Hei te jotka laitatte lapsenne jäähylle. Luitteko uutta vauva lehteä?

Niin naurettavan yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, aikuisen täytyy muistaa että se tappelupukari on 3-vuotias eikä häneltä voi odottaa sellaista mikä ei ole hallussa kaikilla aikuisillakaan.

Juuri näin! Siksi meilläkin kaikenlaiset tunteet näytään, mutta lapsen kiukkuihin yritetään olla menemättä mukaan (hermostuminen vain ruokkii kiukkua). Ja jos mua suututtaa, menen itse " jäähypenkille" rauhoittumaan :D Eli vielä kerran toistan: paikan ei todellakaan tarvitse olla rangaistus vaan mahdollisuus rauhoittua, pysähtyä, miettiä. Sylikin kelpaa hyvin :)

Lisäksi on tärkeää miettiä etukäteen ne asiat, jotka ovat ehdottomasti kiellettyjä ja niihin tulisi aina reagoida johdonmukaisesti.

Hyvin sanottu! Jos kaikki on kielletty, menettävät kiellot pikkuhiljaa merkitystään. Mutta vastaavasti jos kaikki on sallittu, vie se pohjaa lapsen turvallisuudentunteelta. Lapsi tarvitsee paitsi rakastavan myös turvallisen aikuisen, joka ymmärtää johdonmukaisesti asettaa järkevät rajat ja pitää niistä kiinni lapsen iän huomioon ottaen.

Minä olen kaukana täydellisyydestä, mutta olen suuremmassa mittakaavassa aina tiennyt mitä teen ja miksi. Itse koen äitinä tärkeänä, että opetan lapselleni että rakastan häntä ehdoitta, mutta kaikista hänen teoistaan en pidä ja niillä on seurauksensa.

Voiko tämän paremmin tätä sanoakaan? :)

ei mikään vakiorangaistus tottelemattomuudesta. Meillä jäähylle joutuu jos lyö kiukuspäissään eikä suostu pyytämään anteeksi, jos paiskoo tavaroita (yhdestä heitosta ei vielä), jos tahallaan sotkee toisen leikit eikä rauhoitu ja pyydä anteeksi tai jos ruokapöydässä kiukuttelee, sotkee ja häiritsee jatkuvasti muita.



Tavalliset kiellot (sohvalla pomppimiset yms) saadaan perille muutenkin tarvittaessa syy-seuraus-rangaistuksilla (jos sohvalla pomppiminen jatkuu, tulee sohva-kielto eli tv:täkään ei saa sohvalta katsoa jne.). Jäähyä ei pitäisi alun jälkeen tarvita juuri lainkaan, jos lapsi istuu jäähyllä monta kertaa viikossa, sitä käytetään liikaa ja väärissä tilanteissa.



Huomiota lapsille annetaan silloin, kun ei ole tarvetta rangaista eli suurimman osan päivää, mutta pahantekijä ei sitä saa ennen kuin asia on sovittu.



Alle 3-vuotiaalle en itse käyttäisi jäähyä lainkaan. Niin pienen kanssa pärjää vielä ihan hyvin muilla keinoin, ja uhmis ihan oikeasti voi kokea hylkäämistä jos hänet laitetaan raivoavana eri huoneeseen. Sitä isompitaas jo ymmärtää puhettakin sen verran hyvin että ei varmasti luule vanhempien pelkäävän häntä.

Esim. lapseni kanssa olemme olleet kylässä, jossa samanikäinen leikkikaveri. Lapset ovat totta kai leikkineet kyläpaikan leluilla. Lapseni on sitten löytänyt jotain kivaa, millä leikkiä. Hetken päästä kaveri on tullut ja ottanut lelun pois lapseltani. Kaverin äiti toteaa lapselleen, että anna lelu takaisin tai se laitetaan jäähylle! No, kaveri ei anna lelua takaisin (koska ei itse halua sillä leikkiä, muttei halua lapsenikaan saavan sillä leikkiä). Lelu laitetaan jäähylle.



Vielä viikkojenkin jälkeen oma lapseni muistaa sen, että kaverin ei tarvinnut antaa hänen leikkiä lelulla, vaan se kiva lelu laitettiin pois. Mitä tää opettaa lapselle jakamisesta? Että jos et halua jonkun leikkivän sun leluillas, niin otat ne pois ja äiti tulee apuun laittamalla ne lelut jäähylle!!!

lapsen ole pakko antaa kaikkia lelujaan vieraiden käyttöön, jos ei halua. Hän saa itse määrätä omaisuutensa käytöstä.

Kädestä ottamista en toki hyväksy mutta en myöskään sitä että aina pitäisi olla valmis antamaan juuri se lempilelu tai uusin lelu kaverille. Tytölläni (jo ekakuokkalainen) on yksi kaveri joka aina haluaa meillä ollessaan leikkiä tyttöni uusimmilla tavaroilla tai sitten lempitavaroilla. Jos tyttöni ei suostu tulee kitisemään että ***** ei anna mun leikkiä tuolla vaikka mä haluan. Siihen sanon vain että ei tarvisekaan, se on ***** lelu ja voit leikkiä itse jollain toisella.

Vierailija:

Esim. lapseni kanssa olemme olleet kylässä, jossa samanikäinen leikkikaveri. Lapset ovat totta kai leikkineet kyläpaikan leluilla. Lapseni on sitten löytänyt jotain kivaa, millä leikkiä. Hetken päästä kaveri on tullut ja ottanut lelun pois lapseltani. Kaverin äiti toteaa lapselleen, että anna lelu takaisin tai se laitetaan jäähylle! No, kaveri ei anna lelua takaisin (koska ei itse halua sillä leikkiä, muttei halua lapsenikaan saavan sillä leikkiä). Lelu laitetaan jäähylle.

Vielä viikkojenkin jälkeen oma lapseni muistaa sen, että kaverin ei tarvinnut antaa hänen leikkiä lelulla, vaan se kiva lelu laitettiin pois. Mitä tää opettaa lapselle jakamisesta? Että jos et halua jonkun leikkivän sun leluillas, niin otat ne pois ja äiti tulee apuun laittamalla ne lelut jäähylle!!!

Jostakin kuulin tämän vinkin että jos puhe ei auta ja kiukkuaminen jatkuu, rupeaa itse touhuamaan muuta ja ei huomaakkaan kiukuttelua. Paras keino mun mielestä.

En veisi itse jäähylle.

Kerran laitoin oven perässä kiinni kun lapsi meni itse omaan huoneeseen huutamaan.

Mutta jos lelusta riitelevät molemmat osapuolet kurjalla tavalla, voi lelun ottaa molemmilta ns. takavarikkoon ja keksiä lapsille jotain muuta ajateltavaa vähäksi aikaa. Tai sitten ottaa lelun jäähylle ja tietoisesti pitää sitä siellä pidempään vielä kaverin kotiinlähdön jälkeenkin, jotta seuraavan kerran oma lapsi oppisi jakamaan paremmin tavaroitaan (jos sitä tavoitellaan). Molempia tapoja on varmaankin hyvä " ryhdittää" vielä keskustelulla, jotta lapsille käy selväksi tavoitteet ja syyt.



Ja niin tai näin, ei tällaiset asiat onneksi sentään yksinään ratkaise sitä, millaisia lapsista lopulta kasvaa... :D :D

Vierailija:

Kädestä ottamista en toki hyväksy mutta en myöskään sitä että aina pitäisi olla valmis antamaan juuri se lempilelu tai uusin lelu kaverille. Tytölläni (jo ekakuokkalainen) on yksi kaveri joka aina haluaa meillä ollessaan leikkiä tyttöni uusimmilla tavaroilla tai sitten lempitavaroilla. Jos tyttöni ei suostu tulee kitisemään että ***** ei anna mun leikkiä tuolla vaikka mä haluan. Siihen sanon vain että ei tarvisekaan, se on ***** lelu ja voit leikkiä itse jollain toisella.

Kyse on tavallisesta vieraanvaraisuudesta. Jos lapsella on joku helposti särkyvä ja rakas lelu, sen voi vierailun ajaksi korjata kaappiin. Mutta aika uskomatonsa olisi, että vieraalle näyttäisi jotakin hienoa lelua, leikkisi sillä pelkästään itse, mutta *lällällää, enpäs annakaan sun tähän koskea!*

Itse jätän marinan ja kiukuttelun ja raivarit huomiotta. Jäähylle joutuu viimeisenä keinona silloin jos tekee jotain kiellettyä.

siinä ei kukaan ota vastuuta yhtään mistään.

mikäli " Ville" ei anna " Kallen" leikkiä lelullaan jne.

Tarkoitan, että TERVETTÄ MAALAISJÄRKEÄ myös niiden jäähyjen kanssa. Minä en jäähy-kasvatuksesta tykkää.



Meillä vaan tilenne meni eilen siihen, että kiista lapsilla tuli siitä tietystä pallosta ja meillä on kori palloja täynnä. Huomautin, että meillä on muitakin palloja, mutta kiista jatkui ja alkoi toisen töniminen. Kielsin. Niinpä otin sen pallon pois, koska sen kanssa ei osattu sovussa leikkiä.



22/53

että niin monissa viesteissä puhutaan kiukuttelusta ja raivoamisesta ja niiden tilanteiden ratkaisemisesta. Miten ratkaista tilanne, jossa 3-vuotias tekee kiusaa mutta ei suinkaan huuda ja raivoa vaan nauttii tilanteesta?? Mielestäni jäähy on tällöin ainoa vaihtoehto. Jos lapsi ei reagoi kieltoihin toivotulla tavalla, vaan edelleen yrittää hypätä nojatuolista lattialle, niin mitä muuta siinä tilanteessa voi tehdä? Lapsi ei ota kuuleviin korviinsa selityksiä siitä, että se on vaarallista jne. Meidän keskimmäisellä tulee monesti tällaisia uhmapuuskia, jolloin hän ei kykene ilman kunnon rauhoittumista itsekseen ottamaan vastaan mitään kieltoja tai kehotuksia.

En heti sulje silmiäni kiukuttelulta, yritän ensin ottaa syliin ym. Ja jos mikään ei tehoa sitten " suljen silmäni" ja se tepsii.

Eli sen, että se lapsi viedään jäähylle rauhallisen rakastavasti sinne jäähylle ja jämäkän selityksen kera ja haetaan myös ensin puhutaan, sitten halitaan. Ja jäähy voi todellakin olla samassa huoneessa. Ei ole mikään pakko eristää erilliseen huoneeseen.

Ei saa tukistaa tai antaa luunappia, ei saa huutaa eikä saa laittaa jäähylle. Miten siis kuriton kakara laitetaan ruotuun?

mikähän siinä vanhemmuudessa ja vastuunottamisessa pelottaa ettei voi vaan sanoa että nyt loppui, ei auta mölyt eikä kiukuttelut.

Ekaluokkalainen on ihan eri juttu kuin 3-vuotias. Minusta 3-vuotiaan PITÄÄ jakaa lelunsa, jos kaveri tulee leikkimään. Miksi sitten pyytää leikkimään, jos mihinkään ei saa koskea?! Ja siinä kertomassani esimerkissä nimen omaan kaksi 3-vuotiasta oli kyseessä, ei mitään " isoja" lapsia.

tee sinä, ap, kuten parhaaksi katsot :)))