Lue keskustelun säännöt.
Alituiseen parkuva 6-vuotias pk:ssa, tätä se kotihoito teettää!
07.03.2007 |
3-vuotiaan tyttöni ja 5 v poikani päiväkodissa on elokuusta saakka ollut eräs eskarilainen, joka parkua vollottaa jatkuvasti. Aamulla itkee ja rääkyy hulluna että äiti älä mene, ei saa itse riisuttua, ohjaajat joutuvat jatkuvasti käymään auttamassa että saisi edes tossut jalkaansa ja pääsisi ryhmään. Aamupalalla parkuu niin, että muut lapset häiriintyvät, eräs poika totesi että meni ruokahalu kun joutuu katsomaan tytön räkäistä nenää (pyyhkii hihalla räät poskilleen ruokapöydässä, vaikka paperiakin olisi).
Ulosmeno on parkumista, pihalla olo on parkumista, sisääntulo on parkumista. Päiväunille/lepohetkelle meno on parkumista, tyttö rääkyy niin että pienempien ryhmässä ei kukaan saa unta. Sitten pienempiä väsyttää, monta kertaa olen kysynyt nukkuiko tyttöni unet, ja hän vastaa ettei saanut nukuttua kun se iso tyttö itki taas niin paljon. Isompien ryhmä on eri puolella taloa mutta ääni kuuluu silti. Eivätkä isommatkaan saa levättyä.
Eilen tämä tyttö tuli samaan aikaan hoitoon kun vein lapsiani päiväkotiin, ja makasi eteisen lattialla niin ettei siitä mahtunut ohi. Sanoin tytölle muutaman kerran että päästäisitkö meidät ohi, mutta hän ei reagoinut. Sitten tuhahdin äidille että ottaisitko tyttäresi pois tästä edestä, että päästäisiin kulkemaan. Äiti lässytti tytölleen jotain, ja sanoi minulle että " meidän XXX:lle on tämä päivähoidon aloittaminen ollut vähän hankalaa" . Teki mieli sanoa että ei niin vähänkään hankalaa, kun yli puolen vuoden jälkeenkin rääkyy aina vaan. Kyseessä on kuusivuotias lapsi, jonka pitäisi mennä alle puolen vuoden päästä kouluun, itkeekö se sielläkin päivät pitkät niin, ettei toiset voi opiskella?
Ärsyttää todella, kun toiset eivät saa rauhassa syödä, levätä, kuunnella satua tms, kun tämä likka vaan parkuu ja ULVOO suureen ääneen, huutaa äitiä jne. Se ei voi olla normaalia, enkä ole ainoa vanhempi joka on siitä ärsyyntynyt. Kyllä kannatti hoitaa kotona kuusivuotiaaksi, nyt lapsi ei osaa leikkiä lainkaan toisten kanssa, eikä olla ilman äitiä ollenkaan!
Kommentit (76)
Päiväkodissa kuulemma tappansa oppinut, ei sitä voi päästää edes toisten lasten lähelle, kun käy heti kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoito ei silti ole syy. Kyllä kotonakin voi kasvattaa ihan reippaita lapsia. Tietenkin sairaudet poissuljettava..
Ootko ihan varma että tyttö on täysin normaali? Ettei hänellä ole mitään kehitysviivästymää tms? Ei minusta ainakaan kuulosta ihan normaalilta tuo meno. Kyllä 6-vuotiaan pitää jo sen verran reipas olla ettei hoitopaikassakaan alituiseen peru, johan luulisi hänenkin siihen tottuneen. Meidän lapsi meni hoitoon vähän alta 4v eli oli siihen asti kotihoidossa, mutta hyvin sujui tuo hoitoon meno ja siellä oleminen, eikä kertaakaan parkunut!! Et ei nyt ihan pelkkää kotihoitoa voi syyttää. Ei se kotihoito tee lapsista mitään parkujia!!
Voipi olla ettei tuo lapsi ihan vielä kouluun mene. Lykkäys vois tehdä hyvää.
Äiti oli siis hoitanut kotona 7-vuotiaaksi asti.
Mielestäni hän pilasi poikansa elämän, koska pojasta ei oikein tullut sitten mitään.
totta, niin tilanteelle olisi jo tehty jotakin. Taidat liioitella reippaasti tai sitten olet keksinyt koko jutun. Ei kukaan jaksaisi kuunnella noin pitkään yhden lapsen alituista itkua. Kyllähän siihen olisi jo puututtu, hankittu vaikka tytölle oma avustaja tai jotakin, mutta ei mikään päiväkoti antaisi noin vain asian olla! Ihan jo tytön itsensä takia tilanteeseen olisi puututtu ja tietenkin myös sen vuoksi että tuollaista kärsii koko päiväkoti. Tilanne ei voi siis olla sellainen kuin ap sen kuvasit. En usko tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen käytiin päiväkodissa tutustumiskäynnillä ja meni mukisematta ja tyytyväisenä outoon ryhmään leikkimään sillä aikaa, kun minä juttelin johtajan kanssa.
Eipä niillä paljon keinoja ole. Ovat varmaan jutelleet asiasta tytön äidin kanssa, mutta millä ne saa lapsen hiljaiseksi, kun normaalit keinot (syliin ottaminen, keskustelu, ja AIKA) ei tehoa?
Sen tiedän, että tämä tyttö on muutaman kerran viety syömään muualle kun on vollotuksellaan häirinnyt muiden ruokailua, mutta tytön äiti nosti siitä metelin (hänen lapsellaan on oikeus syödä muiden seurassa - no entäs muiden oikeus ruokarauhaan?) joten sitä ei ole enää tehty.
Jos tyttö olisi erityislapsi, saisi edes avustajan, mutta nyt henkilökunnan aika menee hänen rauhoitteluunsa, ja eskareidenkin opiskelut jää tosi vähälle.
AP
Vierailija:
Kyllähän se heidänkin vastuullaan on, koska lapsi siellä on.Ei ole normaali lapsi. Täytyy olla jotain häikkää jossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avustajan saa kuulemma vain erityislapselle. En tiedä, kieltäytyykö tytön äiti menemästä lapsipsykologille tämän kanssa, vai mistä on kyse (sen tiedän, että muille vanhemmille hän vaan hymyillen kertoo hoitoontulon olevan HIEMAN vaikeaa mutta kyllä se siitä ajan kanssa ohi menee). Eihän päiväkodin henkilökunta saa kertoa sellaisia asioita muille vanhemmille. Ollaan puhuttu asiasta, ja johtaja sanoo että on samaa mieltä siitä, että ongelma on olemassa. Mutta mitä ne voi tehdä, heittää lapsen ulos päiväkodista vai? Äiti taitaa pelätä leimautumista, eikä siksi suostu tajuamaan totuutta. Joku syy siihen on oltava, että perheen ainoa lapsi on hoidettu kotona kuusivuotiaaksi. Äiti on nyt siis töissä. Isää en ole koskaan nähnyt, ei taida olla kuvioissa mukana.
AP
Vierailija:
totta, niin tilanteelle olisi jo tehty jotakin. Taidat liioitella reippaasti tai sitten olet keksinyt koko jutun. Ei kukaan jaksaisi kuunnella noin pitkään yhden lapsen alituista itkua. Kyllähän siihen olisi jo puututtu, hankittu vaikka tytölle oma avustaja tai jotakin, mutta ei mikään päiväkoti antaisi noin vain asian olla! Ihan jo tytön itsensä takia tilanteeseen olisi puututtu ja tietenkin myös sen vuoksi että tuollaista kärsii koko päiväkoti. Tilanne ei voi siis olla sellainen kuin ap sen kuvasit. En usko tätä.
Äiti on aivan hullun takertunut lapsiinsa, isoin on jo 5-vuotias, mutta ei saa koskaan mennä esim. isovanhemmille yökylään saati muuten oll ailman äitiä kylässä. Missään eivät käy koko perheenäkään, lapsilla ei ole edes autoon turvaistuimia, koska niitä ei tarvita.
Jokin aika sitten ystäväpariskunta (jotka siis näiden lasten täti ja setä +yhden kummeja) olisi vienyt meidän tytötn ja tänä perheen 5-vuotiaan teatteriesitykseen, mutta äiti ei päästänyt, koska 5-vuotias on vielä niin pieni. Eivät myöskään edes ulkoile yhtä aikaa muiden perheiden kanssa, koska heidän lapsensa kuulemma pelkää muita lapsia...
Että kyllä näitä tällaisiakin superidiootteja on, jotka ihan tahallaan pilaa lastensa elämää omilla peloillaan ja neurooseillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menestynyt ja sosiaalinen tyyppi.
Omat lapseni ovat tällä hetkellä kotihoidossa, koska mies tekee töitä viikot ja minä viikonloput. Koska hotio järjestyy näinkin, miksi ihmeessä viesin päiväkotiin hakemaan tauteja? Kerhossa on isompi, ja muuten nähdään kavereita, tälläkin hetkellä tuo kohta 4-vuotias tuolla piirtää kaverinsa kanssa.
Kyseinen lapsi on ollut pienempänä hoidossa, mutta ei koskaan tykännyt siitä. Siis ikinä, vaikka ehti olla hoidossa 1,5-vuotta.
ajatelkaa sitä tuskan ja ahdistuksen määrää, mikä lapsella on, todella surullista.
Eivät kaikki lapset ole sopeutuvaisia, vaikka sitä arvona tässä yhteiskunnassa pidetäänkin. Yhteiskunnan sairaudesta on kyse, jos kaikki sopeutumattomat tai sopeutumiseen vailla motivaatiota olevat lapset leimataan psyykkisesti sairaiksi.
Sillä lapsella ei ole vaihtoehtoja, hänen on pakko olla päiväkodissa ja hänen on pakko mennä kouluun. Täällä aikuiset ihmiset tölvivät, miten epämiellyttävää on, kun lapsi reagoi voimakkaasti tilanteeseen, jossa hän ei halua olla, eikä häntä voida siinä auttaa.
Tämä maailma on julma lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että LAPSEN PAIKKA ON KOTONA. Kun olisin yli 4-vuotiaalle halunnut tarhapaikkaa. Ei käy. Kotiin kotiin vaan. Järkätkää sitten niitä fuckin paikkoja, niin ei tulis tämmösiä ongelmia. Tarhat täys.
Vierailija:
tätä se ylihanhimainen kasvatus teettää. Kun pitää sitä omaa pilttiä suojella kouluikään asti.
Kyllä lapsi olisi hyvä viedä opettelemaan ryhmätaitoja siinä kolmivuotiaana viimeistään.
Itsellä on kaksi hyvin tasapainoista lasta, jotka eivät todellakaan ole koskaan ulvoneet tarhaan mennessä
enkä voi tajuta äitiä, joka ei tee tilanteelle mitään, jos todella näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on esikoinen kerhossa ja kahdessa harrastuksessa, pienempi muskarissa ja kerran viikossa itsekseen 2-vuotiaiden kerhossa.
Esikouluun meni, ja kaikki oli ihan ok! Tyttö sopeutui hyvin joukkoon jne.
Kesän aikana tytön vanhemmat erosivat, ja se pisti tytön pään " sekaisin" . Aloitti ekan luokan, mutta se oli tosi vaikeaa. Kovasti itkua ja äitiin takertumista. Kouluun ei olisi millään tahtonut lähteä, vaikka siellä oli ne samat vanhat esikoulukaverit, ja opettajakin oli tuttu. Koulu ja päiväkoti on samassa rakennuksessa.
Tällä hetkellä tilanne on se että tyttö käy perheneuvolassa ja siitä on ollut apua, koulunkäynti rupesi sujumaan sen verta hyvin että toiselle luokalle pääsi siirtymään.
Tässä tapauksessa ei ainakaan kotihoidolla ollut mitään tekemistä sen kanssa että lapsi rupesi oireilemaan ja takertui äitiinsä, vaan syyt löytyi ihan muualta.
Kyllähän se heidänkin vastuullaan on, koska lapsi siellä on.
Ei ole normaali lapsi. Täytyy olla jotain häikkää jossakin.