Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?
Kommentit (364)
Meillä kotona ekaluokkalaisen kanssa on myös isot sisarukset (toinen viidennellä, toinen seiskalla).
Puoliso voi myös tehdä etätöitä, jos tulee sellaisia päiviä että ekaluokkalaisen koulu loppuu kello 12 ja molemmat isosiskot pääsee kahden, kolmen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Mun mielestä kyse ei ole siitä, pärjääkö lapsi. Meidän lapset ovat olleet noin eskari-ikäisestä tunnin pari yksin kotona silloin tällöin. En silti haluaisi, että he ovat joka arkipäivä yksikseen kotona. Ei taida maailmanlaajuisestikaan olla kovin yleistä.
Puhumattakaan siitä, miten ikävä sävy kirjoituksessasi on. On esim. ihan normaalia, että lapsella on erilaisia, absurdejakin pelkoja yksinoloon (tai mihin vain) liittyen. Ei "normaaliälyisyys" liity siihen mitenkään.
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Ei kai tarvetta, jos kotona on joku. Vanhempi työtön tai etätöissä, äiti pikkusisaruksen kanssa, isommat sisarukset, mummo naapurissa tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä ip paikkoja kaikille ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Yksinäistä ja epäsosiaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Silloin oli muutkin lapset kotona.
Ja kotiäitiys paljon yleisempää.
Vierailija kirjoitti:
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Mä aloitin koulun 1987. Tosi harva lapsi meni ekalla suoraan yksin kotiin. Moni meni mummolaan tai naspuriin (jossa oli äiti/mummo koton). Mä olin ekalla perhepäivähoitajalla ip-hoidossa. Siellä oli myös 2 muuta luokaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien lapset joudu kotona yksinään olemaan.
Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aikoinaan kokeilin ip-kerhoa, mutta oli tylsää. Pian ohjaaja sitten vihjailikin että ei ole hyvä tulla vain teetä juomaan ja näkkäriä syömään. Jäin pois.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Tässä taas vanhemmuuden riemuvoitto antamassa tietoiskua, huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?
Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.
Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Mä aloitin koulun 1987. Tosi harva lapsi meni ekalla suoraan yksin kotiin. Moni meni mummolaan tai naspuriin (jossa oli äiti/mummo koton). Mä olin ekalla perhepäivähoitajalla ip-hoidossa. Siellä oli myös 2 muuta luokaltani.
Minä menin kouluun 1980 ja iltapäiviksi mummolle. Ei meidän luokalla oltu yksin kotona kuin silloisissa sossun perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Yksinäistä ja epäsosiaalista.
On ihan hyvä osata rauhoittua myös itsekseen, sellaiset aikuisetkin ovat hyvin rasittavia joilla pitää olla kokoajan joku ympärillä. Ei kestetä omia ajatuksia tai rauhoituta lainkaan.
Kavereita saa tulla/sinne saa mennä sitten kun jompikumpi perheen aikuisista tulee kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Toisaalta, normaaliälyinen ekaluokkalainen ei saa mitenkäänpäin paria tuntia hukattua läksyjen tekoon joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Yksinäistä ja epäsosiaalista.
On ihan hyvä osata rauhoittua myös itsekseen, sellaiset aikuisetkin ovat hyvin rasittavia joilla pitää olla kokoajan joku ympärillä. Ei kestetä omia ajatuksia tai rauhoituta lainkaan.
Kavereita saa tulla/sinne saa mennä sitten kun jompikumpi perheen aikuisista tulee kotiin.
Alaluokkalaisen on tärkeää opetella sosiaalisia taitoja ja ylläpitää sosiaalisia suhteita.
Se iltis on juurikin sitä varten että lapsilla olisi vapaata leikkiä.
Eikä niitä kavereita enää illalla kiinnosta tulla koska nehän on leikkineet iltiksessä jo. Ja lastwn on hyvä oppia rauhoittamaan illat omalle perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?
Missä niin lukee? "Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa" mistä sä sen viisi tuntia repäisit? :D
Pitäiskö opetella lukemaan?
Se on varmaan keskimääräinen ja ehkä.hän lasku joulun loppumisesta vanhempien kotiin tuloon. Kyllä pieni lapsi kaipaa vanhempiaan, eikä jatkuva yksinolo ole suotavaa. Joissakin perheissä se on pakko, mutta aina kannattaisi etsiä muitakin vaihtoehtoja.
Kaikkialla ei taida olla iltapäiväpaikkoja kaikille halukkaille. Kumpikin omista muksuista oli suurimman osan ekasta luokasta koulun ip-kerhossa. Eka luokan keväällä kumpikin toivoi, että voisi jättää kerhon väliin.