Miksi naiset suuttuvat jos mies käy muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Ei helevetti. Miksi noin usein?

Tämän ketjun vastauksia lukiessa alan ymmärtää, miksi tietyt naiset valittavat, etteivät heidän suhteensa ikinä kestä. Ja vika ei ehkä ole heidän ulkonäössään.

Jos syntymäperheessä on ollut terveet ihmissuhteet, niin ihmiset eivät yleensä lakkaa rakastamasta vanhempiaan ja sisaruksiaan, vaikka he rakastaisivat myös puolisoaan ja omia lapsiaan ihan yhtä kovasti. Eikä kannata yrittää vaatia, että lakkaisivat.

Mä jätin kotona laukkaavan miehen, koska hakusi jäädyttää sekä oman urakehityksensä että minun etenemismahdollisuudet, koska ei voi muuttaa pikkupaikkakunnalta kaupunkiin, kun ei pääse kotiin...

Palautin hänet vanhemmilleen. Kasvattakoot aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua suututtaa kun miehen vanhemmat ja sisarus inhoaa minua, mutta se on miehelle vissiin ok kun vähän väliä luonaan vierailee. Kuulemma veri on vettä sakeampaa. 

Sama. Minun mieheni on kaikki viikonloput vanhempiensa luona kun kuulemma tarvitsevat apua. Me asutaan heistä kymmenien km päässä, mutta sisaruksiaan asuu ihan vanhempien naapurissa. Viduddaa olla kaikki vkl yksin. 

Voihan olla niinkin päin että vaimo käy vanhemmillaan usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muutaman kerran viikossa"? Siis vähintään kolmesti viikossa. Ja yhteisiltä lomiltakin pitää raportoida mamille.

Ja jo 2 exää kyllästynyt tähän.

Ja nyt epäilet, että nainen haluaisi olla uusi äitisi... Ei, ei halua.

Luulen, ettei sanastostasi löydy sanaa sille, mitä ne naiset toivovat parisuhteelta - tai tiedätkö edes, mitä tarkoittaa "parisuhde". Äidiltäsi on turha kysyä, koska ilmeisesti hänkään ei tiedä.

No parisuhde ei tarkoita sitä, että katkaistaan yhteydet ystäviin ja sukulaisiin. Paitsi jos on parisuhteessa alistavan ja manipuloivan tyypin kanssa, joka haluaa eristää kumppanin tukiverkostostaan, ettei tämä pysty pakenemaan.

Ap ei kerro, miten pitkiä aikoja viettää lapsuuskodissaan viikon mittaan.

Jos pariskunnan yhteinen aika jää kovin vähäiseksi, koska toinen osapuoli viettää vapaa-aikansa suureksi osaksi vanhempiensa kanssa, ei voida puhua siitä, että se puoliso olisi eristämässä. Ennemmin siitä, että ap toistuvasti parisuhteessa ollessaan jättää naiskumppaninsa yksin. Useana iltana viikossa, ehkä viikonloppuisinkin.

Milloin tämä pariskunta pääsee yhdessä minnekään tai viettää rauhallista kotiaikaa yhdessä työpäivän jälkeen? Ehkä joskus, jos ap:n äidillä on sattumoisin jotain muuta menoa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen taitaa haluta lapsia sun kanssa. Mutta ei voi olla varma onko susta isäksi, kun lapsuudenkoti ja lapsen rooli edelleen vetää puoleensa. Jos hän sinisilmäisesti luottaa, että osaat priorisoida oman perheen sitten kun sellainen on ja onkin väärässä... Sitten ei voi muuta kuin syyttää itseään. Me kaikki naiset tunnetaan naisia, jotka on käytännössä yksinhuoltajia, koska lasten isä haluaa edelleen olla vanhempiensa pikkupoika.

Älä viiti tuollaista soopaa kirjoitella. Tuo on ihan pas*a puhetta. Sinunlaiset naiset olette kuin noitia, ilkeämielistä ja kateellisia, usein olette myös avioerolapsia, jotka eivät sulata sitä, ettämiehellä on vanhemmat yhdessä. 

Kasva aikuiseksi! 

Sinun äitisi on omistushaluinen ilkimys ja näyttää tämän naisillesi? En yhtään ihmettele, että naisia ärsyttää... Täytyy sanoa, että jos isäni tai äitini olisi syyttä kumppanilleni veemäinen, niin en sinne itsekään menisi.

Jos mies viettää vapaa-aikaansa mieluummin äitinsä kuin puolisonsa kanssa, niin mihin hän parisuhdetta tarvitsee? Mä en ainakaan tuollaiseen suostuisi. Mitä edes pitää äidille lomalta raportoida? Viikon syömiset ja suolen toiminta?

Itse arvostan suuresti miestäni, joka välittää vanhoista vanhemmistaan ja käy heitä pari kertaa viikossa auttamassa ja muutenkin soittelee viikoittain. Hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiin oli yksi niistä kriteereistä, joiden perusteella aikanaan hänet lopulta valitsin elämänkumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muutaman kerran viikossa"? Siis vähintään kolmesti viikossa. Ja yhteisiltä lomiltakin pitää raportoida mamille.

Ja jo 2 exää kyllästynyt tähän.

Ja nyt epäilet, että nainen haluaisi olla uusi äitisi... Ei, ei halua.

Luulen, ettei sanastostasi löydy sanaa sille, mitä ne naiset toivovat parisuhteelta - tai tiedätkö edes, mitä tarkoittaa "parisuhde". Äidiltäsi on turha kysyä, koska ilmeisesti hänkään ei tiedä.

No parisuhde ei tarkoita sitä, että katkaistaan yhteydet ystäviin ja sukulaisiin. Paitsi jos on parisuhteessa alistavan ja manipuloivan tyypin kanssa, joka haluaa eristää kumppanin tukiverkostostaan, ettei tämä pysty pakenemaan.

Ap ei kerro, miten pitkiä aikoja viettää lapsuuskodissaan viikon mittaan.

Jos pariskunnan yhteinen aika jää kovin vähäiseks

Tästähän juuri on kyse. Ei työssäkäyvällä ihmisellä ole aikaa ylläpitää useampaa tiivistä ihmissuhdetta ja tuo äidin kanssa vietetty aika on pois pariskunnan yhteisestä ajasta. Se, ettei tapaa vanhempiaan useampaa kertaa viikossa, ei tarkoita sitä ettei välitä heistä ollenkaan. Rajansa kaikella.

Millä välillä mies ehtii hoitaa oman osansa kotitöitä, jos hän juurikaan ole kotona? Mahtaako parisuhteellekaan olla aikaa.

Mieti asiaa naisen näkökulmasta, älä omastasi. Ehkä nainen ei pidä kovinkaan miehekkäänä miestä koka roikkuu omissa vanhemmissaan ja pitää heitä ehkä jopa tärkeämpänä kuin omaa kumppaniaan. Se on kai jotenkin kliseinen juttu mutta ehkä tosta tulee mielikuva naiselle, että napanuora ei ole katkennut edelleenkään. Ei se yksittäinen viesti ja kuva lomamatkalta tai satunnainen käynti vanhempia auttamassa  ole se pointti, vaan mielikuva mikä siitä syntyy, eli mammanpoika joka ei osaa elää ilman vanhempia tai ei uskalla irrottautua JOS vanhemmat (usein äiti) riikkuu pojassaan. 

Mieti, kyllä se syy noista jutuista löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran viikossa vanhemmillaan?

Ei helevetti. Miksi noin usein?

Minun mies kävi vanhemmillaan joka päivä, kun huolehti äidistään, joka oli sairas. Muutettiin heidän viereensä asumaan, niin on helpompaa miehelle. Koskaan ei riitoja ollut. Lapset tykkäsivät.  Itse en niin aktiivisesti ollut mukana, mutta miestäni en kieltänyt heidän luonaan käymästä. 

Nyt ovat jo poissa, suuri menetys ja suru. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua suututtaa kun miehen vanhemmat ja sisarus inhoaa minua, mutta se on miehelle vissiin ok kun vähän väliä luonaan vierailee. Kuulemma veri on vettä sakeampaa. 

Sama. Minun mieheni on kaikki viikonloput vanhempiensa luona kun kuulemma tarvitsevat apua. Me asutaan heistä kymmenien km päässä, mutta sisaruksiaan asuu ihan vanhempien naapurissa. Viduddaa olla kaikki vkl yksin. 

Mitä miehesi vastaa, kun kerrot asiat niinkuin ne on? Ja kysyt, että eikö sisarukset auta(

Mulla on aikuinen tytär, joten tätä ongelmaa ei ole, mutta jos olisi, lempeästi opastaisin, että vaimo on nyt se ykkönen, ei äiti.

Miksi naisesi eivät käy vanhempiesi luona? Yleensä mukavien ja läheisten ihmisten luona on kiva käydä eikä ärsytä ollenkaan, jos toinen siellä käy itsekseenkin...

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun vastauksia lukiessa alan ymmärtää, miksi tietyt naiset valittavat, etteivät heidän suhteensa ikinä kestä. Ja vika ei ehkä ole heidän ulkonäössään.

Jos syntymäperheessä on ollut terveet ihmissuhteet, niin ihmiset eivät yleensä lakkaa rakastamasta vanhempiaan ja sisaruksiaan, vaikka he rakastaisivat myös puolisoaan ja omia lapsiaan ihan yhtä kovasti. Eikä kannata yrittää vaatia, että lakkaisivat.

Näin juuri, hyvin kommentoitu. Alapeukuttajien ajatuksenjuoksua en ymmärrä. Onko heistä väärin pitää yhteyttä? 

Omiin vanhempiini kaikki pojat ja miniät pitivät yhteyttä. Kilpailivat heidän ajastaan, luokseen vaativat käymään. Myös miniöiden vanhemmat olivat tykättyjä. Itse en saanut tästä iloista mieheni kanssa nauttia, kun vanhempani kuolivat ennen kuin tapasin mieheni. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisteja!! Ovat niin itseriittoisia ja mustasukkaisia nämä nykynaiset, että määräilevät miehiään ja miehet uskovat. 

Vika on niissä lässyköissä miehissä, kun suostuvat kaikkeen. Tottakai saa yhteyttä sopivassa määrin vanhempiinsa mies pitää. 

Usein on kuitenkin niin, että tämä narsistiakka itse pitää yhteyttä sukuunsa tiiviisti, siitä ei voi mies mitään sanoa. 

Olkaa miehet miehiä. Ei tarvitse lyömään alkaa, vaan heti alussa opettaa sille tyttöystävälle, että tasa-arvoisia liitossa ollaan ja suku on molemmille tärkeä. 

Veljentyttö ei voinut sietää anoppiaan, mutta mies ja lapset saivat vapaasti anopin luona vierailla. Fiksu tyttö. Hän onkin hyvässä työssä, avioliitto toimii ja lapset ovat tyytyväisiä. 

Sinä vaikutat kanssa sellaiselta, ettei kanssasi tulla toimeen... 

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin kotona laukkaavan miehen, koska hakusi jäädyttää sekä oman urakehityksensä että minun etenemismahdollisuudet, koska ei voi muuttaa pikkupaikkakunnalta kaupunkiin, kun ei pääse kotiin...

Palautin hänet vanhemmilleen. Kasvattakoot aikuiseksi.

No onko asiasi nyt paremmin? Helpottiko? 

Ehkä se kotipaikkakunta oli miehellesi myös rakas, ei halunnut lähteä muualle. 

Olisit ottanut asiasta selvää jo aiemmin. Tyhmäkö olit.

Uraputkinaiset ovat kamalia.