minusta pitää päästä eroon. Hän todennäköisesti joutuu ostamaan m
Ei teidän ole pakko jakaa sitä firmaa, vaikka eroattekin. Tiedän monia entisiä pariskuntia, jotka edelleen omistavat firman puoliksi, jotkut ovat jopa molemmat töissä yhteisessä firmassa. Jaatte vaan voitot ja nostatte samassa suhteessa osinkoja.
Vierailija kirjoitti:
Myös uusperheessä elämä voi olla taloudellisesti tiukkaa, mutta monet selviävät siitä kyllä neuvokkuudellaan. Muistuupa mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alk
Tuo on mahtava oivallus. Taloudelliset ongelmat eivät liity vain eroperheisiin. Niitä esiintyy myös uusperheissä, mutta näppärä keinot keksii, kuten mummon tarinasta huomaamne 👵🏻
Vierailija kirjoitti:
Meillä olisi ainakin ollut aika haastavaa erota, kun lapset olivat pieniä.
Yhdessä meillä oli varaa tähän elintasoon, mikä oli perheelle rakennettu. Jos oltaisiin erottu lasten ollessa koululaisia, olisi se tarkoittanut sitä että lasten olisi pitänyt hyvästellä kaveripiirinsä ja koulunsa, koska olisi pitänyt muuttaa kauemmaksi lähiöön, josta molemmat vanhemmat olisivat saaneet erossa jaetulla rahalla kumpikin omat asunnot, mihin molempiin mahtuisi lapset.
Alunperin olisi ollut vähän liian varmistettua, että olisi perustanut kodin sinne lähiöön, ja ostanut vaikka samalla kaksi eri asuntoa ihan vaan siksi, jos sattuu tulemaan ero...
Että pitän tätä esimerkkinä siitä, miksi taloudellisista syistä ei erota.
Niin no, me ostettiin okt vähän syrjemmältä ja kumpikin hnkki itselleen auton. Ylläpitoon riitti pienempikin palkka. Toiseenkin lapseen olisi raha riittänyt, muista syistä jäi yhteen. Kummallekaan ei olisi ollut taloudellinen ongelma jäädä/muuttaa yksin tai lapsen kanssa.
Kun ne pakolliset menot on pienet, niin onpa sitten ollut rahaa huveihin ja palkattomiin vapaisiin.
Yllä esitettiin hyvä pointti.
Alitajuisesti nainen todellakin kokee vaihtavansa naisellisuutensa ei vain miehen miehekkyyteen, vaan myös tämän resursseihin. Näin on ollut aina. Naisen on voitettava vaihtokaupassa sosioekonomisesti, saahan mies naisen ja tämän hedelmällisyyden.
On myös tutkittua, että naiset kokevat vahvemmin miehen koulutustason, aseman, tulojen ja varallisuuden olevan osa miestä. Siksi mainitut asiat nostavat miehen osakkeita enemmän kuin naisen. Jos näitä ei jaeta, nainen ei koe saavansa miestä kokonaan, ja siksi parisuhde ei tunnu oikeanlaiselta.
Jos hieman karrikoidaan, mies on kiinnostunut naisesta joka sattuu olemaan johtaja joka sattuu asumaan Westendissä. Nainen on kiinnostunut Westendissä asuvasta johtajamiehestä. Tämä saattaa olla karikatyyri jota ei tule ottaa aivan kirjaimellisesti, mutta kuvaa sitä, mistä tässä yritän mahdollisimman kansantajuisesti kertoa.
121212
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen aina säästänyt enkä ottanut koskaan lanaa. Nyt on noin 170000 euroa säästössä 50 vuotiaana. Ei varmaan palkasta jäisi kovn paljon elämiseen jos makselisi asuntolainaa. Lainan korkoja ja vastiketta ja vakuutuksia.
Sulla vois nyt olla esim. 100 000 asunto ja 70 000 rahaa. Se on valinta missä muodossa ne rahat ovat.
Lisäksi olisi vuokran ja vastikkeen erotus omassa käytössä.
Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa. Paremman tasa-arvon puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys aiheesta naisille.
Minä tienaan 3 000 euroa/kk, ja elän sen mukaisesti.
Alankin seurustelemaan naisen kanssa joka tienaa 10 000 euroa/kk. Muutan ilmaiseksi naisen omistamaan taloon ja nainen maksaa lomareissut. Ajelen naisen omistamalla kalliilla autolla. Mikään ei estä laittamasta säästöön rahaa, esimerkiksi sitä osaa minkä säästän kun ei tarvitse maksaa vuokraa.
Erottuamme tienaan yhä 3 000 euroa/kk, ja elän sen mukaisesti.
Tehtiinkö minulle taloudellista väkivaltaa kun elintasoni romahti ja olin riippuvainen naisesta? Kun nainen ei luovuttanut minulle 50% talosta, nainen ei maksanut minulle osakesalkkua ja lisäeläkettä, ja nyt kaverini hihittelevät selkäni takana kun joudun ajamaan vanhalla Toyotalla niin kuin ennen p
Riippuu onko suhteessa lapsia vai ei. Esimerkiksi minun exäni ei olisi voinut ilman minua luoda perheellisenä sellaista uraa, mitä hän loi. Tein täyttä työaikaa, mutta kaikki lasten asiat jäivät minun hoidettavaksi, joten itse en voinut tehdä pidempää päivää tai luoda uraa. Mies maksoi asuntolainaa ja minä aivan kaikki lasten, omat kulut ja ruokakaupat. Lisäksi siivosin ja tein ruuat käytännössä yksin. Mitään "extraa" tai "luxusta" exän tulot eivät minulle tuoneet. Jossain vaiheessa kyllästyin elämään avioliitossa yksinhuoltajaelämää ja erosin. Erosta on vuosia ja edelleen ex on katkera, kun niin elätti meitä ja tarjosi huikean elintason. Eron jälkeen myös itkee jatkuvasti elatusmaksuista, jotka on lastenvalvojallakin laskettu alakanttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen aina säästänyt enkä ottanut koskaan lanaa. Nyt on noin 170000 euroa säästössä 50 vuotiaana. Ei varmaan palkasta jäisi kovn paljon elämiseen jos makselisi asuntolainaa. Lainan korkoja ja vastiketta ja vakuutuksia.
Sulla vois nyt olla esim. 100 000 asunto ja 70 000 rahaa. Se on valinta missä muodossa ne rahat ovat.
Ja jos olet nyt ollut vuokralla, niin sillä vuokrarahalla olisit maksanut vastikkeen, lainan ja korot, jolloin sulla olisi asunto ja tuo 170000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys aiheesta naisille.
Minä tienaan 3 000 euroa/kk, ja elän sen mukaisesti.
Alankin seurustelemaan naisen kanssa joka tienaa 10 000 euroa/kk. Muutan ilmaiseksi naisen omistamaan taloon ja nainen maksaa lomareissut. Ajelen naisen omistamalla kalliilla autolla. Mikään ei estä laittamasta säästöön rahaa, esimerkiksi sitä osaa minkä säästän kun ei tarvitse maksaa vuokraa.
Erottuamme tienaan yhä 3 000 euroa/kk, ja elän sen mukaisesti.
Tehtiinkö minulle taloudellista väkivaltaa kun elintasoni romahti ja olin riippuvainen naisesta? Kun nainen ei luovuttanut minulle 50% talosta, nainen ei maksanut minulle osakesalkkua ja lisäeläkettä, ja nyt kaverini hihittelevät selkäni takana kunRiippuu onko suhteessa lapsia vai ei. Esimerkiksi minun exäni ei olisi voinut ilman minua luoda perheellisenä sellaista uraa, mitä hän loi. Tein täyttä työaikaa, mutta kaikki lasten asiat jäivät minun hoidettavaksi, joten itse en voinut tehdä pidempää päivää tai luoda uraa. Mies maksoi asuntolainaa ja minä aivan kaikki lasten, omat kulut ja ruokakaupat. Lisäksi siivosin ja tein ruuat käytännössä yksin. Mitään "extraa" tai "luxusta" exän tulot eivät minulle tuoneet. Jossain vaiheessa kyllästyin elämään avioliitossa yksinhuoltajaelämää ja erosin. Erosta on vuosia ja edelleen ex on katkera, kun niin elätti meitä ja tarjosi huikean elintason. Eron jälkeen myös itkee jatkuvasti elatusmaksuista, jotka on lastenvalvojallakin laskettu alakanttiin.
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Syntyvyyshän on romahtanut melkein koko maailmassa eli mistä puhut?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut noin, kunnes nyt sitten lopulta kuitenkin miehen aloitteesta erotaan. Hintalappua ei vielä tiedä kukaan.
Olemme olleet yhdessä parikymppisistä asti ja koko tämän 30-vuotta kaikki rahat ja omaisuus on ollut yhteistä. Minä olin suhteen alussa varakkaampi ja rahoitin yhteisen elämän käynnistymistä, sen jälkeen miehen tulot ovat olleet isommat, vaikka itsekin olen tienannut. Mies on luonut kansainvälistä uraa, reissutöitä on ollut paljon, mutta tulotkin ovat sen mukaiset. Minä olen meistä se korkeakoulutettu, mutta aina kuitenkin myös se, joka on lasten takia joustanut omissa töissään ja uraliikuissaan. Tämä roolijako on ollut kummallekin täysin ok ja sopiva. Olemme kerryttäneet huomattavaa omaisuutta tällä työjaolla ja perustaneet myös yhteisen firman, jonka osakkaita myös lapsemme ovat.
Nyt sitten miehelle on tullut viidenkympin villitys, ja minusta pitää päästä eroon. Hän todennäköisesti joutuu ostamaan m
Mitä se teidän yhteinen firmanne tuottaa? Onko se elintarviketeollisuutta? Lähinnä siis mietin, että oletko sinä tuo kissakeittonainen.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa ylläpitää lapsilleen kulisseja, moni ihminen joutuu jatkamaan huonossa liitossa. Tosin pas*iimmat liitot päättyy, vaikka joutuisi sitten taivasalle.
No jotkut eivät ole lapsienkasn vaan omien kulissiensa vuoksi. Saa nääs patsastella rikkaan puolison rahoilla ja esittää parempaa ihmistä vaikka tuo puoliso olisi täysi mustasukkainen narsisti ja lapsetkin kärsivät, niin kulissien vuoksi vaan otetaan puolisolta vastaan kaikki p... a mitä hän esittää. Tämä vain rahan, kesämökkien ja oman rahanhimo vuoksi. Sitten välillä itketään ja rääytään kun on saanut huonoa kohtelua, ja ollaan eroamassa, mutta pian taas kaikki painetaan villasella ja jatketaan samaa teatteria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen aina säästänyt enkä ottanut koskaan lanaa. Nyt on noin 170000 euroa säästössä 50 vuotiaana. Ei varmaan palkasta jäisi kovn paljon elämiseen jos makselisi asuntolainaa. Lainan korkoja ja vastiketta ja vakuutuksia.
Sulla vois nyt olla esim. 100 000 asunto ja 70 000 rahaa. Se on valinta missä muodossa ne rahat ovat.
Ja jos olet nyt ollut vuokralla, niin sillä vuokrarahalla olisit maksanut vastikkeen, lainan ja korot, jolloin sulla olisi asunto ja tuo 170000.
Ja nyt sulle jäisi enemmän rahaa, kun ei tarvitsisi maksaa kuin vastike, joka on pienempi kuin vuokra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen aina säästänyt enkä ottanut koskaan lanaa. Nyt on noin 170000 euroa säästössä 50 vuotiaana. Ei varmaan palkasta jäisi kovn paljon elämiseen jos makselisi asuntolainaa. Lainan korkoja ja vastiketta ja vakuutuksia.
Sulla vois nyt olla esim. 100 000 asunto ja 70 000 rahaa. Se on valinta missä muodossa ne rahat ovat.
Lisäksi olisi vuokran ja vastikkeen erotus omassa käytössä.
Muta toki sitten olisi 100 000 euroa sitoutuneena asuntoon. Jos 100 000 sijoittaa osakkeisiin, voi helposti saada 5% osinkotuoton, ja keskimäärin osingot ovat kasvaneet n. 3,5% vuodessa.
Esimerkiksi minä asun n. 200 000 euron arvoisessa asunnossa ja maksan vuokraa 720 eur/vuosi. Koen järkevämpänä maksaa vuokrat osingoilla. Kun tulee isompia remontteja asunnossa tai koko taloyhtiössä, ne eivät ole minun murheeni.
Taloudellisesti ero omistamisen ja vuokraamisen välillä on aika pieni. Jos asunto olisi täysin uniikki, sellainen jonka haluaisin ehdottomasti pitää, luultavasti ostaisin tämän. Mutta vastaavia kerrostalokaksioita mahtuu kolmetoista tusinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuon lauseen kuulee naisen suusta. Miksiköhän....
Tilastokeskuksen sivuilta löydät vastaukset. Naiset pariutuvat ylöspäin.
Lapsettomien pariskuntien tuloerot ovat huomattavasti suuremmat kuin yksinelävien. Itse asiassa, vaikka miehet tienaavat keskimäärin enemmän kuin naiset, nuoremmissa sinkuissa naiset tienaavat hieman miehiä enemmän.
Kun nainen tienaa 2500 eur/kk ja mies 5500 eur/kk, nainen on tottunut parempaan elintasoon, eikä häntä hotsita muuttaa kaupungin laidalla sijaitsevasta modernista omakotitalosta lähiöön vuokrakämppään. Jos tuloerot ovat tuotakin suuremmat, nainen pitää entistä vahvemmin kiinni nykyisestä elintasosta.
Naisten mielestä ratkaisu on se, että miehen pitäisi maksaa naiselle säästötilille rahaa, jotta naisen elintaso eron jälkeen ei olisi se, jonka nainen omilla tuloillaan ansaitsee. Tietysti asunnon omistus puoliksi vai
Tässä analyysissä vedettiin mutkat suoriksi aika naisvihamielisesti.
Vierailija kirjoitti:
Niin miltä se tuntuu kakkosnainen kun mies kertoo tämän syyksi miksi ei eroa vaimostaan. Olet vain piilossapidettävä salapano josta muu maailma ei tiedä mitään. Ei edes vaimo, vaikka mies ehkä väittääkin vaimon tietävän ja hyväksyvän tilanteen yhteisen omaisuuden vuoksi.
Tuohan olisi kakkosnaiselle ihan hyvä tilanne. Saisi seksiä mutta mies ei jäisi riippakiveksi vaan olisi vaimonsa murheena :D
Vierailija kirjoitti:
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Toiset on ja toiset ei!
t.vapaaehtoisesti lapseton
Sulla vois nyt olla esim. 100 000 asunto ja 70 000 rahaa. Se on valinta missä muodossa ne rahat ovat.