Mitä tehdä kun pahin vihollinen on oma äiti?

Vierailija kirjoitti:

Äidin kateus tytärtään kohtaan taitaa olla yleisempää kuin tiedetään tai myönnetään. Pyhä Äiti -ajattelussa ei ole tilaa tämän käsittelyyn. Välillä itsekin mietin, etten vihollisia "tarvitse", kun on äitini kaltainen ihminen lähipiirissä. 

Mistä se kateus syntyy?

Ikuisuusongelma, eikä tule ratkeamaan koskaan. Aplle sanoisin että omien voimavarojen mukaan kulloinkin, inhimillisyys pitää ottaa huomioon sekä itseä että muita kohtaan.  

Äiti kadehtii lastaan?  No kerran kuulin että missukan nelikymppinen äiti yritti näyttää kakskymppiseltä ja kerjäsi facessa tyrkkykuvin ja livenä kehuja: kumpi teistä oikeen on äiti ja tytär, olette kuin kaksoset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin kateus tytärtään kohtaan taitaa olla yleisempää kuin tiedetään tai myönnetään. Pyhä Äiti -ajattelussa ei ole tilaa tämän käsittelyyn. Välillä itsekin mietin, etten vihollisia "tarvitse", kun on äitini kaltainen ihminen lähipiirissä. 

Mistä se kateus syntyy?

 

Äitinä ainakin olen ylpeä että tyttäreni on enemmän kouluja käynyt, on hyväpalkkainen, osti nuorena omin rahoin kaksion.

Ei tulisi mieleen kadehtia vaan tyytyväinen että pärjää 

Vierailija kirjoitti:

Äidissä riippuva lapsi ei ole aikuistunut.  Hän ei ole itsenäistynyt silloin kun on sen aika.

Olet ihan kujalla. Kyse ei ollut äidissä riippuvasta lapsesta vaan toisinpäin. Lue, mistä keskustellaan ja kommentoi vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Äidissä riippuva lapsi ei ole aikuistunut.  Hän ei ole itsenäistynyt silloin kun on sen aika.

Ketjussa kuvatunlaisesta äidistä itsenäistyminen on vaikeaa, nuoruudessa tällainen äiti tee mitä tahansa torpatakseen tyttären pyrkimykset itsenäistymiseen. 

Tavalliset itsenäistymiseen kuuluvat asiat tehdään nuorelle hirveän vaikeiksi, niissä ei tueta ja niistä syyllistetään armottomasti. 

Oma äitini valitti kauan ja katkerasti kuinka olen hylkäämässä vanhan ja raihnaisen äitini kun olin lähdössä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Olin tuolloin 19-vuotias ja äitini 42. 

Naimisiin menoni ja omien lasteni saaminen oli myös myrkkyä äidilleni. Kerran lipsautti, että eihän sulla tarvi olla ketään muuta kuin äiti ja sähän oot mulle sitten mun vanhuuden turva. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut äidit roikkuvat nimenomaan tyttölapsissaan kiinni? Pojat saavat tehdä, mitä tykkäävät mutta tyttöihin tarrataan terrierin lukkopurennalla.

On niitä ikuisia mammanpoikiakin. Ne menevät jopa naimisiin, mutta anoppi on konkreettisesti ja kuvainnollisesti läsnä kaikkialla ja joka paikassa. Ikkunoissa on anopin ostamat verhot, anoppi keittää kaalisoppaa viikoksi, jne. Äidin silmäterä asuu korkeintaan 50 m päässä äidistä, sen verran napanuora venyy. Pojan ajatukset ja tahto on vahvasti mamman essun taskussa. Nyt ja aina ja iankaikkisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidissä riippuva lapsi ei ole aikuistunut.  Hän ei ole itsenäistynyt silloin kun on sen aika.

Olet ihan kujalla. Kyse ei ollut äidissä riippuvasta lapsesta vaan toisinpäin. Lue, mistä keskustellaan ja kommentoi vasta sitten.

 

Kyllä, jos hän on äidin mielipiteistä riippuvainen eikä kohtaa äitiään aikuisena, jättäen äidin höpinät omaan arvoonsa, hän ei ole aikuistunut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut äidit roikkuvat nimenomaan tyttölapsissaan kiinni? Pojat saavat tehdä, mitä tykkäävät mutta tyttöihin tarrataan terrierin lukkopurennalla.

Kyllä äidit voivat ripustautua poikiinsa. Oma äitini yrittää soittaa pari-kolmekymmentä kertaa päivässä minulle. Onneksi on puhelunesto keksitty.  M48

Vierailija kirjoitti:

Äidissä riippuva lapsi ei ole aikuistunut.  Hän ei ole itsenäistynyt silloin kun on sen aika.

Ei, vaan lapsessa riippuva äiti ei ole aikuistunut. Hän ei ole itsenäistynyt silloin kun on sen aika. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset aikuisiksi ja päästää irti. Irtipäästäminen merkitsee sitä että on myös hyväksyttävä lasten valinnat ja virheet. Lapset eivät ole olemassa vanhempiaan varten.

Lakkasin yksinkertaisesti vastaamasta äitini yhteydenottoyrityksiin.

Sisäinen irtautuminen työn alle, niin ei voi langoista vedellä. Ulkoinen rajojen asettelu myös, toistaen tarpeen mukaan.

Jos on varma omista valinnoistaan voi äidin ja sivullisten puheet ohittaa.  Niillä ei ole mitään merkitystä , siis oikeasti aikuisen kohdalla, hän  joka on taloudellisesti vanhemmistaan riippuvainen kohdalla asia tietysti on toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut äidit roikkuvat nimenomaan tyttölapsissaan kiinni? Pojat saavat tehdä, mitä tykkäävät mutta tyttöihin tarrataan terrierin lukkopurennalla.

Kyllä äidit voivat ripustautua poikiinsa. Oma äitini yrittää soittaa pari-kolmekymmentä kertaa päivässä minulle. Onneksi on puhelunesto keksitty.  M48

Vaikuttaa dementikolta mutta mitäpä sinä siitä välität.  Vanhahan jo 48-vuotiaan äiti on.

Vierailija kirjoitti:

Voit yrittää lähestyä äitiäsi kirjoittamalla hänelle kirjeen ja/tai ehdottamalla perheterapiaa, mutta todennäköisesti kummastakaan ei ole mitään hyötyä. Sitten ei auta muu kuin ottaa etäisyyttä tai katkaista välit. Meitä alistujia ja oman elämämme pilanneita on jo ihan tarpeeksi.

Höpö höpö! Perheterapiaa!!!! Kirjeen kirjoittaja asialla. Joka ongelmaan: kirjoita kirje.

Oma asunto. Rajat. Soittele joskus, etäisyyttä. Ei ole pakko nähdä ja riippua, keskustella. Voi sanoa että keskityt johonkin tekemiseen tms. On säitä pidellyt on joskus ihan hyvä aine.

* Ei aine, vaan aihe. Keskustelunaihe.

Vierailija kirjoitti:

Äidit ja tyttäret, osa 628591.

Et sitten ole kuullut poikiinsa ripustautuneista anopeista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit yrittää lähestyä äitiäsi kirjoittamalla hänelle kirjeen ja/tai ehdottamalla perheterapiaa, mutta todennäköisesti kummastakaan ei ole mitään hyötyä. Sitten ei auta muu kuin ottaa etäisyyttä tai katkaista välit. Meitä alistujia ja oman elämämme pilanneita on jo ihan tarpeeksi.

Ei mitään kirjeitä, eikä mitään perheterapioita. Terapiaan jos mielit, se on vain sinulle ja sinua varten. Kirjeet ja muut yritykset selvittää tilannetta saavat sinut vain tiukemmin kiinni äitisi verkkoon. 

Etäisyys on ainoa mikä toimii. Vanha viisaus sian kanssa painimisesta sopii tähän: jos painii sian kanssa, sotkee itsensä ja sika vain nauttii. 

Jaa. Minä kirjoitin kirjeen, jotta hän ymmärtäisi miksi katkaisin välit. Ei ymmärtänyt vaan uhriutui entistä enemmän.

Onko liian usein soittavan äidin muistin ja aivojen tila tutkittu?  Voi olla muistisairauden oire.