Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun pahin vihollinen on oma äiti?
22.02.2025 |
Kietoutuu ja riippuu kiinni. Pyrkii tunkemaan elämään koko ajan ja vaatii itselleen huomiota. Yrittää jatkuvasti etsiä virheitä ja jotain moitittavaa. Mitään omia saavutuksiani ei tunnusta vaan tuntuu olevan pikemminkin kateellinen.
Mitä tällaisen äidin kanssa pitäisi tehdä? Onko muita vaihtoehtoja kuin alistua tai katkaista välit kokonaan?
Kommentit (46)
Sanot suoraan, mitä ajattelet hänen käytöksestään (joko ottaa opikseen tai loukkaantuu ja katoaa oma-aloitteisesti maisemista yksinään murjottamaan)/otat etäisyyttä/katkaiset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen katkaissut välit äitiini. Käyttäytyi kuin pieni lapsi, mieleltään vakavasti sairas (diagnosoitu) ja kuvitteli, että kaikki muut ihmiset ovat häntä varten. Oli hyvä päätös, eikä muutosta ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidissä riippuva lapsi ei ole aikuistunut. Hän ei ole itsenäistynyt silloin kun on sen aika.
Olet ihan kujalla. Kyse ei ollut äidissä riippuvasta lapsesta vaan toisinpäin. Lue, mistä keskustellaan ja kommentoi vasta sitten.
Kyllä, jos hän on äidin mielipiteistä riippuvainen eikä kohtaa äitiään aikuisena, jättäen äidin höpinät omaan arvoonsa, hän ei ole aikuistunut.
Kyse ei ole itsenäistymisestä vaan persoonallisuushäiriöisestä takertuvasta vanhemmasta.
Jos tytär on tervepäinen aikuinen eikä taloudellisest riippuvainen äidistään hänhän voi äidin puheet jättää omaan arvoonsa.
Lapsellisuutta jos väheksyy ja pitää äitiään luonnevikaisena silti antaa äitinsä vaikuttaa itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kostaa sinulle omia traumojaan. Siinä se.
Tämä
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli tuollainen äiti.
Kateellinen kaikesta ja kaikille, julma, manipuloiva, itsekäs, vähättelevä kaiken ympärillään määräävä. Ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta.
Oli myös lapsuudessani väkivaltainen ja arvaamaton, ja kaiken lisäksi ihan ilman viinaa, ettei siitäkään ollut puolustukseksi. Väkivalta, lähinnä henkinen, jatkui myös lapsiani kohtaan.
Olin jo nelikymppinen, kun tilanteet johti siihen, että silmäni aukesivat. Sanoin äidille, että hän toimii väärin, että jos et osaa olla ihmisiksi, niin en ole kanssasi missään tekemisissä. Muuten kyllä tulisin käymään ja elettäisiin normaalisti.
Ei vissiin oppinut mitään, eikä kokenut tarpeelliseksi muuttaa mitään, koska eli kuolemaansa saakka ottamatta mitään yhteyttä. Rauha hänelle, en kaipaa.