Miksi naiset suuttuvat jos mies käy muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Koska naiset ovat mustasukkaisia etenkin, kun kyseessä on puolison äiti. Isä ei haittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ilmaisi heti alussa, että äitinsä on tärkeä ja läheisin henkilö, johon turvautuu joten jos aion olla esteenä niin parempi lopettaa tapaileminen tähän. Toisilla treffeillä mies kertoili kuinka lapsuudessa oli mennyt äidiltään hukkaan ja pelännyt ettei koskaan pääse takaisin äitinsä luokse. Nykyään ollaan naimisissa ja anoppi on paras ystäväni, että voi se näinkin toimia.

Tämä lienee keksitty tarina, mutta... jos mies kertoisi olevansa noin kiintynyt äitiinsä ekoilla treffeillä, loppuisi ne treffit lyhyeen. Toisia treffejä ei tulisi.

Ei ole keksittyä, mutta suosittelen etsimään itsenäisen miehen, joka sopii juuri sinulle. Oma mieheni on juuri minulle sopiva ja anoppi on ihan loisto tyyppi!

Voihan kumpikin puoliso omien vanhempiensa kanssa olla myös ystävä. Ja myös puolison vanhempien kanssa. Silloin voi kyläillä yhdessä tai erikseenkin. Ihan normaalia.

Mikä siinä on outoa, jos on hyvät välit läheisiin, omaisiin tai muihin ihmisiin?

Napanuora ei ole katkennut. Mieslapsi tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä saakin tässä lukea. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että olisi omille lapsilleni tärkeämpi ja rakkaampi kuin heidän puolisot. Sen nyt luulisi olevan itsestään selvää, että puoliso ja lapset menee ykköseksi. Jos olisi toisin, tuntisin itseni epäonnistuneeksi kasvattajaksi.

 

 

 

Tarkoittaako se mielestäsi sitä että miespuolisten lasten pitää katkaista yhteys vanhempiinsa?  Kuten naiset täällä vaativat.

Lapsiin? Ei tietenkään. Aikuisiin miehiin ei sovi toisten naisten pitää säännöllisesti yhteyttä, anoppi voi kohdella vieroittamansa aikuisen jälkeläisensä perheyksikköä kunnioittaen miehen uutta roolia lapsen sijaan aviomiehenä. Johan tuo jatkuva lapsestakin puhuminen, vaikka mies olisi herra isä 50v, kertoo e

Lapsi on äidilleen lapsi, oli sitten vaikka 50-vuotias. Mieti omia lapsiasi, muuttuvatko he muiden lapsiksi tai muiksi ihmisiksi, kun vanhenevat?

Onko kenellekään täällä rutisijalla tullut mieleen, että rakkaus omiin vanhempiin on täysin erilaista, kuin omaan puolisoon tai lapsiin?

Eikä rakkaus vähene, vaikka sitä tuntee montaa kohtaan, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä saakin tässä lukea. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että olisi omille lapsilleni tärkeämpi ja rakkaampi kuin heidän puolisot. Sen nyt luulisi olevan itsestään selvää, että puoliso ja lapset menee ykköseksi. Jos olisi toisin, tuntisin itseni epäonnistuneeksi kasvattajaksi.

 

 

 

Tarkoittaako se mielestäsi sitä että miespuolisten lasten pitää katkaista yhteys vanhempiinsa?  Kuten naiset täällä vaativat.

Lapsiin? Ei tietenkään. Aikuisiin miehiin ei sovi toisten naisten pitää säännöllisesti yhteyttä, anoppi voi kohdella vieroittamansa aikuisen jälkeläisensä perheyksikköä kunnioittaen miehen uutta roolia lapsen sijaan aviomiehenä. Johan tuo jatkuva lapsestakin p

Minä en todellakaan anna äitini lässyttää minusta hänen lapsenaan! Olen 42v aikuinen Mies!

Pojakseen saa nyt vielä kutsua... Laittakaa rajat niille holhoaville boomereille!

"Lapsi on äidilleen lapsi, oli sitten vaikka 50-vuotias. Mieti omia lapsiasi, muuttuvatko he muiden lapsiksi tai muiksi ihmisiksi, kun vanhenevat?"

Lapsen aikuistumisen myötä suhteen pitää muuttua vanhempi-lapsi -suhteesta aikuinen-aikuinen -suhteeksi. Siitä ei seuraa mitään hyvää, jos vanhempi pitää ja kohtelee 50-vuotiasta lastaan lapsena eikä tasavertaisena aikuisena. Silloin lapsen itsenäistyminen on jäänyt kesken.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi on äidilleen lapsi, oli sitten vaikka 50-vuotias. Mieti omia lapsiasi, muuttuvatko he muiden lapsiksi tai muiksi ihmisiksi, kun vanhenevat?"

Lapsen aikuistumisen myötä suhteen pitää muuttua vanhempi-lapsi -suhteesta aikuinen-aikuinen -suhteeksi. Siitä ei seuraa mitään hyvää, jos vanhempi pitää ja kohtelee 50-vuotiasta lastaan lapsena eikä tasavertaisena aikuisena. Silloin lapsen itsenäistyminen on jäänyt kesken.

Voi jestas sentään.  On kyllä jo älytöntä saivartelua.

Jos lapset eivät ole lapsia mikä sinusta on sitten oikea sanamuoto lapsenlapsille?

Vierailija kirjoitti:

Jätin aviomieheni osittain siksi, että hän oli niin kiinni vanhemmissaan ja ramppasi heidän luonaan lähes päivittäin. Jätti mut kerran koko päiväksi 40-asteen kuumeessa hoitamaan kahta kipeää vaippaikäistä, kun vanhemmat juoksuttivat hänet omille asioilleen. 

Kannattaa miettiä siis minkälaisen viestin tuolla käytöksellä annat..

Sama! Otin avioeron kun kyllästyin siihen, että mies oli kiinni äitinsä esiliinan nauhoissa. Hoiti asioita ja teki askareita, vaikka anoppi oli vielä terve työikäinen ihminen. Omassa kotonaan ehti sitten vähemmän tehdä tai harrastaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin aviomieheni osittain siksi, että hän oli niin kiinni vanhemmissaan ja ramppasi heidän luonaan lähes päivittäin. Jätti mut kerran koko päiväksi 40-asteen kuumeessa hoitamaan kahta kipeää vaippaikäistä, kun vanhemmat juoksuttivat hänet omille asioilleen. 

Kannattaa miettiä siis minkälaisen viestin tuolla käytöksellä annat..

Sama! Otin avioeron kun kyllästyin siihen, että mies oli kiinni äitinsä esiliinan nauhoissa. Hoiti asioita ja teki askareita, vaikka anoppi oli vielä terve työikäinen ihminen. Omassa kotonaan ehti sitten vähemmän tehdä tai harrastaa mitään.

Kyllähän se nyt eron paikka on jos mies auttaa muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi on äidilleen lapsi, oli sitten vaikka 50-vuotias. Mieti omia lapsiasi, muuttuvatko he muiden lapsiksi tai muiksi ihmisiksi, kun vanhenevat?"

Lapsen aikuistumisen myötä suhteen pitää muuttua vanhempi-lapsi -suhteesta aikuinen-aikuinen -suhteeksi. Siitä ei seuraa mitään hyvää, jos vanhempi pitää ja kohtelee 50-vuotiasta lastaan lapsena eikä tasavertaisena aikuisena. Silloin lapsen itsenäistyminen on jäänyt kesken.

 

 

 

Voi jestas sentään.  On kyllä jo älytöntä saivartelua.

Jos lapset eivät ole lapsia mikä sinusta on sitten oikea sanamuoto lapsenlapsille?

Ei ole ollenkaan saivartelua. Kyllä sen ulkopuolisetkin huomaa miten vanhempi kohtelee aikuista lastaan ja miten puhuu hänelle. Nolottaa katsoa ja kuunnella, kun aikuista ihmistä ohjeistetaan kuin pikkulasta. Ei sen niin kuulu mennä.

En edes ottaisi sellaista henkilöä puolisoksi, jolla ei ole hyviä välejä vanhempiinsa. Kertoo paljon ihmisestä se.

Jos mies kävisi muutaman kerran viikossa kavereiden kanssa harrastamassa, niin tulisi samanlainen ulina. Miehellä ei siis saa olla perhettä, sukulaisia saati sitten ystäviä.

Kyllä ihmetytti kun poikaystävä 25v halusi aina mennä viikonlopuksi vanhemmilleen. Siellä äiti passasi, hössötti, pesi pyykit. Samainen kaveri mm. sanoi kun tein makaronilaatikkoa, että äiti tekee parempaa. Myös tietenkin juhannus ym vietettiin vanhempien kanssa. Hyvät välit on eri asia kuin se, että on niin voimakas äiti-lapsi-asetelma, jossa äiti hoivaa vielä ja mies taantuu siiheen rooliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi on äidilleen lapsi, oli sitten vaikka 50-vuotias. Mieti omia lapsiasi, muuttuvatko he muiden lapsiksi tai muiksi ihmisiksi, kun vanhenevat?"

Lapsen aikuistumisen myötä suhteen pitää muuttua vanhempi-lapsi -suhteesta aikuinen-aikuinen -suhteeksi. Siitä ei seuraa mitään hyvää, jos vanhempi pitää ja kohtelee 50-vuotiasta lastaan lapsena eikä tasavertaisena aikuisena. Silloin lapsen itsenäistyminen on jäänyt kesken.

 

 

 

Voi jestas sentään.  On kyllä jo älytöntä saivartelua.

Jos lapset eivät ole lapsia mikä sinusta on sitten oikea sanamuoto lapsenlapsille?

Ei ole ollenkaan saivartelua. Kyllä sen ulkopuolisetkin huomaa miten vanhempi kohtelee aikuista lastaan ja miten puhuu hänelle. Nolottaa katsoa ja kuunnella, kun aikuista ihmistä

Mutta vastaapa, jos aikuinen ei enää ole vanhempiensa lapsi millä nimellä sinä kutsut heitä joista me muut puhumme muodolla tyyliin  lapsenlapseni sai kesätyön Alepalta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmetytti kun poikaystävä 25v halusi aina mennä viikonlopuksi vanhemmilleen. Siellä äiti passasi, hössötti, pesi pyykit. Samainen kaveri mm. sanoi kun tein makaronilaatikkoa, että äiti tekee parempaa. Myös tietenkin juhannus ym vietettiin vanhempien kanssa. Hyvät välit on eri asia kuin se, että on niin voimakas äiti-lapsi-asetelma, jossa äiti hoivaa vielä ja mies taantuu siiheen rooliin. 

Idioottimies, mutta ei kannata tehdä miehelle lapsuudenruokia koskaan.

Ei meikäläisen naiset ikinä ole valittaneet vaikka joskus kävin vanhempien luona lähes päivittäin. Siellä tosin oli autoharrastusten tukikohta, autoverstas ynnä muut. Tyytyväisiä ne pikemminkin olivat. Kyselivät kuulumisia puolin ja toisin. Välillä puoliso tuli mukaan tai myöhemmin itse paikalle. Kun hankittiin talo ja saatiin lapset niin käynnit jäi vähemmälle. Kävihän se rouvakin vanhemmillaan aika usein, oli lappu pöydällä minne oli menty. Tilanteita on erilaisia. Pitäisi kysyä miksi joku suuttuu eikä yleistää.

"Mutta vastaapa, jos aikuinen ei enää ole vanhempiensa lapsi millä nimellä sinä kutsut heitä joista me muut puhumme muodolla tyyliin  lapsenlapseni sai kesätyön Alepalta."

Jälkeläisen nimike on lapsi ja hänen jälkeläisensä on lapsenlapsi. Etkö tosiaan ymmärrä, että on kyse miten heitä kohtelee? Voihan kohtelu kääntyä sitten toisinpäin, "tuo meidän mummo on tuollainen höppänä, hupajaa ihan hassuja asioita", kun yrität puhua lapsellesi ja lapsenlapsellesi maailman tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmetytti kun poikaystävä 25v halusi aina mennä viikonlopuksi vanhemmilleen. Siellä äiti passasi, hössötti, pesi pyykit. Samainen kaveri mm. sanoi kun tein makaronilaatikkoa, että äiti tekee parempaa. Myös tietenkin juhannus ym vietettiin vanhempien kanssa. Hyvät välit on eri asia kuin se, että on niin voimakas äiti-lapsi-asetelma, jossa äiti hoivaa vielä ja mies taantuu siiheen rooliin. 

Idioottimies, mutta ei kannata tehdä miehelle lapsuudenruokia koskaan.

Tuo nyt on kohtuuton vaatimus.