Koulukiusaus!

Haluaisin kommentteja muilta ehkä samaa kokeneilta tai sivusta seuranneilta. Tyttäreni on tokaluokkalainen, isohkon (suuri oppilasmäärä =) ) koulun oppilas. Tyttäreni on isokokoinen ja ylipainoinen (voit lukea tarinan ketjusta " kuinka saada 9 vuotias 50 kg kiloinen lapsi innostumaan liikunnasta" ). Koko kouluajan siis eskarista alkaen tyttäreni on muiden oppilaiden silmissä leimattu kummajaiseksi. Tämä on näkynyt tyttäreni itkuisuutena, haluttomuutena lähteä kouluun ja yksinäisyytenä koulussa. Myös nimittelyä ja lyömistä on tapahtunut.



Nyt tyttäreni " hyvänä ystävänä" ollut lapsi on yhä enenvissä määrin alkanut esittää jatkuvasti negatiivisia ja loukkaavia kommentteja. Tyypillisin tilanne on koulusta pois lähtö, jolloin tämä toinen lupaa kävellä koulumatkan yhdessä mutta jättääkin lapseni kuin nallin kalliolla. Syy siihen että toinen ehtii lähteä aiemmin, on usein tyttäreni käynti wc.ssä ennen kävelemään lähtöä. Tämä lapsi on useasti valittanut meillä käynnin jälkeen mm. kuinka tyhmät vanhemmat lapsellani on, kuinka pahaa ruokaa tarjoamme tms. Millään tavalla emme häntä miellytä. Samoja kommentteja tämä lapsi laukoo myös muista ns. kavereista silloin kun he eivät ole paikalla. Nyt meidän mittamme alkaa olla täynnä, sillä huomaan kuinka ahdistavilta nämä asiat alkavat lapsemme mielessä tuntumaan.



Mutta kuinka ollakkaan, kun aloimme puuttua asiaan (kävin mm. itse sanomassa tälle toiselle lapselle millaiselta hänen käytöksensä tuntuu) ja olemme sanoneet myös vanhemmille, niin juttu alkoikin kääntyä lastamme vastaan. Tämä toinen perhe ei ola halukas kuulemaan tyttäreni tuntemuksia, vaan syyttävät hänen valehdelleen kaiken. He uskovat omaa lastaan joka kuulema on vannonut ettei ikinä ole esittänyt näitä loukkaavia kommentteja tms. Mielestäni on pöyristyttävää tämä. Ja he uskovat että opettaja saa tämän asian totuuden selville. Yritin sanoa että opettaja ei kuule eikä näe tätä henkistä toisen alistamista ja loukkaamista, varsinkin kun sitä tapahtuu paljon kotioloissakin.



tyttäreni on todella hämillään. Hän on kärsinyt ja tämän toisen kaverin vanhemmat eivät ole edes kuulleet häntä. Ja toden totta, myös muiden lasten vanhemmat ovat tämän kyseisen lapsen käytökseen kyllästyneitä. Mutta eivät vielä ole asiasta suoraan sanoneet. Kannustavat kyllä meitä pitämään puoliamme.



Olen päättänyt ottaa yhteyttä koulupsykologiin. Haluamme häneltä neuvoja, jolla voisimme saada lapemme itsetuntoa kohoamaan. Varmasti virheitä olemme me vanhemmatkin tehneet. Mutta haluan myös, että tämä toinen perhe tulee kuulemaan meidän näkökantaamme rauhanomaisissa tunnelmissa. Tähän mennessä heidän kannanotto on ollut vain yksittäisiin lauseisiin märehtimään jääminen ja kaiken kieltäminen. Erään psykiatrian erikoislääkärin kanssa jutellessani hän esitti kysymyksen: Miksi perhe puolustautuu näin vihamielisesti ja onko heillä itsellään ongelmia joilta halutaan sulkea silmät?



Ja korostan:me vanhempina emme ole täydellisiä, meidän lapsemme on myös valehdellut ja käyttäytynyt sopimattomasti. Olemme itsekin olleet anteeksipyytäjän asemassa. Joten siinä kuvitelmasasa emme ole, että lapsemme on täydellinen uhri jossa ei ole koskaan mitään vikaa...