Avioliitto kuivunut kämppissuhteeksi.

Painoindeksisi nyt aluksi.

kannattaa erota ja älä ota yhtään kumppania - sitä huomaa miten onnellinen on kun ei tarvitse tehdä joka päivä kompromisseja asiaoissa vaan hallitsee koko elämäänsä itse :)

asioissa

Jätä se sika!

Voin auttaa tilannettasi, meillä toisinpäin.

Miehelläsi on salarakas.

Meillä sama, tosin seksiä oli viimeeksi 1,5v sitten.

Ei sille ole voinut tehdä mitään.

Puhuminen on ollut hyödytöntä. Enkä halua nalkuttaa enkä painostaa.

Kysyin eilen mitä hän tekisi jos roolit olisivat toisinpäin?

Sanoi että varmaan olisi jo pettänyt...

Hän ei enää edes runkkaa, katso pornoa yms

Ei mene lääkäriin piste

Joko tähän on tyydyttävä, lähdettävä tai avoin suhde.

En halua ketään muuta mutta seuraava keskustelu on se. 

Joko herää somehorroksesta, antaa luvan, erotaan tai hamaan tulevaisuuteen näin ..

Meillä nainen haluton. Jotenkin vetämätön elämään. Tykkää somettaa ja ei panosta ulkonäköön. Olen ehdottanut treffejä, leffaa tai musiikin kuuntelua. Mihinkään ei suostu. Olen miettinyt, että voiko 36-vuotiaalla olla jo ensivaihdevuosioireita? 

Väistämättä tuo tule vastaan meille kaikille, pysähdys. Pysähtyä, tulla tähän ja nyt, läsnäolevaksi omaan elämään ja kysyä itseltään pari tiukkaa kysymystä. 

Lapsena rikoimme surutta hiekkakakut, kun ne oli tehty. Aikuisuudessa valelee hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Jos meissä on rohkeutta pysähtyä ja tarkastella elämäämme oikeasti, voimme herätä kokonaan uuteen eloon ja voimaantua!

Korkkarit kattoon skumppalasi kädessä ja överihengistymään jollain niistä lukemattomista työpajoista, joilla naiset käyvät voimaantumassa ja löydät sen sisäisen jumalattaresi ja otat eron miehestä! 

En ole lihava ja urheilen myös. Miestä ei vain kiinnosta.

En jaksa bmitä laskea 165 pituus paino 65kg.

Mies on meillä se hyvinsyönyt.

-Se eri

ONko sulla siis parisuhteeen ja sattumalta nähdään usein -tyyppisen tuttavan ainoa ero se, että toisen kanssa on seksiä? varmaan sitten suhde kuin suhde menettää aika nopeasti merkityksensä. 

 

omissa parisuhteissani se merkittävin ero on henkisessä yhteydessä, siinä että ymmärrämme toisiamme (ja haluamme ymmärtää), nauramme samoille asioille, että toisen tukeen voi aina luottaa, jne. Tällainen suhde ei sitten ole kariutunut vaikka kaikenlaista on välillä ollut sen seksipuolen toteuttamisen edessä, ja varmaan tulee uudelleen ja lisää kun vanhetaan.

Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. Kun kumppani on kiukkuinen, sairas tai masentunut, siitä on romanttinen rakkaus kaukana.

Ehkä sinun olisi jo aika päästää keskiaikainen ritarisi ratsastamaan kohti auringonlaskua ja etsiä itsellesi romantiikkaa, silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista. 

Ei se siitä paremmaksi muutu. Been there done that. Erosin ja elämänlaatu parani noin 100 %. En nykyisin jaksa seurustella, mutta seksiä saan säännöllisesti fwb-järjestelyllä. Suosittelen, toki voi olla vaikea löytää hyvää panomiestä, itselläni kävi tuuri kun sopiva löytyi vaivattomasti tuttavapiiristä. SinkkuN

Eilisessä nainen pihtaa keskustelussa naiset ehdotti, että miehet opetelkaa vetämään käteen. Kaalimadon valikoimaan selaamaan. 

Varmaan jos   suhteen alussa naistyyliin valehtelee toisen erinomaisuudesta niin hankalampi sitten kehitellä valhetta vanhan päälle kun kyllästyttää?

Vierailija kirjoitti:

ONko sulla siis parisuhteeen ja sattumalta nähdään usein -tyyppisen tuttavan ainoa ero se, että toisen kanssa on seksiä? varmaan sitten suhde kuin suhde menettää aika nopeasti merkityksensä. 

 

omissa parisuhteissani se merkittävin ero on henkisessä yhteydessä, siinä että ymmärrämme toisiamme (ja haluamme ymmärtää), nauramme samoille asioille, että toisen tukeen voi aina luottaa, jne. Tällainen suhde ei sitten ole kariutunut vaikka kaikenlaista on välillä ollut sen seksipuolen toteuttamisen edessä, ja varmaan tulee uudelleen ja lisää kun vanhetaan.

Tietenkin minulle yhteys, toisen ymmärtäminen ja kuunteleminen on tärkeintä. Viihdytään myös hyvin yhdessä ja tästä syystä en halua erota.

Kysyin kuitenkin, että olisiko kokemuksia siitä, että onko tästä enää mahdollista saada seksielämää piristymään, kun mies ei halua edes yrittää vai pitääkö minun vain hoidella itseni lopun elämää ja olla kaveri miehelle?

-Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole lihava ja urheilen myös. Miestä ei vain kiinnosta.

Oletko pohjustanut asiaa "asiallisella kritiikillä" miehen suoritteesta?

Tai "vahingossa" muistellut miten se edellinen oli parempi?

Vierailija kirjoitti:

Väistämättä tuo tule vastaan meille kaikille, pysähdys. Pysähtyä, tulla tähän ja nyt, läsnäolevaksi omaan elämään ja kysyä itseltään pari tiukkaa kysymystä. 

Lapsena rikoimme surutta hiekkakakut, kun ne oli tehty. Aikuisuudessa valelee hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Jos meissä on rohkeutta pysähtyä ja tarkastella elämäämme oikeasti, voimme herätä kokonaan uuteen eloon ja voimaantua!

Korkkarit kattoon skumppalasi kädessä ja överihengistymään jollain niistä lukemattomista työpajoista, joilla naiset käyvät voimaantumassa ja löydät sen sisäisen jumalattaresi ja otat eron miehestä! 

Kumma kun koskaan ei löydy sisäistä ihan ok tavallista ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

En ole lihava ja urheilen myös. Miestä ei vain kiinnosta.

Voi olla kyse miehesi testotasojen mataluudesta. Meillä mies sai työterveydestä lääkkeen ja johan elämäntyyli muuttui, aktiivisuus, liikunta, seksi lähti sujumaan.