Kun arki ei toimi

Nauratti ääneen tuon yhden kommentoijan "kuka pesee auton". Ai jai, vanha kunnon klassikko toimii aina kivana kevennyksenä.

Hei AP! Minkä ikäisiä te olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksii naiset tekee lapsen tyhmän miehen kanssa joka ei tajua että lasta pitää hoitaa ja ruokkia joka päivä.

Kuka sanoi, että hän teki nämä lapset juuri tämän miehen kanssa? Lasten isillä on perinteisesti ollut sekä vastuuta että velvollisuuksia, mutta paljon helpompi on laistaa silloin, kun lapset on tehty jonkun muun miehen kanssa.

Luonnekysymys se on. Mä tein lapsen miehen kanssa, joka vätystyi isyyden myötä, luuli siis, että hänen ei enää tarvitse suoriutua kuin aikuinen. Sen lapsen kasvatti kanssani toinen aviomies, jolle ei ole koskaan ollut ongelma nousta tehtäviensä tasalle ja enemmänkin. Kaipa toiset vaan eivät pysty vaatimaan itseltään mitään, ja toisille vastuunkanto on ihan luontaista. Ja siitähän vanhemmuudessa on kyse, ja se alkaa ihan siitä, että pitää osata asettaa lapsen tarpeet omiensa edelle. Näissä kertomuksissahan se kaatuu jo tähän. Eivät ne vätystelijät mitään tyhmiä tai vammaisia ole, ne ovat laiskoja ja haluttomia. Ihmisiä on kaikenlaisia.

Niin kauhistuttavan tuttua. Kuvittelin, että vastuuntuntoinen mies hoitaa myös jälkikasvuaan hyvin. Eipä hoitanut koskaan. Jos minä en laittanut ruokaa koko perheelle niin mies teki itselleen voileivän ja söi sen tyytyväisenä. Ei mitään ajatustakaan sille, että lapsille pitäisi tehdä voileivät myös. (Tähän ei auttanut edes se, että tein ruoat valmiiksi jääkaappiin ja siitä ne olisi ollut nostettavissa suoraan mikroon.) Siihen jäi minun liikuntaharrastukseni kun en voinut käydä missään.

Mies vain odotti tumput suorina, että minä teen kaikki järjestelyt. Esim mihin tahansa oltiin lähdössä niin mies meni autoon istumaan, jotta minä saan viimeiset tavarat pakattua ja viimeisellekin lapselle vaatteet päälle. Sitten mies kiukutteli autossa "minä oon NIIN kauan joutunut odottamaan." Niinpä.

Mies vain valitti kun hänestä on todella epäreilua kun lapset menevät hänen edelleen enkä anna hänelle tarpeeksi huomiota, varsinkaan makuuhuoneessa.

Eipä siinä toisen kunnioittamista voi enää miettiä. Sitä uupuu ja katkeroituu. Asiat eivät muutu, ei hyvällä eikä pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauhistuttavan tuttua. Kuvittelin, että vastuuntuntoinen mies hoitaa myös jälkikasvuaan hyvin. Eipä hoitanut koskaan. Jos minä en laittanut ruokaa koko perheelle niin mies teki itselleen voileivän ja söi sen tyytyväisenä. Ei mitään ajatustakaan sille, että lapsille pitäisi tehdä voileivät myös. (Tähän ei auttanut edes se, että tein ruoat valmiiksi jääkaappiin ja siitä ne olisi ollut nostettavissa suoraan mikroon.) Siihen jäi minun liikuntaharrastukseni kun en voinut käydä missään.

Mies vain odotti tumput suorina, että minä teen kaikki järjestelyt. Esim mihin tahansa oltiin lähdössä niin mies meni autoon istumaan, jotta minä saan viimeiset tavarat pakattua ja viimeisellekin lapselle vaatteet päälle. Sitten mies kiukutteli autossa "minä oon NIIN kauan joutunut odottamaan." Niinpä.

Mies vain valitti kun hänestä on todella epäreilua kun lapset menevät hänen edelleen enkä anna hänelle tarpeeksi huomiota, varsinkaan makuuh

Meillä on ihan sama tilanne. Työnsä ja kodin ulkopuoliset vastuunsa mies hoitaa edelleen esimerkillisesti. Meillä ilmeisesti kyse on osittain siitä, että kun minusta tuli äiti lapsen syntyessä, niin myös miehen mielessä minusta tuli äiti, ja hänen maailmassaan äiti hoitaa kaiken kotona ja äiti tekee kaiken perheensä eteen ja perheestään hoitaakseen. Hän on asemoinut itsensä kuin yhdeksi perheen lapsista. Mietin eroa. En oikein käsitä miten hän pystyisi tapaamaan lasta eron jälkeen, kun hän ei tosiaan lapselle edes ruokaa laita, vain itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Nauratti ääneen tuon yhden kommentoijan "kuka pesee auton". Ai jai, vanha kunnon klassikko toimii aina kivana kevennyksenä.

Meillä tämä ei ikävä kyllä ole kiva kevennys, vaan mieheni tekee aina ison numeron siitä, että hän lähtee pesemään nyt autoa ja kuulkaa kaikki hän pesi tänään auton. Niin, sen oman autonsa. Sen, jolla minä en ole kertaakaan ajanut ja jolla hän ei koskaan kuskaa lapsia. Odottaa vissiin kiitosta minulta siitä, että pesi oman autonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin kauhistuttavan tuttua. Kuvittelin, että vastuuntuntoinen mies hoitaa myös jälkikasvuaan hyvin. Eipä hoitanut koskaan. Jos minä en laittanut ruokaa koko perheelle niin mies teki itselleen voileivän ja söi sen tyytyväisenä. Ei mitään ajatustakaan sille, että lapsille pitäisi tehdä voileivät myös. (Tähän ei auttanut edes se, että tein ruoat valmiiksi jääkaappiin ja siitä ne olisi ollut nostettavissa suoraan mikroon.) Siihen jäi minun liikuntaharrastukseni kun en voinut käydä missään.

Mies vain odotti tumput suorina, että minä teen kaikki järjestelyt. Esim mihin tahansa oltiin lähdössä niin mies meni autoon istumaan, jotta minä saan viimeiset tavarat pakattua ja viimeisellekin lapselle vaatteet päälle. Sitten mies kiukutteli autossa "minä oon NIIN kauan joutunut odottamaan." Niinpä.

Mies vain valitti kun hänestä on todella epäreilua kun lapset menevät hänen edelleen enkä anna hänelle tarpeeksi huomiota, varsinkaan makuuh

Kauhistuttavan tuttua täälläkin. Olisin voinut kirjoittaa saman kommentin sanasta sanaan. 

Eroa olen miettinyt jo vuosikausia ja ehkä nyt viimeinkin on sen aika, kun lapset ovat jo niin isoja, etteivät enää mihinkään vuoroviikkojärjestelyyn taivu. En yksinkertaisesti uskaltanut erota, koska tiesin, ettei mies ota mitään vastuuta lapsistaan. 

Mieheni ei myöskään osaa vastata mihinkään tunnetarpeisiin, ei millään tasolla. Seurustelun ajan osasi esittää, mutta olin niin nuori ja kokematon, että kaavamainen ja ulkokohtainen ja ulkoa opeteltu esittäminen meni läpi. Kokeneempi nainen olisi ehkä huomannut kupletin juonen aiemmin, kuka tietää..

Omalta kohdaltani olen surrut tätä paljon, lasteni kohdalta vielä enemmän. Olen tehnyt valtavasti töitä, että olen kompensoinut miehen puutteita vanhemmuudessa ja yrittänyt ihan kaikkeni, että lapset saavat kaiken tarvitsemansa ja tietenkin myös ne kivat jutut, joita pitääkin olla lapsuudessa ja nuoruudessa. Olen ja olen ollut läsnä, kuuntelevana ja lohduttavana. Yksinkertaisesti saatavilla, kuten vanhemman kuuluukin olla. Mies taas ei ole läsnä tai saatavilla kenellekään, mutta haluaa sitä muilta, jopa lapsilta.

Tuo tumput suorana seisominen kuvastaa mun miestä myös todella hyvin. Mä olen meillä ollut myös se, joka opetti lapset uimaan, ajamaan pyörällä, hiihtämään, luistelemaan. Mä olen käynyt retkillä, leikkipuistossa, kuskannut harrastuksiin, huoltanut joukkueessa, seissyt kentän laidalla, iloinnut menestyksestä ja lohduttanut kun tulee häviö tai oma maali. Mä olen huolehtinut Wilman, Jopoxin, hammaslääkärit, terkkarikäynnit, vanhempien vartit ja varusteet. 

Nyt lukio-ikäiset lapset ovat usein lähinnä ärtyisiä isäänsä kohtaan, eikä heillä oikein ole mitään suhdetta. Pitkään kannattelin sitäkin, mutta pari viime vuotta en ole enää jaksanut. Nuoreni näkevät myös, että olen ihan poikki töistäni ja siitä, että koko kotielämä on mun harteilla. Nuoret kyllä tekevät kotitöitä, mutta määräänsä enempää en voi heitä vastuuttaa.  

Mieheni syyttää minua siitä, ettei suhteensa lapsiin ole parempi. Aivan kuten syyttää minua siitäkin, että olen ilmaissut haluni eroamiseen. Samalla nauraa minulle päin naamaa, että kuvittelen kaiken ja olen tyhmä, hänhän on ihan loistava aviomies ja isä. Hänhän käy töissä, mitä oikein kuvittelen.  

LouLou kirjoitti:

Hei AP! Minkä ikäisiä te olette?

Minä 68 ja mies 70. Lapset nelikymppisiä.

ap

Miksi te naiset ensin haluatte lapsia ja pakotatte jonkun miehen niitä tekemään jos ette lapsista halua sitten huolehtia. Ei se isäksi pakotettu koskaan halunnut vastuuta ottaa.

Kyllä on kamalat kotiolot ihan kaikilla kun tuollasta vääntöö on elämä. Jos tuollaisen vätyksen olet halunnut perheenperustajaksi niin tee sitten nalkuttamatta itse ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Olet kotona lasten kanssa? Jos olet kotiäitinä ja miehesi töissä niin sinunhan ne kotityöt kuuluu tehdä.  Jos taas teet etätöitä kotona niin sitten puoliksi. Mites mahdolliset auton huollot ja tankkaukset ja pesut, puoliksi vai? Oletko opettanut lapsillesi omatoimisuutta, jos heillä on puhelimet niin pystyvät kyllä itsekin iltapalansa ottamaan. Tuo riiteleminen ei auta yhtään ja kannattaa omaakin käytöstä tarkastella, kuinka tarkkaan pitää tehdä niinkuin sinä haluat, liika kontrollointi passivoi, ei voi tehdä mitään kun menee kuitenkin väärin.

No kotona oleva hoitaa kodin ja lapset silloin kun toinen on töissä. Sitten kun toinen pääsee töistä niin ne hoidetaan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset ensin haluatte lapsia ja pakotatte jonkun miehen niitä tekemään jos ette lapsista halua sitten huolehtia. Ei se isäksi pakotettu koskaan halunnut vastuuta ottaa.

Kyllä se mies halusi lasta enemmän, paljon enemmän. Suostuin yhteen, ja opin kerrasta, että toisen hoidettavaksihan hän sitä halusi, sillä pitihän miehellä olla perhe ja olihan se kätevää, kun vaimolla oli pallo jalassa. Muutaman vuoden katselin, ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset ensin haluatte lapsia ja pakotatte jonkun miehen niitä tekemään jos ette lapsista halua sitten huolehtia. Ei se isäksi pakotettu koskaan halunnut vastuuta ottaa.

Kyllä se mies halusi lasta enemmän, paljon enemmän. Suostuin yhteen, ja opin kerrasta, että toisen hoidettavaksihan hän sitä halusi, sillä pitihän miehellä olla perhe ja olihan se kätevää, kun vaimolla oli pallo jalassa. Muutaman vuoden katselin, ihan liikaa.

Sama täällä. Mies halusi lasta ja perhettä paljon enemmän kuin minä, minäkin siis kyllä toki halusin. Mutta hän oli se, joka lapsista aina ääneen haaveili, joka teki aloitteen siitä että ryhdytään yrittämään raskautta, joka jatkoi raskauden yrittämisen ehdottamista koko sen ajan kun minä pitkään sanoin, että ei vielä, en ole vielä valmis jne. Toista lasta en enää suostunut hänen kanssaan tekemään, kun vauva-aikana näin miten olematon isä hän oli, vaikka siis alunperin olisin halunnut kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset ensin haluatte lapsia ja pakotatte jonkun miehen niitä tekemään jos ette lapsista halua sitten huolehtia. Ei se isäksi pakotettu koskaan halunnut vastuuta ottaa.

Kyllä se mies halusi lasta enemmän, paljon enemmän. Suostuin yhteen, ja opin kerrasta, että toisen hoidettavaksihan hän sitä halusi, sillä pitihän miehellä olla perhe ja olihan se kätevää, kun vaimolla oli pallo jalassa. Muutaman vuoden katselin, ihan liikaa.

Ei tuota usko kukaan. Lapset on naisten oma projekti jossa mies on vain haitake.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset ensin haluatte lapsia ja pakotatte jonkun miehen niitä tekemään jos ette lapsista halua sitten huolehtia. Ei se isäksi pakotettu koskaan halunnut vastuuta ottaa.

Kyllä se mies halusi lasta enemmän, paljon enemmän. Suostuin yhteen, ja opin kerrasta, että toisen hoidettavaksihan hän sitä halusi, sillä pitihän miehellä olla perhe ja olihan se kätevää, kun vaimolla oli pallo jalassa. Muutaman vuoden katselin, ihan liikaa.

Ei tuota usko kukaan. Lapset on naisten oma projekti jossa mies on vain haitake.

Ei tuota nyt ollenkaan vaikea ole uskoa, ihan tavallistahan tuo nimittäin on. Perhe nostaa miehen statusta työelämässä ja monen ulkopuolisen silmissä, lisäksi perheen olemassaolo ihan tutkimustenkin mukaan lisää miehen yleistä hyvinvointia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset ensin haluatte lapsia ja pakotatte jonkun miehen niitä tekemään jos ette lapsista halua sitten huolehtia. Ei se isäksi pakotettu koskaan halunnut vastuuta ottaa.

Kyllä se mies halusi lasta enemmän, paljon enemmän. Suostuin yhteen, ja opin kerrasta, että toisen hoidettavaksihan hän sitä halusi, sillä pitihän miehellä olla perhe ja olihan se kätevää, kun vaimolla oli pallo jalassa. Muutaman vuoden katselin, ihan liikaa.

Ei tuota usko kukaan. Lapset on naisten oma projekti jossa mies on vain haitake.

Mun lapseni on jo aikuinen. Hän syntyi vuosituhannen vaihteessa. Silloin vielä syntyi ns normilapsia eli lapsia siksi, koska niitä piti vain olla, se kuului normaalin aikuisen elämään. Toisen aviomiehen kanssa käytiin pitkällinen vääntö sukulaisten kanssa siitä, että meille ei yhteisiä ole tulossa, vapaaehtoinen lapsettomuus oli varsin vierasta ja etenkin naisen kohdalla käsittämätöntä, jopa etelän isossa kaupungissa. Näin se(kin) kulttuuri muuttuu. Eka aviomies oli pohjoisen maalaispoika, isosta perheestä. Siellä vanhat kuviot ovat aina pitäneet pintansa pidempään. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mahdollista vaikka iltatoimien osalta kirjoittaa lista paperille kellonaikoineen. Tyyliin klo 19 hammaspesu, klo 19.15 iltapalaa (luettelo mitä sisältää, vaikka aina sama), klo 19.45 pesulle klo 20 pyjama, klo 20.10 iltasatu klo 20.30 valot pois?

Jos mies ei vain hahmota, niin sitten pitää opastaa kuin pösilöä, mutta riiteleminen ei selvästi auta.

Iltapala hampaiden pesemisen jälkeen?

Ei tuollainen ilta-aikataulu jääkaapin ovessa lapulla mitään auta. Kyse on halusta ja motivaatiosta ja kiinnostuksesta. Jos isä haluaisi huolehtia lapsilleen iltapalan, niin hän kyllä saisi sen tehtyä ilman vaimon kirjoittamaa minuuttiaikataulua ovessa. Jos taas suurta halua ei ole, niin sitä aikataulua unohtaa katsoa tai on juuri jotain muuta hoidettavaa että ei nyt ehtinytkään tai en ei käynyt keittiössä niin ei muka nähnyt sinä päivänä sitä lappua niin ei siksi laittanut lapsille iltapalaa. Tai mikä tahansa muu huono tekosyy.

Mä olen vierestä seurannut muutamaa tällaista tapausta ja väittäisin että homma on lähtenyt väärille urille jo vauva-aikana. Moni äiti "omii" vauvan. Ei halua olla erossa eikä antaa muille, edes sille lapsen isälle, hoitoon ja äidillä on selkeä visio miten asiat tulee tehdä. Kyllä siinä isä vuodessa tai parissa lannistuu ja menettää kiinnostuksensa, kun aina yrittäessä saa haukut, koska on tehnyt asiat eri tavalla ja opettelee vasta. Sitten kun äiti alkaa kaivata ja kelpuuttaa apua, niin ongelmana on että ei sillä isällä ja lapsella ole suhdetta eikä isällä itseluottamusta toimia ja olla vastuussa lapsesta.

Kun vertaa perheisiin, joissa isä on saanut alusta asti osallistua vauvanhoitoon, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Usein myös lapset ja koko perhe-elämä tasapainoisempaa.

Enkä väitä että kaikissa perheissä menee juuri näin, mutta kokemukseni mukaan aika monessa. Enkä syytä pelkästään äitejä. Heillä hormoonit vaikuttaa käytökseen ja isien tulisi pontevammin vaatia vauvaa itselleenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vierestä seurannut muutamaa tällaista tapausta ja väittäisin että homma on lähtenyt väärille urille jo vauva-aikana. Moni äiti "omii" vauvan. Ei halua olla erossa eikä antaa muille, edes sille lapsen isälle, hoitoon ja äidillä on selkeä visio miten asiat tulee tehdä. Kyllä siinä isä vuodessa tai parissa lannistuu ja menettää kiinnostuksensa, kun aina yrittäessä saa haukut, koska on tehnyt asiat eri tavalla ja opettelee vasta. Sitten kun äiti alkaa kaivata ja kelpuuttaa apua, niin ongelmana on että ei sillä isällä ja lapsella ole suhdetta eikä isällä itseluottamusta toimia ja olla vastuussa lapsesta.

Kun vertaa perheisiin, joissa isä on saanut alusta asti osallistua vauvanhoitoon, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Usein myös lapset ja koko perhe-elämä tasapainoisempaa.

Enkä väitä että kaikissa perheissä menee juuri näin, mutta kokemukseni mukaan aika monessa. Enkä syytä pelkästään äitejä. Heillä hormo

Tämä on väsynyttä selittelyä. Jos sitä isää kiinnostaa, niin osallistuu ja jos ei kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta. Isän jääminen syrjään on jättäytymistä. 

Lisään vielä, ettei isän ole tarkoituskaan auttaa, vaan olla tasavertainen vanhempi perheessä.