Lue keskustelun säännöt.
Eronneet ihmiset ja kun etävanhemman luona ei asiat suju
20.02.2025 |
Tilanne on tämä: Pari on eronnut muutama vuosi sitten. Alle 10 v lapset. Asuvat pääsääntöisesti toisella vanhemmallaan, tapaavat säännöllisesti viikonloppuisin ja lomilla etävanhempaa.
Asiat siellä etävanhemman luona ei suju. Lapsilla ei ole leluja eikä tekemistä, pelaavat kaiket päivät, syövät muroja ja lihapiirakoita ja mäkkäriä. Toinen vanhempi ei juuri kommunikoi lasten kanssa eikä tee heidän kanssaan mitään, ei vie heitä minnekään. On paljon myös omilla menoillaan - saattaa sanoa lapsille, että lähtee mäkkäristä hakemaan ruokaa, mutta onkin poissa kolme tuntia, kun meni käymään kaverilla. Lapset soittelevat lähivanhemmalleen ja valittavat yksin oloa ja sitä, ettei ole tekemistä.
Kyse ei ole siitä, että tämä etävanhempi olisi esim. päihteitä käyttävä tai väkivaltainen. Hän ei vain jotenkin... osaa olla vanhempi. Makaa sohvalla ja selaa puhelinta, käy kavereiden luona. Lapset pyörivät siinä seassa.
Lapset eivät mene etävanhemman luo mielellään, eivätkä viihdy siellä, haluavat pois.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Tilanne on tosi kuormittava sekä lapsille että lähivanhemmalle, joka joutuu maanittelemaan ja käskemään lapset toiselle vanhemmalle säännöllisesti, ja sitten murehtii sitä, että kuinka siellä pärjätään.
Kommentit (50)
Teillä on vain erilainen tyyli olla vanhempia. Eivät nuo heitteillä ole. Nykyään vaan oletetaan, että vanhemmat on jotain ohjelmatoimistoja lapsilleen. Ei esim 80-luvulla lasten kanssa erityisemmin oltu vaan lapset kasvoi siinä sivussa. Kerran vuodessa käytiin yhdessä Ruotsin laivalla ja Lintsillä. Ei jäänyt traumoja vaan kasvoi itsenäisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, ei edes oletettu, että vanhempi on jonkinlainen viihdytyspalvelu. Nykyisin tuntuu olevan suorastaan sääntö, että vanhemman tulee elää lapsensa elämää.
Ei meillä ole lähivanhemmankaan luona leluja lapsille, jotka jo ovat koulussa (ellei vanhaa unilelua lasketa tähän mukaan).
Nykylapsia paapotaan ihan liikaa. Lapsi ei pysty pari tuntia olemaan yksin ilman, että joku aikuinen ohjaa ja säätelee? Lapsilla on ihan yhtäläinen oikeus omaan ja joutoaikaan kuin aikuisillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, ei edes oletettu, että vanhempi on jonkinlainen viihdytyspalvelu. Nykyisin tuntuu olevan suorastaan sääntö, että vanhemman tulee elää lapsensa elämää.
Ei meillä ole lähivanhemmankaan luona leluja lapsille, jotka jo ovat koulussa (ellei vanhaa unilelua lasketa tähän mukaan).
Nykylapsia paapotaan ihan liikaa. Lapsi ei pysty pari tuntia olemaan yksin ilman, että joku aikuinen ohjaa ja säätelee? Lapsilla on ihan yhtäläinen oikeus omaan ja joutoaikaan kuin aikuisillakin.
Olen bonusvanhempi ja lapsi sanoi aina meille tulleessaan ihanaa kun pääsee välillä lepäämään. Laittoi luurit päähän ja totesi, että menee nyt omaan maailmaansa. Lapset elää sitä samaa arkea kuin me aikuisetkin, jos aikuisetkaan (opettajat kouluissa ja päiväkodeissa) ei tahdo jaksaa milaista se lasten elämä sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, ei edes oletettu, että vanhempi on jonkinlainen viihdytyspalvelu. Nykyisin tuntuu olevan suorastaan sääntö, että vanhemman tulee elää lapsensa elämää.
Ei meillä ole lähivanhemmankaan luona leluja lapsille, jotka jo ovat koulussa (ellei vanhaa unilelua lasketa tähän mukaan).
Nykylapsia paapotaan ihan liikaa. Lapsi ei pysty pari tuntia olemaan yksin ilman, että joku aikuinen ohjaa ja säätelee? Lapsilla on ihan yhtäläinen oikeus omaan ja joutoaikaan kuin aikuisillakin.
Se ero on siinä, että nykylapsilla on kännykät ja pleikkarit, youtube ja tiktok jne. Ei ei he oikeasti tylsisty vaan tuijottavat ruutua loputtomiin ja näkevät usein kaikenlaista mikä ei ehkä ihän ole ikäryhmälle tarkoitettua.
Ennen mentiin kavereiden kanssa ulos leikkimään tai ehkä luettiin Aku ankkaa sohvalla jne. Ei ollut loputonta some-videoiden tulvaa jolla tuhota aivonsa :D
No juu, vanhemmat kieltämättä 80-luvulla vietti aika paljon vähemmän aikaa lastensa kanssa kuin nykyään, mutta sitten taas toisaalta oli mukuloilla selvät säännöt, terveellinen kotiruoka tietyllä kellonlyömällä pöydässä, eikä ollut olemassa älypuhelimia ja pelikoneita, joihin lapset uppoutuisivat viideksi tunniksi - lapset patistettiin ulos. Ja kyllä ainakin meidän perheessä vanhempien kanssa käytiin hiihtämässä, retkeilemässä luonnossa, lähikaupungissa elokuvissa, pelattiin lautapelejä yms viikonloppuisin.
Että tuo ap:n kuvailema tapaus, jossa isä lähinnä makaa sohvalla puhelimen kanssa ja pienet lapset syö jotain mäkkäriä ja muroja, niin ei tuollaista isän laiskuutta ja keskenkasvuisuutta voi ihan sillä perusteella, että 45 vuotta sitten olisi muka ollut tuollaista tavallisessa perheessä. Ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia pidä viihdyttää, mutta kyllä pitää huolehtia päivittäinen kontakti lapsiin useamman kerran, ravitsemus ja yhdessä olo. Vähintään yksi ateria yhdessä, kuulumisten kyselyt ja kyllä syytä on viettää aikaa yhdessä muutenkin ainakin useamman kerran kuukaudessa. Voi olla harrastuksessa tai tapahtumasta käynti, ulkona syöminen, kyläily ym mitä vain mitä perheenä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kuvailema tilanne on todella yleinen, olen kuullut ja nähnyt omassa tuttavapiirissä ja työssäni kymmeniä samankaltaisia tilanteita. Isät pitävät kovaa meteliä vieraannuttamisesta (ja väärin se onkin ehdottomasti!), mutta kyllä ilman muuta yleisempi ongelma ovat isät, jotka eivät oikein osaa olla isiä eivätkä ymmärrä, miten lasten kanssa ollaan ja mitä niiden kanssa tehdään.
Nämä ratkeavat yleensä sillä, että vähitellen lapset eivät enää vaan viitsi mennä sinne isälle. t: lasun sossu
Miksi siittäjä "taistelisi" jälkeläisistä? Tuo ei ole luonnonmukaista. Vai onko se joku kostotoimenpide naiselle? Onko luonnossa yhtäkään casea, missä siittäjä kirjaimellisesti veisi omat poikaset emoltaan? No kaloilla toki naaras häipyy ja koiras jää vahitmaan munia - ovatko miehet taantuneet tälle tasolle?