Kanttori huolissaan: Omaisten omat menot ajavat hautajaisten yli yhä useammin

Kanttorin mukaan surutyön välttämiselle löytyy myös laajempiakin syitä. "Suru ei ole kovin hyväksyttyä tässä yhteiskunnassa, joka korostaa tehokkuutta ja tuottavuutta." Nykymenossa suremista ei katsota tuottavaksi ja tehokkaaksi tekemiseksi vaan turhaksi ja tarpeettomaksi ajankäytöksi kuten kaikkia tunteita ylipäätään.

Mistä ihmeestä kanttori sen tietää, mitkä tekijät on vaikuttaneet hautajaisten järjestämiseen? Turha kritisoida, kun ei ole tietoakaan.

Käsittääkseni kanttori, tai kukaan muukaan seurakunnassa, ei saa tietoonsa esimerkiksi sitä, onko vainajalle pitänyt tehdä oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys. Se itsessään voi viivästyttää hautajaisia, jos siinä menee pidempään. Kaikki kun eivät kuole korkeassa iässä sairaalaolosuhteissa, missä hautausluvan saa yleensä nopeasti.

Jutussa mainittiin myös, että ei voida olla töistä pois. Niin, sieltä töistä ei tosiaan olla ihan niin vaan pois, ja useimmat ihmiset käyvät töissä. Palkatonta vapaata voi pyytää, mutta sitäkään ei välttämättä saa, varsinkaan lyhyellä varoajalla. Hautajaispäivä on monen työehtosopimuksen mukaan vapaa vain ihan lähimmille omaisille. Siksi monet haluaa hautajaispäiväksi sellaisen päivän, että mahdollisimman moni kutsutuista, myös töissäkäyvistä, pääsisi mukaan hautajaisiin. Hautajaiset on kuitenkin yleensä tärkeä tilaisuus, mihin halutaan mukaan vainajalle ja omaisille tärkeät ihmiset.

Mitä vapaana oleviin aikoihin tulee, niin usein nuo vapaat ajat voivat mennä viikkojen päähän ihan sieltä seurakunnankin taholta, siitä on aika turhaa syyttää omaisia.

Eihän sitä vapaata välttämättä saa, jos on hankala työnantaja. Jos hautajaiset eivät ole tes:n mukaan palkallinen vapaapäivä, pitää anoa palkatonta ja sitä ei välttämättä myönnetä. Lisäksi tällä palstallakin on ivattu todella pilkallisesti niitä, jotka ovat läheisen kuoleman johdosta menettäneet  työkykynsä. Pilkataan, haukutaan, ivataan - ei saisi olla hetkeäkään pois, koska poissaolo on heikkouden merkki. Näin kamalaksi, julmaksi ja kylmäksi tämä meidän yhteiskuntamme on mennyt.

Pois lähtö on luonnollista ja normaslia, joten ketä se oikeasti edes vaivaa ja liikuttaa. Me kaikki kupsahamme kerran eikä kukaan jää muistamaan ja kaipaamaan meitä. Joten on täysin turhaa muistella mitään sukulaista ja pitää hautajaisia. Eivätkä ne pois nukkuneetkaan välitä muistaako, sureeko tai kunnioittaako joku heitä. Täysin turhaa ajanhukkaa.

Ennen kristinuskon tuloa vainajat vietiin täällä Suomessa metsään eläinten syötäviksi jotta olisivat pois tietltä ja silmistä. Ei kukaan järjestänyt heille silloinkaan mitäån hautajaisia, ei heitä haudattu, ei jääty suremaan eikä tarvinnut kunnioittaa ja silti täällä Suomessa pärjättiin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kanttorin mukaan surutyön välttämiselle löytyy myös laajempiakin syitä. "Suru ei ole kovin hyväksyttyä tässä yhteiskunnassa, joka korostaa tehokkuutta ja tuottavuutta." Nykymenossa suremista ei katsota tuottavaksi ja tehokkaaksi tekemiseksi vaan turhaksi ja tarpeettomaksi ajankäytöksi kuten kaikkia tunteita ylipäätään.

 

Kanttori voisi vetää päänsä perseestään ja miettiä mitä soopaa suustaan päästää.

Kuulostaa ihan normaalilta suomalaisuudelle ja suomalaiseen kulttuuriin että meikäläiset ihmiset ovat luonnostaan tunnekylmiä, kyynisiä, nihilistisiä eivätkä välitä mistään mitään. Se on edellytys sille että täällä kylmässä ja pimeässä pohjoisessa pystyy elämään ja selviytymään.

Surra voi, vaikkei osallistu uskontoon perustuviin menoihin pappeineen ja kanttoreineen.

Minä ainakin ymmärrän toisaalta oikein hyvin sen, että elävien elämä menee asioissa edelle. Ei sillä kuolleella ole enää mikään varsinainen kiire minnekään. En sitten tiedä, minkälaista elämän pysähtymistä tässä ajatellaan, mutta oman kokemukseni mukaan elämä ei tosiaan pysähdykään läheisen kuoltua.

Tavallaan se toki oli aika hullu tunne, että muu elämä jatkoi kulkuaan, ihmiset teki ihan niitä samoja asioita mitä normaalistikin, maailma ei pysähtynyt. Äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa kun olin yläasteikäinen. Halusin mennä normaalisti kouluun ja harrastuksiin sekä tehdä muita normaaleja asioita, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. En tiedä, olisiko pitänyt sitten vaan jäädä kotiin isän kanssa suunnittelemaan mahdollisimman pian järjestettäviä hautajaisia ja suremaan, tekemään surutyötä. Minusta se olisi ollut ihan kestämätön ajatus. Muu elämä, harrastukset ja mielekäs tekeminen, tuntui ehdottoman tärkeältä jaksamisen kannalta. Lopulta toki hautajaiset järjestettiin, mutta ne meni kuukausien päähän, useammistakin eri syistä, mille omaiset ei voineet oikeastaan  mitään.

Juuri tämän kaltaiset kanttorit, papit, asiantuntijat, konsultit, tutkijat, professorit ja opettajat ärsyttävät. Ovat omahyväisi, ylimielisiä, luukevat tietävänsä kaiken kaikesta, huostaavat muita ja splainaavat. Voivat mennä ja tunkea päänsä suohon niin syvälle kuin uppoaa.

Hän myös kritisoi sitä kuinka ihmiset jättävät hautajaisten järjestelyn hautaustoimiston järjestettäväksi. Itse taas ymmärrän tämän puolen todella hyvin. En ole järjestänyt koskaan kenenkään omaiseni hautaamista, mutta juuri siksi ilomielin jättäisin ammattilaisten käsiin käytännön asiat surun keskellä. Kyllä järjesteltävää ja päätettävää silti jää. Surullekin on oltava aikaa ja kaikki eivät sure puuhastelemalla. Tätä kritiikkiä en ollenkaan ymmärtänyt.

Kommentit kertovat, että kanttori on täysin oikeassa.

Nykyisin lapset voivat asua vaikka toisella puolella maapalloa. Eikä työnantaja katso hyvällä, että jään nyt viikoksi suremaan. Ennen maatalousyhteisössä sureminen oli mahdollista ns. "suruaika". Ei ole yksilön vika, että elämä on mennyt tällaiseksi. Ja mistä kukaan tietää, kuinka syvä kenenkin suru on, oli hautajaisissa tai ei?

Joo, ihmisillä on töitä. 20v sitten sä sait hautajaiset viikonlopulle. Ei onnistu ainakaan pk-seudulla enää nykyään.

Joogatunti ja meditaatio sekä kuntosali voittavat hautajaiset yksi nolla jos on pakko valita.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kristinuskon tuloa vainajat vietiin täällä Suomessa metsään eläinten syötäviksi jotta olisivat pois tietltä ja silmistä. Ei kukaan järjestänyt heille silloinkaan mitäån hautajaisia, ei heitä haudattu, ei jääty suremaan eikä tarvinnut kunnioittaa ja silti täällä Suomessa pärjättiin hyvin.

Ennen kristinuskon tuloa Pohjolassakin on harrastettu muun muassa ihmisuhreja. Ehkä muinaissuomalainen kulttuuri olisi sinulle "ihan riittävän hyvää", mutta valtaosa muista ihmisistä on viimeisen tuhannen vuoden aikana mennyt eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä kanttori sen tietää, mitkä tekijät on vaikuttaneet hautajaisten järjestämiseen? Turha kritisoida, kun ei ole tietoakaan.

Käsittääkseni kanttori, tai kukaan muukaan seurakunnassa, ei saa tietoonsa esimerkiksi sitä, onko vainajalle pitänyt tehdä oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys. Se itsessään voi viivästyttää hautajaisia, jos siinä menee pidempään. Kaikki kun eivät kuole korkeassa iässä sairaalaolosuhteissa, missä hautausluvan saa yleensä nopeasti.

Jutussa mainittiin myös, että ei voida olla töistä pois. Niin, sieltä töistä ei tosiaan olla ihan niin vaan pois, ja useimmat ihmiset käyvät töissä. Palkatonta vapaata voi pyytää, mutta sitäkään ei välttämättä saa, varsinkaan lyhyellä varoajalla. Hautajaispäivä on monen työehtosopimuksen mukaan vapaa vain ihan lähimmille omaisille. Siksi monet haluaa hautajaispäiväksi sellaisen päivän, että mahdollisimman moni kutsutuista, myös töissä

Kyllä me vaadittiin ruumiinavaus vaikka kuoli sairaalassa ja sairaudet tiedossa. Silti sai kuukauden kuluttua haudata. 

Kaikenlaiset syntymiseen ja kuolemiseen liittyvät rituaalit nyt vaan muuttuvat siinä kun muukin kulttuuri.

Nykyihmiselle ei ole niin välttämätöntä mennä fyysisesti paikan päälle kuuntelemaan virrenveisuuta surrakseen ja kunnioittaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän kaltaiset kanttorit, papit, asiantuntijat, konsultit, tutkijat, professorit ja opettajat ärsyttävät. Ovat omahyväisi, ylimielisiä, luukevat tietävänsä kaiken kaikesta, huostaavat muita ja splainaavat. Voivat mennä ja tunkea päänsä suohon niin syvälle kuin uppoaa.

Sitten papattavat suunpäänä ja aukovat päästään milloin mediassa, milloin terveessä ja milloin koulussa tai kirkossa. Opettelisivat kerrankin olemaan hiljaa ja pitämään suunsa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanttorin mukaan surutyön välttämiselle löytyy myös laajempiakin syitä. "Suru ei ole kovin hyväksyttyä tässä yhteiskunnassa, joka korostaa tehokkuutta ja tuottavuutta." Nykymenossa suremista ei katsota tuottavaksi ja tehokkaaksi tekemiseksi vaan turhaksi ja tarpeettomaksi ajankäytöksi kuten kaikkia tunteita ylipäätään.

 

Kanttori voisi vetää päänsä perseestään ja miettiä mitä soopaa suustaan päästää.

Sinä voisit pestä suus mäntysuovalla.