Oletteko olleet tilanteessa, jossa olette osa ryhmää ja se ryhmä ei huomioi teidän olemassaoloa ollenkaan?

Esim töissä joo, mutta toisaalta hoidan monta asiakasta hyvällä palkalla sillä välin kun toiset puhuvat keskenään... Eli kaikki voittavat, he statusta itselleen ja mä jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä kaikki juttelevat ja ottavat kantaa asioihin ilman, että jonka ikäänkuin pitäisi huomioida juuri sinua tai ketään muutakaan. Huomioitko sinä muita?

Tässä taas yksi joka ei ymmärrä mistä puhutaan. Kyse on siitä että henkilö yrittää osallistua keskusteluun, mutta hänet ohitetaan koko ajan ihan kuin hän ei olisi paikalla ollenkaan. Tai muuta vastaavaa, esim. tuossa yhdessä kommentissa muut työkaverit oli menneet eri pöytään istumaan lounaalla. Mitä sinun mielestäsi tuo kirjoittaja teki väärin?

Miksi tästäkin piti tehdä väittely..? Tunnistan hyvin tämän käytöksen.

Esim työskennellessäni huoltohenkilönä eräässä laitoksessa vanhemmat rouvat ja herrat keskeyttivät aina aloittamani lauseen. Alkoivat sitten puhua lapsistaan tai jotain.

Mikä tahansa ehdotukseni oli huono. Jos esim ehdotin parkkikiekkoa kahvinkeittimen luo  että tiedettäisiin kuinka vanhaa kahvi on - sille vain hymähdeltiin. Niinpä tuore kahvi kaadettiin usein viemäriin ja joku keitti uutta.

Kyllä niitä työpaikkoja, harrastusporukoita yms. on, missä ei ole ikinä kuultukaan turvallisesta tilasta ja sen periaatteista.

Aina on joukossa niitä jotka alkavat nokkimaan sitä itseään kiltimpää. Syyksi riittää mikä vain. Naamataulu ei miellytä, väärä poliittinen kanta tai mauttomat vaatteet.

Kaikista ei tarvitse pitää, mutta voi edes yrittää käyttäytyä ha olka tasapuolisen reilu kaikille.

Jokaisen miehen rooli suomalaisessa perheessä tai parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin työporukan kanssa yhdessä lounaalle ja minä olin jonon ensimmäisenä. Haettuani ruoan istuin pöytään ja muu porukka tuli perässä. Yllätyksekseni he menivätkin kaikki viereiseen pöytään ruokailemaan. Tunsin itseni totaaliseksi hylkiöksi.

 

Jaa. No se oli varmaan parempi pöytä. 

Siinä voi sanoa esim. "hei, tuu säkin tänne! Tässä on enemmän tilaa kaikille."

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen miehen rooli suomalaisessa perheessä tai parisuhteessa.

No niin. Saatiinhan ne taas tuokin parisuhteen  aihe ujutettua tänne 😆

Olen. Ja nämä olivat vielä pomoja. Oli joku yhteistyöjuttu jossa piti suunnitella jotain yhdessä. Olin vain maanmatonen heidän silmissään. Ei ollut rouvalla oikein henkilöstöjohtamistaitoja, haukkui myöhemmin sitten työntekijänsäkin jossain joulujuhlassa kriiikin avulla.

Tästä olisi kiva kuulla niiltä jotka tätä tekee. Mutta eihän näillä ikinä ole pokkaa tulla asiaa myöntämään ja kertomaan miksi noin toimivat. Ilmeisesti muutama vastaaja täällä on noita, mutta silti yrittävät laittaa sen syrjityn syyksi. 

Mutta tuttua tuo on minullekin. Tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa ja ikinä ei kukaan ole oikeasti ollut ilkeä, paitsi yläkoulussa missä kiusattiin. Mutta aina vaan jätetään ulkopuolelle. Ymmärrän senkin että jos on niitä puheliaita niin on vaikea saada vuoroa, kun itse en tykkää huutaa. Mutta yksi porukka onneksi on, missä silti mua kuunnellaan. Jos ehdin jotain väliin sanoa, se kyllä huomioidaan. Mutta joissain ryhmissä sitten tulee vaan se hiljaisuus ja sitten joku taas jatkaa omaa juttuaan. 

Jotkut näkevät tässä tilanteessa mahdollisuuden pönkittää omaa asemaansa ja hyödyntävät sen. Kuulostaa ehkä lapsien ja teinien jutuilta mutta suurin osa ei oikeasti sisimmässään kehity sen iän yli...

Kyllä. Veronmaksajien ryhmässä minua ei huomioida lainkaan: olen suuri perheinen yksityisyrittäjä

Joo jo ala-asteella välitunneilla, kun tytöt kerääntyivät rinkiin jutteleen, huomasin, että minut yritetään sulkea ringin ulkokehälle. Se satutti. Nuorempana ennen rinkijutustelua kaikki leikkivät vielä kutakuinkin välitunneilla yhdessä.

Myöhemmin esim. työpaikan kahvihuoneissa koin usein samaa ohittamista, pois sulkemista, kun enemmän porukkaa paikalla. Pienessä porukassa, kahdestaan tai kolmen neljän hengen kesken tällaista ei niinkään ole ollut. 

Ap kuvaili juuri koko elämäni yhdellä lauseella

Vierailija kirjoitti:

Tästä olisi kiva kuulla niiltä jotka tätä tekee. Mutta eihän näillä ikinä ole pokkaa tulla asiaa myöntämään ja kertomaan miksi noin toimivat. Ilmeisesti muutama vastaaja täällä on noita, mutta silti yrittävät laittaa sen syrjityn syyksi. 

Mutta tuttua tuo on minullekin. Tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa ja ikinä ei kukaan ole oikeasti ollut ilkeä, paitsi yläkoulussa missä kiusattiin. Mutta aina vaan jätetään ulkopuolelle. Ymmärrän senkin että jos on niitä puheliaita niin on vaikea saada vuoroa, kun itse en tykkää huutaa. Mutta yksi porukka onneksi on, missä silti mua kuunnellaan. Jos ehdin jotain väliin sanoa, se kyllä huomioidaan. Mutta joissain ryhmissä sitten tulee vaan se hiljaisuus ja sitten joku taas jatkaa omaa juttuaan. 

Tunnustan! Nuorempana tein tuota ulossulkemista, jos en pitänyt jostakin tyypistä.

Olen arvellut syyksi sen että käsittelin omaa hankalaa lapsuutta. Tavallaan "kostin" koulukiusaamiset ja vanhempieni ongelmat syyttömille.

Nykyään yritän käyttäytyä ja en mene mukaan sellaiseen missä puhutaan pahaa muista. Puhun ihmisistä mieluummin hyvää kuin pahaa. Olen ollut aiemmin täysi ääniä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä olisi kiva kuulla niiltä jotka tätä tekee. Mutta eihän näillä ikinä ole pokkaa tulla asiaa myöntämään ja kertomaan miksi noin toimivat. Ilmeisesti muutama vastaaja täällä on noita, mutta silti yrittävät laittaa sen syrjityn syyksi. 

Mutta tuttua tuo on minullekin. Tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa ja ikinä ei kukaan ole oikeasti ollut ilkeä, paitsi yläkoulussa missä kiusattiin. Mutta aina vaan jätetään ulkopuolelle. Ymmärrän senkin että jos on niitä puheliaita niin on vaikea saada vuoroa, kun itse en tykkää huutaa. Mutta yksi porukka onneksi on, missä silti mua kuunnellaan. Jos ehdin jotain väliin sanoa, se kyllä huomioidaan. Mutta joissain ryhmissä sitten tulee vaan se hiljaisuus ja sitten joku taas jatkaa omaa juttuaan. 

Tunnustan! Nuorempana tein tuota ulossulkemista, jos en pitänyt jostakin tyypistä.

Olen arvellut syyksi sen ett

..ääliö...

Erittäin yleistä ja tyypillistä suomalaista passiivisaggressiivista kuppikuntaisuutta.

Viimeksi tänään. Vanhukset oli pihassa tupakalla ja yksi siinä vetää showta ja muut siinä hoviväkenä. Ihan turha sanoa mitään muuta kuin lyhyt tervehdys. Kukaan ei vastaa mitään. Yksin nämä kuitenkin saattavat tulla juttelemaan.

Juu, eräs anoppi oli tuollainen. Ei katsonut silmiin ja tilanteissa, missä oli esim. minä anoppi ja mies, katsoi koko ajan miestä ja puhutteli häntä nimellä edessäni, ihan kuin korostaakseen että puhuu vaan tälle miehelle. Täysin käsittämätön ihminen. Ja tosiaan en ole, ei niin yllättäen, tekemisissä kummankaan kanssa enää. Ei tuollainen nainen kasvata tervettä lastakaan

Olen. Mutta vuosien jälkeen tajusin, että oli jo osa sitä gang stalkingia. Että supliikki ja selkainen normi itsevarma timyös  mitä on kun ei huomioida  En kyllä mieltä pahouttanut, mutta kummastelin vähän. Se olinkin ilmeistä  jo silloin ja nyt kun tiedän kaiken Hehheh ei se niin hyvin näytelty ollut kuitenkaan. 

Niin, siis  tilanteet oli päätetty etukäteen miten näytellään. 

Hehheh ei kai silloinkin ollut  huhuja jostain psykiatriasta? Anna mun nauraa, paitsi eihän törkyrikokset ja valheet  ikinä hauskaa ole. 

Olen toki, koko yläasteen, 3 vuotta

Muistan tilanteita eliittilukiosra. Nynnyy se yksi rillipää Eevako se oli vai mikä?  Ja Nina yöks! En tykännyt silloin. Jotain outoa havaitsin. Olitte helvetin noloja ja sääli muuten, että niin fiksuja kun luulitte olevanne,  ei teilkecole kerrottu kaikkea. Siitä olen varma! Mutta lällää mä tiedän. On sellaisia juttuja mitkä voi tietää vain asianomainen  Voi voi liittyy myös muihin maihin kun Suomeen stansn tompoelit!