Elämä aikuisena on jatkuvaa stressiä, kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti niin tuet hyvinvointiasi. Stressin ja huolenaiheita tulee ja menee, kaikki on vain elämässä lainaa ja hetken kestäviä ohi pyyhältäviä öngelmiä johon ei ölvi auta. Elämä on lyhyt ja ainutkertainen. Se miten katsoo maailmaa, hankkii uusia kokemuksia, ihmissuhteita ja taitoja ovat ne investointeja elämään mikä tekee elämästä rikkaampaa. Ei kannata murehtia asioita joihin ei voi vaikuttaa vaan keskittää aika ja energia mihin pystyy. 

Olisiko kellään antaa vinkkejä, miten päästä takaisin tähän optimistisempaan asenteeseen? Olin optimistisempi viitisen vuotta sitten, mutta kuolemat, sairaudet ja muu elämän ikävämpi puoli on ollut viime aikoina niin paljon läsnä elämässäni, että olen hiljalleen kadottanut tuon ajatusmallin. Ehkä meditaatio tai vastaava auttaisi, elän nykyään todennäköisesti liikaa tulevaisuudessa tämän hetken sijasta.

Tuossa lainaamassasi viestissä oli jo monta hyvää vinkkiä. Uudet positiiviset kokemukset, itsensä kehittäminen jne. ohjaavat ajatuksia onnistumisiin ja siihen hyvää, mitä tulevaisuus voi tarjota sen sijaan, että ajatukset kiertaisivät jatkuvaa negatiivista kehää. Positiivinen ajattelu on osittain myös päätös. Joka päivä voi valita keskittyykö siihen, mikä on pielessä vai siihen, mitä on hyvin. Kiitollisuuspäiväkirja auttaa huomaamaan hyviä asioita myös vaikeina aikoina. Meditaatiokin voi auttaa, koska se rauhoittaa mieltä ja tyhjentää päätä negatiivisuudesta. Suosittelen kokeilemaan myös mindfullnesia. Siinä opetellaan nimenomaan keskittymään hetkeen ja päästämään irti asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ilmeisesti lapsia? Pääset siis paremmin liikkumaan. Mulla samaa, en halua enää käyttää päihteitä, joten olen alkanut pa*emaan tuntemattomia, sillä saan jännitettä ja jännitystä elämään. Tosin tämäkin sitten stressaa omalla tavallaan, koska haluan aika ex-tempore linjalla mennä enkä sopia mitään deittejä x ajan päähän. Oikeasti vaan haluaisin elää rauhallista ja huoletonta elämää. Varsinkin huoletonta.

Vähän on kyllä itsetuhoisia keinoja hallita elämäänsä. Ensin päihteet ja sitten holtiton seksi.

Ehkä. Näissä satunnaisissa se*sikontakteissa kuitenkin minä hallitsen tilannetta. Valta on minulla.

En olisi niinkään varma, että hallitset. Kerroit harrastavasi irtosuhteita saadaksesi jännitystä elämään

Tarkoitin että hallitsen näitä kohtaamisia, toinen ihminen ei pysty vahingoittamaan minua, tarkoitin sitä. Adrenaliini, dopamiini, oksitosiini, ihailevat sanat, niistä olen riippuvainen, kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa naisten ongelmalta kun kaikesta ei niin suuresta asiasta pitää kerätä stressiä. Näitä stressiä kaikesta ottavia naisia nähty paljon työelämässä. Mikään ihme miksi naisilla on enemmän autoimmuunisairauksia, ne puhkeaa juurikin stressin kautta.

No en nyt tiiä. Aloittajan listauksessa on rahahuolia, sairautta, kuolemaa ja potkuja. Aiheuttaa stressiä melkeen kenessä tahansa ja ihan normaalia että aiheuttaakin.

Tarkoitin että hallitsen näitä kohtaamisia, toinen ihminen ei pysty vahingoittamaan minua, tarkoitin sitä. Adrenaliini, dopamiini, oksitosiini, ihailevat sanat, niistä olen riippuvainen, kyllä. 

--

Karu fakta on, että tuo ei ole totta. Toinen ihminen pystyy halutessaan vahingoittamaan sinua hyvinkin paljon, kun olette intiimissä kanssakäymisessä. Ei tarvitse edes syyllistyä varsinaiseen seksualirikokseen kyetäkseen vahingoittamaan toista tuollaisessa tilanteessa. Addiktina olet vielä tavallista alttiimpi vahingoittamiselle, kun sinulla on tuo addiktille tyypillinen valtaharha. Alkoholistikin kuvittele, että juominen on hänellä hallinnassa ja hän voi lopettaa koska tahansa. 

Kohtalotoveri täällä. Elämäni on ollut yhtä tulipalojen sammuttelua ja epäonnea monta vuotta. Minulla ei ole elämässäni enää mitään mistä saisin voimia tai nauttisin, kun koko ajan joka hel....tin asia vaan stressaa. Ihmissuhteissa ja rakkaudessa olen aina ollut hylkiö, mutta nykyään ei ole enää mikään muukaan osa-alue kunnossa. Työpaikan muutokset ihan epäinhimillisiä ja pahempaa on vielä luvassa, ystävyyssuhteiden menetystä, vanhemmat sairastaa, vesivahinko, kolari, vaihdevuodet, rahat koko ajan loppu jne jne. En tiedä miten voisin alkaa asioita ratkomaan, että elämä helpottuisi edes jollain osa-alueella. En näe mitään ulospääsyä minkään asian kohdalla. Minulla ei ole ketään johon tukeutua tai joka auttaisi minua yhtään missään asiassa. Toisaalta tätä menoa täältä pääsee nopeasti pois, kun verisuoni katkee päästä varmaan lähitulevaisuudessa...ja jos totta puhutaan niin sitä toivonkin. Tosin mun tuurilla jään siitäkin henkiin ja kitumaan vihannekseksi toisten avun armoille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ilmeisesti lapsia? Pääset siis paremmin liikkumaan. Mulla samaa, en halua enää käyttää päihteitä, joten olen alkanut pa*emaan tuntemattomia, sillä saan jännitettä ja jännitystä elämään. Tosin tämäkin sitten stressaa omalla tavallaan, koska haluan aika ex-tempore linjalla mennä enkä sopia mitään deittejä x ajan päähän. Oikeasti vaan haluaisin elää rauhallista ja huoletonta elämää. Varsinkin huoletonta.

Addiktiosta toiseen siirtyminen ei todellakaan ole terve tapa hallita stressiä. Addiktiohan tuo sinun toimintasi on. Olet vaihtanut päihderiippuvuuden seksiriippuvuutteen. Riippuvuuden kanssa rauhallinen ja huoleton elämä ei yksinkertaisesti onnistu. 

Tiedän että toimintani on addiktiota. Olen kuitenkin pystynyt pitämään päihteiden käytön sekä seksiriippuvuuden, tai varsinaisesti seksi ei ole siinä se juttu, vaan siihen liittyvät asiat, salassa muilta. Asioiden salassa pysymisestäkin saan jotain boostia. En väitäkään olevani terve.

Itsellä on krooninen stressi päällä vuorokauden ympäri vaikka elämässä ei ole paljoa mitään kun elämä lähes tyhjä kun ei ole työelämässä eikä ole ihmissuhteita juurikaan. Päiväohjelma on lähestulkoon kotona istumista mitä nyt liikkumassa käy ja päivän rutiinit syömiset, siivoamiset ym. mutta silti yhtä stressiä kaikki niin että ahdistuu pienestäkin asiasta kuin vaikka pitäisi herätä vähän aikasemmin aamulla se vie jo mielen kaaokseen. Ahdistus on niin pahaa jo että pitänyt välillä soittaa ambulanssi tarkistamaan olenko kunnossa kun olo ihan hirveä.

Oma stressi ja ahdistus taitaa tulla siitä kun ei ole mitään elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin että hallitsen näitä kohtaamisia, toinen ihminen ei pysty vahingoittamaan minua, tarkoitin sitä. Adrenaliini, dopamiini, oksitosiini, ihailevat sanat, niistä olen riippuvainen, kyllä. 

--

Karu fakta on, että tuo ei ole totta. Toinen ihminen pystyy halutessaan vahingoittamaan sinua hyvinkin paljon, kun olette intiimissä kanssakäymisessä. Ei tarvitse edes syyllistyä varsinaiseen seksualirikokseen kyetäkseen vahingoittamaan toista tuollaisessa tilanteessa. Addiktina olet vielä tavallista alttiimpi vahingoittamiselle, kun sinulla on tuo addiktille tyypillinen valtaharha. Alkoholistikin kuvittele, että juominen on hänellä hallinnassa ja hän voi lopettaa koska tahansa. 

Miten? Kerro että osaan varoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa naisten ongelmalta kun kaikesta ei niin suuresta asiasta pitää kerätä stressiä. Näitä stressiä kaikesta ottavia naisia nähty paljon työelämässä. Mikään ihme miksi naisilla on enemmän autoimmuunisairauksia, ne puhkeaa juurikin stressin kautta.

No en nyt tiiä. Aloittajan listauksessa on rahahuolia, sairautta, kuolemaa ja potkuja. Aiheuttaa stressiä melkeen kenessä tahansa ja ihan normaalia että aiheuttaakin.

Muilla ei sitten noita ongelmia voi olla? Itselläni on ollut täysin samat ongelmat ja enemmän. Mutta en suostu asioista repimään stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa naisten ongelmalta kun kaikesta ei niin suuresta asiasta pitää kerätä stressiä. Näitä stressiä kaikesta ottavia naisia nähty paljon työelämässä. Mikään ihme miksi naisilla on enemmän autoimmuunisairauksia, ne puhkeaa juurikin stressin kautta.

No en nyt tiiä. Aloittajan listauksessa on rahahuolia, sairautta, kuolemaa ja potkuja. Aiheuttaa stressiä melkeen kenessä tahansa ja ihan normaalia että aiheuttaakin.

Muilla ei sitten noita ongelmia voi olla? Itselläni on ollut täysin samat ongelmat ja enemmän. Mutta en suostu asioista repimään stressiä.

Oma lähipiiriä kun oon tarkkaillut, niin kyllä melkeen jokainen oireilee läheisen kuoleman, vakavan sairastumisen tai potkujen jälkeen jollain tavalla. Jotkut murehtii ja itkee, toiset ryyppää, kolmannet pakenee stressiä videopeleihin tai herkkujen mättämiseen, joku urheilee, kirjoittaa päiväkirjaa tai menee terapiaan. Kyllä se vaan niin menee, että jokaisen täytyy vastoinkäymisiä jollakin tavalla prosessoida. Ei ole semmosta ihmistä, johon vastoinkäymisten kasautuminen ei vaikuttaisi millään tavalla, että elämä rullaisi eteenpäin kuin aina ennenkin.

Negatiivisten tunteiden kieltämistä ja patoamista näkee miehillä useammin, naisilla taas murehtimista ja stressaamista, siitä olen samaa mieltä.

Minulla ihan samaa kuin AP.llä. Esim. viikon aikana esikoisen jalka murtui, vein äidin sairaalaan ja siksi myöhästyin töistä, mies ja kuopus saivat vatsataudin, ostin kiireessä väärän jatkojohdon, unohdin pari salasanaa, sain rytmihäiriöitä ja jotain muuta. Kun yo.asiat olivat tolpillaan, ajattelin, että huh, nyt saan hengähtää. - illalla postiluukusta kolahti viranomaiskirje, että olen joutunut tietomurron uhriksi. Murphyn laki, kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet ja liian kiireinen elämänrytmi taitaa olla mulla tämän jatkuvan stressin keskiössä, mutta on ollut muutenkin huonoa tuuria, sillä ihan itsestäni riippumattomat asiat tuntuvat menevän ketjussa traagi

Hei Ap, tästä tuli sellainen kysymys mieleen että onko sinulla varmasti omat rajat hallussa ihmissuhteissa ja kiireiden suhteen? Onko sulla taipumusta esim. muiden miellyttämiseen, suorittamiseen tai itseäsi kohtaan liikaan vaativuuteen? En väitä että näin on sinun kohdalla, mutta usein kroonistunut kireä olo tulee siitä kun yrittää tehdä liikaa ja olla kaikkea kaikille. Autatko läheisiäsi, oletko usein se joka ottaa vastuun ja järjestää? Tai esim. se joka kuuntelee mutta ei vastavuoroisesti vaadi samaa takaisin? Kiireinen elämänrytmi voi myös tietysti olla väliaikaisesti lähes väistämätöntä tietyissä elämäntilanteissa, mutta sitäkin kannattaa tarkastella ovatko kaikki kiireet aivan yhtä pakollisia. Voisiko jostakin joustaa, jakaa vastuuta tai jopa jättäytyä pois siitä huolimatta että nämä muutokset voivat aiheuttaa pettymyksiä ja ärtymystä muissa?

Itse mietin näitä kysymyksiä juuri tällä viikolla ylikuormituksen johdosta fyysisesti sairastuneen tuttavan kanssa. Hän puhui siitä, miten olisi pitänyt tajuta pysähtyä ajoissa kun oireet olivat lievempiä. Jäin miettimään, jos nyt sairastuisin yhtä vakavasti ja joutuisin sairaalaan, mitkä asiat olisivat siitä perspektiivistä oikeasti olleet tämänhetkisissä arjessani niitä asioita joilla on oikeasti merkitystä. Esim. onko sillä lopulta väliä jos en valmistu tavoiteajassa vaan myöhemmin, onko sillä väliä jos meneekin johonkin vaikeaan tyyppiin välit poikki. Onko se lopulta menetys, jos eroan puolisosta joka saa minulle vähän pettyneen tai masentuneen olon jatkuvasti, tai onko sillä väliä jos kotona ei olekaan hirveästi rempattu tänä vuonna tai koko ajan siistiä jne. Minusta AP tuo sinun viestisi kertoo siitä, että kaipaat nyt jonkinlaista stoppia ja rehellistä itsetutkiskelua. Mitä jos kirjoittaisit esim. paperille ylös kaikki ne asiat, mitkä syövät energiaasi ja sitten ne asiat, mistä olet ainakin aiemmin saanut energiaa? Jos näitä vertailee ihan paperilla ja jakaa kategorioihin ne oikeasti ajankohtaisimmat prioriteetit, joskus se voi auttaa hahmottamaan kuinka paljon onkaan kaikkea samaan aikaan lautasella ja mihin kaikkeen sitä omaa aikaa ja energiaa valuu. Itsellä on uupumusten jälkeen mennyt arvomaailma aika uusiksi, enkä enää välitä kaikista yhteiskunnan odotuksista enkä myöskään lievitä paineita yhtä haitallisilla keinoilla kuin joitakin vuosia sitten. Valitsen sietää hetkellistä stressiä vain niistä harvoista asioista, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä itselle ja opettelen terveitä keinoja stressinhallintaan. Mutta totuuden nimissä en olisi itsekään tuota tajunnut tehdä ajoissa, vaan muutos tuli vasta kun olo oli niin sietämätön etten välittänyt enää elänkö vai kuolenko. Se ei ole tervettä, että tämä kokemus on todella yleinen ja kulttuuri ihannoi ylisuorittamista.

Tietenkin vaikeat ja raskaat tilanteet aiheuttavat myös stressiä, mutta lähinnä siksi, että niistä aiheutuu tilanteita, joissa on vaikea tai mahdoton löytää hyvää ratkaisua. Suru ja stressi eivät ole sama asia, vaikka surullisena stressaantuukin asioista, jotka normaalisti eivät kuormita.

Kuitenkin moni pelkää antautua elämälle selittäen itselleen, että tavalliset elämässä vastaan tulevat tilanteet ovat jotenkin epänormaaleja asioita, joita ei omalle kohdalle saa sattua. Miksi ei saisi - jos noin ajattelee, aiheuttaa itse stressiä itselleen. Tietenkin elämään sisältyy sairautta ja kuolemaa, ellet sitten ole näytelmäsi ensimmäinen poistuja ja onnistu katoamaan näyttämöltä tajuamatta mitään itse. Jos luopuminen on raskasta ja menetät siinä rakkaita, olet sitä onnellisempi mitä enemmän rakkautta oli. Mutta takertuja aiheuttaa itse omat ongelmansa väistellessään sitä, että omassa asennoitumisessa on pelokkuutta, jota voi myös opetella vähentämään huolehtimalla siitä, että ei anna elämänsä kaventua tarpeettomasti. On läsnä itselleen, elämälle ja toisille. Ei mieti kelpaamista kumminkaan päin. Että kelpaako itse tai kelpaako tarjonta, oli se sitten rahaa tai ihmisiä. Miettii vain, mitä itse tarvitsee oikeasti ja mitä muut ja voimmeko auttaa toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa naisten ongelmalta kun kaikesta ei niin suuresta asiasta pitää kerätä stressiä. Näitä stressiä kaikesta ottavia naisia nähty paljon työelämässä. Mikään ihme miksi naisilla on enemmän autoimmuunisairauksia, ne puhkeaa juurikin stressin kautta.

No en nyt tiiä. Aloittajan listauksessa on rahahuolia, sairautta, kuolemaa ja potkuja. Aiheuttaa stressiä melkeen kenessä tahansa ja ihan normaalia että aiheuttaakin.

Muilla ei sitten noita ongelmia voi olla? Itselläni on ollut täysin samat ongelmat ja enemmän. Mutta en suostu asioista repimään stressiä.

Oma lähipiiriä kun oon tarkkaillut, niin kyllä melkeen jokainen oireilee läheisen kuoleman, vakavan sairastumisen tai potkujen jälkeen jollain tavalla. Jotkut murehtii ja itkee

Suru ei ole stressiä. Ne ovat kaksi eri asiaa. Tottakai läheisen kuolema aiheuttaa surua, mutta ei siitä stressata tarvitse. Suru on luonnollinen tunne ja sen kanssa oppii kyllä elämään, kuten kaikkien muidenkin tunteiden. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti niin tuet hyvinvointiasi. Stressin ja huolenaiheita tulee ja menee, kaikki on vain elämässä lainaa ja hetken kestäviä ohi pyyhältäviä öngelmiä johon ei ölvi auta. Elämä on lyhyt ja ainutkertainen. Se miten katsoo maailmaa, hankkii uusia kokemuksia, ihmissuhteita ja taitoja ovat ne investointeja elämään mikä tekee elämästä rikkaampaa. Ei kannata murehtia asioita joihin ei voi vaikuttaa vaan keskittää aika ja energia mihin pystyy. 

Elämä ei ole tota mitä kerrot 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti niin tuet hyvinvointiasi. Stressin ja huolenaiheita tulee ja menee, kaikki on vain elämässä lainaa ja hetken kestäviä ohi pyyhältäviä öngelmiä johon ei ölvi auta. Elämä on lyhyt ja ainutkertainen. Se miten katsoo maailmaa, hankkii uusia kokemuksia, ihmissuhteita ja taitoja ovat ne investointeja elämään mikä tekee elämästä rikkaampaa. Ei kannata murehtia asioita joihin ei voi vaikuttaa vaan keskittää aika ja energia mihin pystyy. 

Elämä ei ole tota mitä kerrot 

On se, jos valitsee positiivisen ajattelun jatkuvat stressaamisen ja murehtimisen sijaan. Maailma ei siihen kaadu, jos pesukone hajoaa tai saa potkut. Se on vain elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ilmeisesti lapsia? Pääset siis paremmin liikkumaan. Mulla samaa, en halua enää käyttää päihteitä, joten olen alkanut pa*emaan tuntemattomia, sillä saan jännitettä ja jännitystä elämään. Tosin tämäkin sitten stressaa omalla tavallaan, koska haluan aika ex-tempore linjalla mennä enkä sopia mitään deittejä x ajan päähän. Oikeasti vaan haluaisin elää rauhallista ja huoletonta elämää. Varsinkin huoletonta.

 

Kiitos vinkistä, mutta itseni tuntien todennäköisesti stressaisin entistäkin enemmän, jos harrastaisin irtosuhteita. Tälläkin hetkellä tuntuu, että yksi suurimmista stressinaiheuttajista on sukulaiset, ystävät, kollegat, muut ihmissuhteet.

Ap

Miksi kollegat ja kaikki muutkin ovat niin suuri stressinaihe? Ymmärrän, jos sinua yritetään savustaa tms, mutta jos kaikki ovat stressinaihe, vaikuttaa siltä että ongelma on sinun päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti niin tuet hyvinvointiasi. Stressin ja huolenaiheita tulee ja menee, kaikki on vain elämässä lainaa ja hetken kestäviä ohi pyyhältäviä öngelmiä johon ei ölvi auta. Elämä on lyhyt ja ainutkertainen. Se miten katsoo maailmaa, hankkii uusia kokemuksia, ihmissuhteita ja taitoja ovat ne investointeja elämään mikä tekee elämästä rikkaampaa. Ei kannata murehtia asioita joihin ei voi vaikuttaa vaan keskittää aika ja energia mihin pystyy. 

Elämä ei ole tota mitä kerrot 

On se, jos valitsee positiivisen ajattelun jatkuvat stressaamisen ja murehtimisen sijaan. Maailma ei siihen kaadu, jos pesukone hajoaa tai saa potkut. Se on vain elämää. 

Ei, vaan elämä ei ole tota sisältöä varten mitä kerrot 

Joo. Mulla on ollut koko aikuiselämä yhtä hirveää stressiä ja haipakkaa. Eikä näytä yhtään helpottavan kun vanhenee. Päin vastoin. Lisää ahdistuta ja huolia vaan tulee.

Tahtoisin lomalle mutta en yhtään tiedä mikä se olisi mikä auttaisi. Vielä 2019 olin jotenkin sinut sen asian kanssa, että elämä nyt on mitä on. Sillä mennään.

Mutta sen jälkeen vauhti on kiihtynyt niin, että en siedä enää pienintäkään poikkipuolista sanaa tms, kun kilahdan ja suutun ja hermostun.

En osaa sanoa mitään mikä auttaisi. Olen vaan kun en muutakaan voi ja joka aamu herään ahdistuneena.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ihan samaa kuin AP.llä. Esim. viikon aikana esikoisen jalka murtui, vein äidin sairaalaan ja siksi myöhästyin töistä, mies ja kuopus saivat vatsataudin, ostin kiireessä väärän jatkojohdon, unohdin pari salasanaa, sain rytmihäiriöitä ja jotain muuta. Kun yo.asiat olivat tolpillaan, ajattelin, että huh, nyt saan hengähtää. - illalla postiluukusta kolahti viranomaiskirje, että olen joutunut tietomurron uhriksi. Murphyn laki, kai.

Toisaalta: Kyseessä oli vain murtuma, joka paranee muutamassa viikossa. Ei ollut esim. aivovamma, joka ei parane. Myöhästyminen oli vain myöhästyminen eikä todennäköisesti aiheuttanut kenenkään kuolemaa tai vammautumista. Myöhästymisiä sattuu, ei ole vakavaa. Vatsatauti paranee muutamassa päivässä ja väärän jatkojohdon saa vaihdettua uuteen. Ilmankin pärjää. Salasanat saa nollattua ja tietomurtokin on selvitettävissä oleva asia. Elämä jatkuu niistäkin huolimatta.