Hei te jotka laitatte lapsenne jäähylle. Luitteko uutta vauva lehteä?

Vierailija:

Olisi kannattanut esim. pelata jotain peliä tai muuta kivaa.

Meillä ainakin kolmivuotias hakee häiriköinnillä ihan tasan RAJOJAAN. Ja mitä enemmän saa huomiota, sitä pahemmaksi touhu menee. Olen huomannut, että joskus ei vain auta mikään muu kuin jäähytys. Hakee ja hakee konfliktitilannetta niin kauan kunnes päätyy jäähylle.

Minusta tuossa kuvatussa tilanteessa lapsi saisi riehumisestaan palkinnon, jos äiti alkaisi pelata " kiitokseksi" sohvalle hyppimisestä.

mutta aika omituiselta kuulostaa tuo artikkeli.



Meillä on 2-v taapero ja " jäähypenkki" käytössä. Ensin kielletään noin 10 kertaa ja selitetään miksi lapsen toiminta on kiellettyä ja jos ei usko, annetaan varoitus, että jos ei lopeta ennenkuin vanhempi on laskenut viiteen, niin sitten lapsi joutuu jäähypenkille. Jäähyllä joutuu olemaan tosin vain muutaman sekunnin, mutta sekin riittää noin pienelle. Nimittäin muutaman kerran kun on nyt joutunut jäähylle, niin nykyään varoitus tepsii ja siinä vaiheessa viimeistään tottelee.



Meillä todella toimiva ratkaisu.



Eikä varmasti koe jäähypenkkiä kovin hirveänä asiana, menee nimittäin välillä jäähypenkille leikkimään leikkiensä lomassa :) Ja itse sanoo, että hän leikkii tässä jäähypenkillä nukeilla.



Niin ja kerran lapsi jopa itse sanoi kun oli tehnyt ilkeyttä, että nyt hän joutuu jäähypenkille ja käveli ihan itse sinne istumaan :)

" tuntee itsensä pelottavaksi"



Näitä curling-tyyppejä on asiantuntijoissakin.

Vierailija:

Vierailija:

Olisi kannattanut esim. pelata jotain peliä tai muuta kivaa.

Meillä ainakin kolmivuotias hakee häiriköinnillä ihan tasan RAJOJAAN. Ja mitä enemmän saa huomiota, sitä pahemmaksi touhu menee. Olen huomannut, että joskus ei vain auta mikään muu kuin jäähytys. Hakee ja hakee konfliktitilannetta niin kauan kunnes päätyy jäähylle.

Minusta tuossa kuvatussa tilanteessa lapsi saisi riehumisestaan palkinnon, jos äiti alkaisi pelata " kiitokseksi" sohvalle hyppimisestä.

Tämä ajatus perustuu siis omiin kokemuksiin. Esikoinen käyttäytyi jatkuvasti " huonosti" ja istui jäähyllä. Havahduin lopulta siihen, kuinka vähälle huomiolle hän jäi pienempien sisarusten joukossa.

Aloimme tietoisesti antamaan hänelle enemmän positiivista palautetta ja kahdenkeskeistä aikaa sekä isän että äidin kanssa. Nyt ei ole jäähyllä istunut puoleen vuoteen. Ei ole tarvinnut!

Lapsilla on luontainen tarve hyppiä ja pomppia. Olisiko lapsen pitänyt istua hiljaa ja lukea vain kirjaa. Säälin poikaasi.

Ei ole todellakaan hyvä keino. Auttaa ehkä nyt, mutta häpeä jää päälle loppuelämäksi.

kuten kerroit, että vanhemmat eivät ole kyvykkäitä kasvattamaan lapsiaan ja siksi joutuvat käyttämään jäähypenkkiä usein.



Toisilla kyse ei ole lasten huomioimisen puutteesta. Vaan jäähypenkki on oikeasti tarpeen ja toimii, jolloin jäähyjä ei tarvita kuin muutama kunnes lapsi oppii kunnioittamaan hänelle asetettuja rajoja.

mutta auttaa sopeutumaan yhteiskuntaamme. Lapsen etu on opettaa hänelle, mitkä ovat rajat. Hän ei tule pärjäämään koulussa, jos kotona ei ole laitettu rajoja. Jos eläisimme metsässä, asia olisi toisin.

Vierailija:

Tämä ajatus perustuu siis omiin kokemuksiin. Esikoinen käyttäytyi jatkuvasti " huonosti" ja istui jäähyllä. Havahduin lopulta siihen, kuinka vähälle huomiolle hän jäi pienempien sisarusten joukossa.

Aloimme tietoisesti antamaan hänelle enemmän positiivista palautetta ja kahdenkeskeistä aikaa sekä isän että äidin kanssa. Nyt ei ole jäähyllä istunut puoleen vuoteen. Ei ole tarvinnut!

Eli opettaa myös vanhempia käyttäytymään oikein sekä huomaamaan lapsensa. Sarjassa on tietysti niitä ääritapauksia, joissa vanhemmat on ihan pihalla lastenkasvatuksesta. Ja yleensä se suurin ongelma onkin ollut vanhempien kyvyttömyys olla lastensa kanssa ja kasvattaa.

että minun mielestäni jäähypenkkiä ei saa käyttää silloin kun lapsi vain hakee käytöksellään vanhemman huomiota esim. kiukkuaa kun ei saa leikkiseuraa. Tai kun ei saa karkkia, ei suostu pesemään hampaitaan, menemään nukkumaan, syömään tms. Meillä jäähypenkkiä käytetään vain silloin, kun lapsi tekee oikeasti jotain väärää. Lapsen erilaiset toiveet eivät ole koskaan meillä jäähyn syynä.



Jäähyn syitä on mm. kielletty käytös joka saattaa lapsen vaaratilanteisiin tai saattaa jonkun muun vaaraan. Tai kun lapsi kieltäytyy ja kiukkuaa jostain asiasta joka on pakottavasta syystä tehtävä, esim. puettava ulkovaatteet päälle että päästään hoitopaikkaan jne.

Kyse ei ollut sängyllä pomppimisesta, vaan olkkarin sohvalla pomppimisesta. Ja jos et ymmärrä, miksi se on meillä kiellettyä, niin vika on sinussa, ei meidän kielloissa (olispa hauska nähdä kun 3,5v. hyppii päänsä sohvan ylöpuolella olevaan hyllyyn ja kaatuu päistikkaa pöydänkulmaan). Minä luin lapselle kirjaa. Lapsi alkoi hyppiä.

Minä säälin sinua.

Ja tuosta huomion antamisesta, meillä tuo 3,5v. todellakin saa huomiota. Askarrellaan, piirretään, maalataa, luetaan, pelataan, ulkoillaan... On todella naurettavaa väittää, että lapsen riehumisen ja tottelemattomuuden AINOA syy on huomion hakeminen. Se on lapsen luontaista oman itsensä hakemista; kuka olen, mitä saan tehdä, miksi MINÄ en saa määrätä kaikkea... Toki riehumisella on meilläkin joskus syynä se, että on ollut kiire päivä ja lapsi jäänyt vähälle huomiolle. Eilen ei ollut kyse siitä.

Joo. Mutta tämä tästä. Kukaan ei siis osaa antaa muuta, pätevämpää ja parempaa mallia toimia, joten meillä jäähyillään jatkossakin tarpeen vaatiessa.

Vierailija:

Lapsilla on luontainen tarve hyppiä ja pomppia. Olisiko lapsen pitänyt istua hiljaa ja lukea vain kirjaa. Säälin poikaasi.

Mutta voi jäähyilyä perheessä fiksumminkin käyttää, esim. tarjoamalla lapselle RAUHOITTUMISPAIKAN joko sylistä tai vaikkapa olohuoneen sohvasta (ei joudu eristyksiin yksikseen tunteidensa kanssa, mutta on paikka, johon mennä, kun kiukuttaa). Väkisin ei meidän perheessä ole tarvinnut yhäkään lasta sohvalla istuttaa, ihan itse nuo sinne älyävät mennä, kun alkaa kiukku liikaa kihistä. Itse asiassa " jäähypaikka" tuntuu olevan suorastaan helpotus lapsillemme, etenkin kun he tietävät voivansa yhtä hyvin valita sylin ja halinkin, jos se helpottaa paremmin. Ja kun me ei katsota kelloa vaan lapsi saa tulla sohvalta pois heti, kun on rauhoittunut (=parempi mieli). Apuna saa käyttää myös kirjoja ja palapelejä, joita pidetään sohvannurkalla, eli jäähy ei todellakaan ole rangaistus vaan MAHDOLLISUUS RAUHOITTUA turvassa. Eikä pelkkä kiukku ole koskaan syy, vaan kiukun ryöpsähtäminen yli niin, että lapsi tekee/meinaa tehdä jotain vahingollista (kyllä sen näkee, kun lasta alkaa kiukku oikeasti itseäänkin ahdistaa).



Ja me vanhemmat mennään sinne tarvittaessa myös rauhoittumaan, jos alkaa volyymit nousta tai kulmat kurtistua liikaa :D

Elämästä tulee yhtä sirkusta, on jäähytuolit, jäähyportaat, jäähyhuoneet. Lasketaan kuinka monta kertaa vielä kiellän, ennen kuin vien jäähylle...

Oma osaaminen kasvattajana hukassa, siksi turvaudutaan tämmöiseen.



Sen sijaan voitaisiin miettiä, mitä minä itse voisin tehdä toisin. Istunko liikaa AV-palstalla ja lapsi turhautuu, kiellänkö liikaa " turhastakin" . Positiivista palautettakin annettava. Välillä olisi tärkeää katsoa peiliin itsekin.



Meillä eilen lapset riitelivät samasta lelusta, itkua ja sitten alkoi töniminen, kielsin. Töniminen ja huutaminen yltyi. Sen jälkeen lelu lähti " jäähylle" , kerroin miksi näin ja että kielsin asiasta, mutta ei tehonnut.

Lapset " hyväksyivät" perusteluni ja hetken päästä... " kuule leikitäänkö sitä, että..." t. 22

Aikuisen täytyy toki ymmärtää, että kiukuttelu ja haastaminen on normaalia käytöstä 3-vuotiaalta. Sen ikäisellä, eikä vähän vanhemmallakaan, ei ole välineitä käsitellä erilaisia olotilojaan rauhallisesti keskustellen eli räjähdyksiä seuraa aina kun lasta väsyttää tai kiukuttaa muuten vaan. Niin naurettavan yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, aikuisen täytyy muistaa että se tappelupukari on

3-vuotias eikä häneltä voi odottaa sellaista mikä ei ole hallussa kaikilla aikuisillakaan.



Meillä ei jäähyä käytetä joka asiassa. Täällä tuskin on vanhempia, jotka sitä käyttävät rangaistuksena asiaan kuin asiaan? Yleensä yritän kysellä mikä lasta painaa ja saada tilanteen raukeamaan tavallaan lapsen ehdoilla. On kuitenkin asioita, joista joutuu aina jäähylle ja lapsikin sen kyllä tietää, mutta toki kokeilee aina välillä rajojaan. Toisten satuttaminen on tästä ehdottomana esimerkkinä eli aina kun lapsi lyö/tönäisee yms. niin aina on jäähy edessä. Toki asiasta myös puhutaan. Ensin siis selitän miksi jäähylle mennään ja sen jälkeen lapsi menee itse esim. sängynlaidalle istumaan hiljaa. Kelloa tässä emme käytä, mutta ehkäpä minuutin verran joutuu tyttö istumaan. Jos ei pysy paikallaan varoitetaan ensin, että seuraavasta takavarikoidaan esim. joku kirja ja se sitten toteutetaan jos sille on tarvetta. Yleensä ei kyllä ole. Jäähy loppuu siten, että pyydän tyttöä tulemaan luokseni ja kysyn miksi hän joutui jäähylle. Tyttö kertoo syyn ja pyytää anteeksi. Meillä nämä jäähyt ovat tehneet tehtävänsä eli niille on tarvetta harvoin.



Mielestäni kaikkein tärkeintä on, että itse pysyy rauhallisena ja johdonmukaisena. Ei pientä lasta tarvitse joka asiasta rankaista sillä 3-vuotiaan tulee saada olla 3-vuotias. Asioista kannattaa kuitenkin keskustella sillä vaikka lapsi pieni onkin, hän ymmärtää jo paljon. Lisäksi on tärkeää miettiä etukäteen ne asiat, jotka ovat ehdottomasti kiellettyjä ja niihin tulisi aina reagoida johdonmukaisesti. Oma näkemykseni on, että lapsi tarvitsee selvät rajat ja kiellot ovat välttämättömiä. Pienen lapsen kanssa asiat ovat vielä suhteellisen yksinkertaisia eli jotain joko saa tai ei saa tehdä, turhat kiellot kannattaa karsia pois.



Minä olen kaukana täydellisyydestä, mutta olen suuremmassa mittakaavassa aina tiennyt mitä teen ja miksi. Tämän takia minua ei hetkauta, vaikka joku olisikin asioista kanssani erimieltä enkä muuta kantaani jokaisen lehtijutun jälkeen. Itse koen äitinä tärkeänä, että opetan lapselleni että rakastan häntä ehdoitta, mutta kaikista hänen teoistaan en pidä ja niillä on seurauksensa.

luin tuon Vauva-lehden jutun ja ko. kommentti nyt oli yhden asiantuntijan (lastenpsykologi Tuovi Keräsen) oma henk. koht mielipide. Toivottavasti hän ei ole asiakkaidensa kanssa yhtä jyrkkä. Paljon riippuu nimittäin siitä, MITEN jäähyä käytetään.



On aika lailla kaksi eri asiaa, pannaanko lapsi esim. lukittuun huoneeseen heti, kun vähänkään kiukkuaa. Vai pannaanko omaan huoneeseensa selvästi väärän ja kielletyn toiminnan seurauksena miettimään ja pois pääsee keskustelemaan asiasta heti, kun on rauhoittunut. Asia selvitetään myös aina: mikä meni vikaan ja miten kannattaa seuraavalla kerralla toimia.



Tietenkään jäähyä ei ole tarkoituksenmukaista käyttää jatkuvasti, tai siten, että sillä hiljennetään kaikenlainen protestointi. Jäähykin menettää tehoaan, kuten kaikki muutkin rangaistuskeinot ja reagointitavat. Ja negatiiviset tunteet pitää lapsenkin voida ilmaista, ja itku ja huuto ovat lapsen ikäkauteen kuuluvat keinot, kun puhe ei vielä ole täysin hanskassa...



Minusta on sitä paitsi vähän hassua, että Keränen pitää lapsen viemistä omaan huoneeseensa rauhoittumaan sellaisen viestin antamisena, että lapsi on niin PELOTTAVA, että vanhemmat eivät kestä olla hänen kanssaan samassa huoneessa. Keränen suosittaa sen vuoksi, että jos pinna meinaa vanhemmilla palaa, vanhemmat ITSE menevät toiseen huoneeseen. Ihan kuin se antaisi muka lapselle yhtään toisenlaisen viestin, jos nyt piilomerkityksiä haluaa kamalasti etsiä!



Johonkin lapseen tehoaa riehumisen tai huutokohtauksen aikana esim. syliin ottaminen. Se on aika samanlainen tapa katkaista tilanne. Toiset lapset taas alkavat huutaa kahta kauheammin ja kamppailla kiinnipitoa vastaan - heihin tehpoaa ehkä sitten paremmin jäähy.



Kuuppa punaisena huutavaan lapseen ei kuitenkaan mikään järkipuhe tehoa, homma pitää saada laukeamaan ennen kuin puhetta kannattaa yrittää.



Konstit lasta myöden, siis! Meillä esikoisen kanssa on aikoinaan käytetty jonkin verran omaan huoneeseen viemistä, hänellä se auttoi pitkien huutokohtauksien rauhoittamisessa. Huudon laannuttua aina halattiin ja puhuttiin, mikä häntä oli kiukuttanut ja miksi ei saanut tahtoaan läpi. Kuopuksella ei ole käytetty jäähyä, koska se ei häneen sovellu samalla lailla - hänen kanssaan huudon saa parhaiten loppumaan sylissä pidolla (joka taas esikoisen saa ihan beserkiksi)

Meillä käytetään jäähyä, mutta lapsi joutuu eteisen penkille, josta on näköyhteys muihin huoneisiin. Jäähyllä ollessaan lapsen kanssa ei jutella, vaan hän saa itse miettiä tekosiaan. Kaksplus-lehdessä oli juttu uhmaiästä ja siinä suositeltiin jäähyä juuri siten, että jäähypenkki on samassa tilassa kuin vanhemmatkin ovat.

Ovea ei laiteta kiinni. Siellä se huutaa aikansa ja rupeaa sitten leikkimään tai tulee pois. Mä en ymmärrä, miten lapsi voisi pelätä omassa huoneessaan tai kotona.

Molempien lapseni kanssa olen toiminut samoin, ja ei noi nyt mitään pelokkaita arkajalkoja ole.



Mitään jäähypenkkiä ei meillä ole ollut koskaan käytössä. Tosin 10 vuotta sitten en muista edes kuulleeni sellaisesta.

Vai onko jäähyllä eteisessä tms. Huutavan ja kiukkuavan lapsen rauhoittuminen on siinä se pääasia. Jos lapsi rauhottuu nopeammin, kun ei voi kiukullaan tehdä kehenkään katsojaan vaikutusta, niin mitäpä pahaa siinä on? Kyllä leikki-ikäinen jo tietää, että vanhempi on silti siinä aivan lähellä (ja pienempään ei jäähyä ole tarkoitus käyttääkään)

Voisin kyllä kuvitella, että juuri pukemistilanteessa (ennen hoitoon lähtöä) lapsi hakee kiireiseltä vanhemmalta aikaa. Ja vielä... laitatko todella lapsen jäähylle aamulla ennen päiväkotiin menoa?



En voi sanoa, etteikö lapsi saanut meillä huomiota. Hän ei vain saanut sitä tarpeeksi. Tämä näkyi lähinnä sisarkateutena, ei kiukkuna leikkiseuran puutteessa. Jäähyt johtivat meillä negatiiviseen kierteeseen = eivät toimineet. Kun sitten aloin pohtimaan lapsen käyttäytymisen syitä, jäähyt jäivät kokonaan. Toki vilkas leikki-ikäinen käyttäytyy välillä huonosti, mutta tilanteista selvitään nykyisin ilman mielivaltaisia jäähyjä.



Lapset ovat kuitenkin erilaisia, samoin kuin perheet. Jos te olette löytäneet jäähyistä ratkaisun käytösongelmiin, se on teidän tapa.



44