Oletteko olleet tilanteessa, jossa olette osa ryhmää ja se ryhmä ei huomioi teidän olemassaoloa ollenkaan?

Tai mikä ihmeen logiikka tässä on? Minulle on loogista että ok ei tupata jos tykätä- poistan itseni tilanteesta lopulta. Mutta sitten erikseen jotkut saattavat olla ihan mukavia. Mutta ryhmässä aivan kamalia eivätkä yhtään välitä vaikka höpisivät jotain inside juttuja joihin on mahdoton päästä mukaan. Vielä pahempaa kun asioita puidaan eri kielellä, ja ei saa selkoa mistä edes on kyse vaikka kysyy.

Juu. Tämä on ihan yleinen keino rauhoittaa kaikki sellaiset tyypit, jotka on vaarassa viedä liikaa huomiota.

Kauniit, nuoret ja eloisat naiset dumpataan sivuun aina kun mahdollista. Tiedä tämä! Pääset pyyhkimään pöytiä ja tarjoilemaan kahvia.

 

Aina.

Tosi usein käy myös niin, että jos kävellään porukalla ja mut kiilataan ojaan tai pullautetaan muodostelman perään. Olen ratkaissut tämän niin, että kävelen yksinäni porukan edellä enkä edes yritä päästä mukaan.

Juu, eksän perhe oli tuollainen.

Eikä muuten ollut ainoa sairas ja häiriintynyt tapansa. Ei ole ikävä

Töissä aika usein käy näin.

Miksi te koette, että teitä pitäisi noissa tilanteissa jotenkin huomioida? Ei ketään muutakaan sen enempää huomioida. Keneltäkään ei erikseen penätä sanottavaa, ellei itse aloita puhumista. Ketään ei pysähdytä kuuntelemaan, ellei itse jatka puhumista riittävän kovaan ääneen.

Olen kokenut, mutta onneksi en ole enää yhtään minkä tahansa seuran kipeä. Ystävät on ihania ja muista ei väliä, jos en kelpaisi heille.

Töissä, istun palaverilihana hiljaa. Mulle ok palkka hyvä.

Mistä tiedät, että lähtösi jälkeen ihmetellään, että mistä nyt?

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Kun palaverissa pitäisi puhua asiakkaan tilanteesta, ryhtyy hän puhumaan talvipyöräilystä. Onko siis outoa, että hänet sivuutetaan.

Kyllä, koko ikäni, ikinä en ole kelvannut suomalaiseks suomalaisten joukkoon vaikka ihan kantis olenkin enkä ole tehnytmitään väärää, satuin vaan syntyyn ilman vanhempia joten te muut hylkäsitte minut myös.

Minä NAUTIN kun katselen koko paskan romahdusta, enää en edes halua mukaan, haluan vain nähdä kun kaikki muut kärsii, nauttikaa solidaarisuutenne hedelmistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te koette, että teitä pitäisi noissa tilanteissa jotenkin huomioida? Ei ketään muutakaan sen enempää huomioida. Keneltäkään ei erikseen penätä sanottavaa, ellei itse aloita puhumista. Ketään ei pysähdytä kuuntelemaan, ellei itse jatka puhumista riittävän kovaan ääneen.

Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan. Toiset kyselevät toisiltaan asioita, ja jos sinä kysyt, kerrot niin siitä ei olla kiinnostuneita, vaikka puhut kovaan ääneen ja kerrot. Juttu tyrehtyy ja palaa taas siihen ryhmän dynamiikkaan ja heidän juttuihinsa, joihin reagoidaan täysin eri tavoin. Jos ei ole asiaa kokenut sitä ei käsitä, vaan luulee että täällä valitetaan tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te koette, että teitä pitäisi noissa tilanteissa jotenkin huomioida? Ei ketään muutakaan sen enempää huomioida. Keneltäkään ei erikseen penätä sanottavaa, ellei itse aloita puhumista. Ketään ei pysähdytä kuuntelemaan, ellei itse jatka puhumista riittävän kovaan ääneen.

Käyttävät astinlautanaan, eihän ole voittoa ilman häviäjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te koette, että teitä pitäisi noissa tilanteissa jotenkin huomioida? Ei ketään muutakaan sen enempää huomioida. Keneltäkään ei erikseen penätä sanottavaa, ellei itse aloita puhumista. Ketään ei pysähdytä kuuntelemaan, ellei itse jatka puhumista riittävän kovaan ääneen.

Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan. Toiset kyselevät toisiltaan asioita, ja jos sinä kysyt, kerrot niin siitä ei olla kiinnostuneita, vaikka puhut kovaan ääneen ja kerrot. Juttu tyrehtyy ja palaa taas siihen ryhmän dynamiikkaan ja heidän juttuihinsa, joihin reagoidaan täysin eri tavoin. Jos ei ole asiaa kokenut sitä ei käsitä, vaan luulee että täällä valitetaan tyhjästä.

 

Ydin on juuri tuossa: sinä koet asian noin. Todellisuudessa kukaan muu ei edes huomaa sivuuttamistasi ja dynamiikkaa, korkeintaan miettivät, miksi tuo yksi koko ajan puhuu muiden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että lähtösi jälkeen ihmetellään, että mistä nyt?

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Kun palaverissa pitäisi puhua asiakkaan tilanteesta, ryhtyy hän puhumaan talvipyöräilystä. Onko siis outoa, että hänet sivuutetaan.

Tuossa tilanteessa ei, mutta et selkeästi edes lukenut mitä täällä kerrotaan kun luulet kyse olevan tuollaisesta. AIVAN eri asia.

Koko koulu ja opiskeluaika. Olen jo 63 v lääkärinainen joten ei haittaa enää.  Kyllä se siitä, vaikka olihan se ikävää välillä. Vasta aikuisena opin olemaan muiden kanssa. Taustana tunnekylmä moittiva äiti ja isä lähti.

Jos yhteiskunta lasketaan tällaiseksi ryhmäksi, niin joo kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te koette, että teitä pitäisi noissa tilanteissa jotenkin huomioida? Ei ketään muutakaan sen enempää huomioida. Keneltäkään ei erikseen penätä sanottavaa, ellei itse aloita puhumista. Ketään ei pysähdytä kuuntelemaan, ellei itse jatka puhumista riittävän kovaan ääneen.

Et ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan. Toiset kyselevät toisiltaan asioita, ja jos sinä kysyt, kerrot niin siitä ei olla kiinnostuneita, vaikka puhut kovaan ääneen ja kerrot. Juttu tyrehtyy ja palaa taas siihen ryhmän dynamiikkaan ja heidän juttuihinsa, joihin reagoidaan täysin eri tavoin. Jos ei ole asiaa kokenut sitä ei käsitä, vaan luulee että täällä valitetaan tyhjästä.

 

Ydin on juuri tuossa: sinä koet asian noin. Todellisuudessa kukaan muu ei edes huomaa sivuuttamistasi ja dynamiikkaa, korkeintaa

En puhu kenenkään päälle tosin. Aika paska havainnointikyky jos ei huomaa tuollaista kyl :D 

Hakeudun ryhmässä joko ulkokehälle tai sitten otan puheenjohtajan sekä sihteerin roolit ja valmistelen kaikki päätökset kirjauksineen etukäteen.

Kerran kävi naurettava juttu kun kaverini kanssa törmäsimme kouluaikojen luokkatoveriimme. Nämä kaksi sitten intoutuivat niin kovasti vaihtamaan kuulumisia että tämä luokkatoveri käänsi mulle koko ajan selkää! Ymmärrättekö jos on kolmen porukka vrt. kahden porukka keskustelemassa niin tämä dumppasi koko ajan mua heidän kahden ulkopuolelle. En ole koskaan aikaisemmin kokenut noin räikeää hyljeksintää ja olimme kuitenkin kaikki samassa asemassa toisiimme nähden eli entisiä koulukavereita vuosien takaa

Vierailija kirjoitti:

Miksi te koette, että teitä pitäisi noissa tilanteissa jotenkin huomioida? Ei ketään muutakaan sen enempää huomioida. Keneltäkään ei erikseen penätä sanottavaa, ellei itse aloita puhumista. Ketään ei pysähdytä kuuntelemaan, ellei itse jatka puhumista riittävän kovaan ääneen.

Kuvitteletko sä että tämä sinun antamasi tieto ei jo ole kaikilla? Miten tyhmänä ihmiset pitää toisiaan.