Lue keskustelun säännöt.
Lapsella pakko-oireita
06.03.2007 |
Mistä mahtaa johtua? Poika(7v) on parin kolmen vuoden ajan kröhinyt pakonomaisesti, välillä kröhiminen on muuttunut silmien väkinäiseen availuun äärimmilleen. Ollaan suht normaali perhe, ehkä kuitenkin aika ankaria. Osoitetaan rakkautta ja vietetään lasten kanssa aikaa lukemalla jne. Miehen ja mun suhde on ajoittain riitaisa.
Onkohan tämä vakavaa??? kokemuksia?
Kommentit (11)
Poika on kiltti ja nöyrä muiden lasten kanssa ja tulee usein kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoveli haukkui Darth Vaderiksi kun lopulta hengitin kumpaankin suuntaan kröhisten. Silmiä kanssa avasin ja suljin äärimmilleen. Osoittautui jyrsijäallergiaksi...
Vierailija:
Isoveli haukkui Darth Vaderiksi
Anteeksi, mutta tässä pääsi nauru :D No ehkä se on parempi kuin Jar-Jar Binks ;)
Apua kannattaa hakea, eikä ainakaan peitellä oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan olen itsekin jälkikäteen nauranut =) t.7
leikkinyt Darth Waderia,siinäkö syy=)))
Ei vaiskaan, jotenkin uskon, että jos alkaa liikaa höösäämään asiaa ja viemään kaikenmaaliman psykiatreille, niin sieltä tulee varmasti diagnoosi, mutta niin tulis varmaan monelle muullekin jos kunnolla kaivellaan.
Onkohan oikeasti järkevää viedä psykologille?
Lääkärillä ollaan käyty kröhimisen takia ja astmaa ei ole, eli se on tutkittu.
Nyt olen kuitenkin huolissani lapsesta kun sitä on alettu kiusaamaan koulussa ja se tuntee olonsa yksinäiseksi.
On oikeasti tosi kurja olo hänen puolesta. Pelkään, että nämä pakko-oireet yllytävät kiusaamaan vielä enemmän =(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän sellainen tarkkailija ja ehkä vähän arka, mutta kuitenkin ihan reipas sitten kun tutustuu.
Melkein heti silloin kun aloitti pk:ssa, aloitti sellaisen hymistelyn tai miksi sitä nyt sanoisin, piti usein sellaista ääntä " yhm" " yhm" , varsinkin illalla
sen huomasi kun piti alkaa nukkumaan. Päiväkodissa olivat sen myös huomanneet juuri päivälevolla, mutta sanoivat että usein lapsilla on
tällaisia omia konsteja vähän rauhoittaa itseään, jos jokin uusi asia jännittää. Tyttö on vähän sellainen, ettei niin avoimesti kerro tunteistaan, tai en tiedä osaisiko tuon ikäinen vielä sanoin edes kuvailla tunteitaan?
En oikeastaan ihmeemmin huolestunut asiasta, kun muuten meni hyvin
ja jossain vaiheessa se sitten on loppunutkin.
Nimimerkillä mietin itse olenko ankara vai en....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermostun herkästi jos täytyy toistaa käskyjä " syömään, hampaiden pesuun " NYT HETI" - tyyliin.
Mies puhuu tyttymättömällä äänensävyllä jatkuvasti....Olen siitä sanonut ja hänessä on sitten myös tosi empaattinen puoli.
Mun temperamentti voi vaihdella ja räjähdän yhtäkkiä....
Olen pitänyt tärkeänä sitä, että lapsi olisi kiltti muita lapsia kohtaan. Eli ei saa lyödä takaisin vaikka toinen lapsi lyö. Olen huomannut, että monet vanhemmat hyväksyvät lyömisen jos toinen on lyönyt ensin. Esimerkiksi Tällaisilla kuvauksilla koen olevani keskivertoa ankarampi.
Voi liittyä erilaisia pakkoajatuksia, joihin lapsi tarvitsee apua. Monesti lapset eivät haluaisi niistä kertoa, ettei vanhemmat huolestuisi.