Miten kohdella ujoa työkaveria lounaalla?

Vierailija kirjoitti:

En pidä velvollisuutena raportoida omaa vapaa-aikaani ei-kavereille. Yleensä se suulaiden kysymys on jotain liian intiimiä. Suulaat puhuu keskenään Euroviisuista, lätkäpelistä tai huonosta sähköautosta.

Onko viisut, lätkä tai autot liian intiimiä? Ja ehkä sinua rauhoittaa se tieto, että ei sitä ei-kaveria oikeasti kiinnosta sun vapaa-ajanviettosi, käytöstapoihin vaan monelle kuuluu jotain kysäistä kohteliaisuuden vuoksi. Älä mene tällaisten kanssa samaan pöytään. Tai jos et voi heitä estää seuraasi jatkuvasti pyrkimästä, voi sanoa nätistikin että ei jaksaisi nyt seurustella. Oppivat kyllä pian.

Eli teitä 5-9 huutajaa jotka ovat äänessä koko ajan, sitten yks hiljaisempi joka ei edes kehtaa karjaista "päät kiinni kanalauma". Mitä jos kohtelet hiljaisempaa samanlailla kuin muitakin ? Olisko liikaa vaadittu 

Itse ainakin tykkäisin, että minulta kyseltäisiin välillä ihan tavallisia kuulumisia. Sitten aktivoidun itsekin kyselemään muilta. Yleensä isommissa porukoissa ihmiset paasaavat omia asioitaan eikä kukaan sen kummemmin kysele keneltäkään mitään, vaan tila omalle puheelle pitää ottaa väkisin. Hiljaisemmille sellainen voi olla aika raskasta, joten toisen hienovarainen aktivointi ja huomiointi voisi toimia.

Minä olen hiljainen, ja minulle kyllä sopii oikein hyvin tuo että ihmiset paasaavat omia asioitaan eikä kukaan sen kummemmin kysele keneltäkään mitään. Ihan kivakin on kuunnella muiden juttuja välillä. Toivottavasti kukaan ei häiriinny siitä etten paljon huutele sekaan.

Olen jotenkin erilainen kuin työkaverit, ikään kuin elän eri maailmassa, ja siksikään en oikein pääse juttuihin mukaan. Ei minulla ollut mitään talonrakennus projektia silloin kuin muut jauhoi omistaan, eikä nyt ole mitään robottiruohonleikkureita, tontinrajakiistoja, naapurin puusta väärälle puolelle tippuvia lehtiä sun muuta, kun asun kerrostalossa. Sähköautoistakaan ei kokemuksia kun ajan vielä vanhalla diisselimersulla, jne.

Vierailija kirjoitti:

Nappaa ainakin pihvi sen lautaselta, ei uskalla kumminkaan mitään tehdä.

Miksi? Vitsi? Saa toisen hammaspöpöt ja flunssalenssut ja suututtaa toisen tahallaan. Mikä pointti? Jotkut on muuten sellaisia, että eivät sano välttämättä mitään pahasti vastaan aikoihin. Mutta joskus tyyliin 20 vuoden päästä räjähtävät yhtäkkiä aiheesta, kun ovat hautoneet sitä mielessään hiljaa sen 20 vuotta. 

Jos tältä hiljaiselta kysyy jotain,  vaikka miten viikonloppusi meni, niin hän näyttää jotenkin menevän hieman pois tolaltaan ja vastaaminen on vaikeaa. Olisiko vaan parempi jättää hänet rauhaan?

Varsinkin äkillinen silmätikuksi joutuminen ja huomion saaminen lukkiuttaa ujon täysin.

Kyseleminen on tosi huono tapa ottaa ujo huomioon, koska silloin ujo joutuu saamansa huomion lisäksi ponnistelemaan sen kanssa, että mitä hän osaisi tai pitäisi vastata kyselemiseen. Ujo kannattaa huomioida vain yleistasolla ilman, että hän joutuu vastaajan paikalle muun seurueen jäädessä tuijottamaan ja odottamaan häneltä vastausta. Ujo saattaa olla esim. hyvä kuuntelija, joten hänelle voi vuodatta vaikka sitä omaa elämäänsä ja olla odottamatta juuta tai jaata tai naurahtelua kummempaa vastausta.

Olen itse koko ikäni kärsinyt ujoudesta. Olen tullut myös nolatuksi sen kanssa.

Mutta se ujous ei oirehdi tai vaivaa lainkaan silloin, kun on sellaisten seurassa, jotka eivät kinnitä huomiota ujouteeni tai muihinkaan vikoihini.

Ehkäpä se vastaus tulikin siinä.

Vastakkainasettelua yleisestikin kannattaa välttää. Ap on tehnyt jo vastakkainasettelua mielessään: on yksi sellainen ja sellainen poikkeava, ja sitten ovat kaikki muut. Ja se enemmistö edustaa sitten sitä normaaliutta. Suhtautuisit kaikkiin ihan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan piti tulla huutelemaan, että:

- ujo ei välttämättä ole introvertti

- introvertti ei välttämättä ole ujo

(kun täällä taas niputettiin ujot ja introvertit samaan henkilöön)

Ujo on myös (automaattisesti) ihmisvihaaja, mikäli se jäi huomaamatta...

 

 

Oon, varsinkin nuorempana ollut hyvin arka ja ujo. En vieläkään viihdy porukassa, mutta tykkään jutella kahdenkesken ja tutustua ihmisiin, porukassa kuuntelen.

Aloin jossain vaiheessa juttelemaan enemmän entisen luokkakaverin kanssa ja hän sanoi kuulleensa, että oon itsekeskeinen ksipää kun en ikinä luokassa hänen mielestään osallistunut, mutta nyt kun on enemmän jutellut mun kanssa niin mähän oonkin ihan hiton mahtava tyyppi :D pyysi vielä anteeksi. Tää oli parhaimpia kohteliaisuuksia mitä mulle on sanottu.

Toi on kyllä hienoa. Olisipa mulla joku vastaava kokemus. Ihmisillä vaan on aivan liian kiire päättää jo ennalta kuka on mitäkin. "Tuo näyttää vammaiselta - vältetään sitä tai se tarttuu" tai "Toi on hiljainen - ihan varmasti tyhmä ja tylsä". Ei mitään yritystä edes katsoa sitä omaa nenää pidemmälle.

Ne omat koulu"kaverit" eivät ikinä vaivautuneet kohtelemaan ainakaan mua minään muuna kuin jonain, jota voi haukkua tai nöyryyttää kun siltä tuntuu. Edes normaalia keskustelua eivät ikinä kyenneet käymään. Silti melkeinpä jopa satunnainen vastaantulija väittää tietävänsä suurin piirtein yhdellä vilkaisulla, millainen mä ihmisenä olen.

Koska se ensivaikutelma tehdään aina niiden omien harhojen tai psykoosien perusteella, on se väistämättä negatiivinen. Joka ainoa kerta.

En edes tiedä, miltä tuntuisi, jos minut joskus kohdattaisi ihmisenä. Sellaisena kuin olen. Ei sillä että tuolla mitään väliä enää ole. Se juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisestakin asiasta saa tehtyä ongelman? Työkaverisi puhuu jos haluaa, ei ole mikään pakko tivata mitä hän teki viikonloppuna jne. 

Joillain on ilmeisesti niin tylsä elämä, että niitä ongelmia pitää keksiä tyhjästä.

Onko hiljainen ja vähäpuheinen ihminen aina ujo? no ei ole.

Esittele hänelle penistä.

Vierailija kirjoitti:

 

Tosin pitää myös hyväksyä sekin,että aina ei vaan kemiat kohtaa ja se ujo saattaa olla erakko, joka ei edes pidä ihmisistä.

Miksi tuollainen ihminen lähtisi 5-10 hengen porukalla lounaalle?

Vierailija kirjoitti:

Ujo saattaa olla esim. hyvä kuuntelija, joten hänelle voi vuodatta vaikka sitä omaa elämäänsä ja olla odottamatta juuta tai jaata tai naurahtelua kummempaa vastausta.

Tai sitten hän on tyypillinen av-mamma, joka tulee palstalle valittamaan, miksi hän joutuu olemaan muiden terapeutti. 

Nöyryyttäkää hän oikein kunnolla. Toleranssi kasvaa ja hän uskaltaa huutaa: turpa kiinni! Sitten voitte todeta että sustahan on tullut mies.

Vierailija kirjoitti:

Nöyryyttäkää hän oikein kunnolla. Toleranssi kasvaa ja hän uskaltaa huutaa: turpa kiinni! Sitten voitte todeta että sustahan on tullut mies.

Ei tuollainen toimi ujojen kohdalla. Ujot ovat hiljaa ja ovat hiljaa etkä ehkä kuule mitään, kunnes yhtäkkisesti saat hr:ltä tai vastaavalta kutsun puhutteluun kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut hiljaisempien kohdalla hyväksi:

- hymyily

- kysy mitä tämä harrastaa tai asuuko missä päin

- keskustele aidosti eli myös vastaa hänelle asiallisesti ja kysele jatkokysymyksiä

- etsi yhteisiä puheenaiheita

- ole lämmin ja vastaanottavainen, empaattinen

Ei keskustelu ujon kanssa ole vaikeaa, he yleensä rakastavat jos heitä energisoi ja antaa tilaa. Kunhan koko pöytä ei hiljene ja jää odottamaan "kun ujo puhuu" :D

Usein näissä on sekin, että ilkeämieliset kehittelevät päässään ja näiden selän takana negatiivisia narratiiveja, ja ne ekatkin kysymykset ovat jotenkin outoja, väkinäisiä tai passiivisaggressiivisia. Sen kyllä aistii, jos porukassa aletaan silmätikuttamaan ja kiusaamaan, eli selän takana on spekuloitu ja pohdiskeltu

Eli siis toimii ihan samat jutut kuin muidenkin kanssa. Jostain syystä noita keinoja eivät kaikki halua soveltaa ujoihin. On paljon tuollaista kuvaamaasi valmiiksi negatiivista suhtautumista. Sitten ihmietellään, miksi se ujo ei halua puhua minulle, kyllä se on ylimielinen...