Elämä aikuisena on jatkuvaa stressiä, kohtalotovereita?

Tuntuu, ettei ole yhtäkään viikkoa vuodessa, jolloin mieli ja keho olisivat rennossa tilassa. Ja sama ruljanssi jatkuu vuodesta toiseen ilman pienintäkään hetkeä, jolloin voisi aidosti nauttia elämästä.

Kun stressaava kausi töissä viimein hellittää, kaksi eri kodinkonetta hajoaa samalla viikolla ja pistää budjetin uusiksi, sitten kun siitä on jotenkuten selvitty, niin lemmikki sairastuu ja sukulainen kuolee, pian tämän jälkeen sairastun itse keuhkokuumeeseen, minkä jälkeen töissä alkaa muutoskeskustelut, joiden lopussa saan potkut jne. Samaa rataa jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Aina on joku pyytämässä jotain, vaatimassa jotain. Ja silloin harvoin kun ei ole, niin asiat luisuvat muuten vain pois raiteiltaan. Alan olla ihan loppu. Tuntuu että joko stressi kroonistuu ja olen jatkuvasti kireä, tai sitten on pakko turruttaa itsensä niin, ettei tunne enää yhtään mitään, ei positiivisia eikä negatiivisia tunteita, jotta pystyisi selviämään elämästä.

Muita, joilla samoja fiiliksiä?