Iän myötä sinkkujen kriteerit parinvalinnassa lisääntyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo raha ja hyvä työpaikka valintakriteerinä on enemmän sellainen nuorten juttu.

Tälleen keski-ikäisenä minulla on jo oma elämä vankalla pohjalla. On omakotitalo, säästöjä ja mahdollisuus elää haluamani näköistä elämää. Parisuhteelta voin hakea pelkkää rakkautta, romantiikkaa ja kumppanuutta. En olisi hakemassa ketään perheen perustamista varten tai jakamaan asuntolainan kuluja. 

Toki kukaan ei nyt ihan täysin renttua viitsi ottaa rieskseen... mutta tiedätte mitä tarkoitan.

Naiset omasta iästä ja tasosta riippumatta etsii miestä joka on VÄHINTÄÄN yhtä paljon koulutettu mitä nainen on ja nainen etsii miestä joka tienaa VÄHINTÄÄN yhtä paljon mitä nainen itse tienaa. Naiset ei pariudu koskaan alaspäin vaan miehen on oltava VÄHINTÄÄN samalla tasolla mitä nainen itse on mutta mielel

Aika rupusakkia tai rumia sitten olette kun kaikilla on itseään kouluttamattomammat miehet. Kauniilla tai edes keskiverrolla koulutetulla naisella on lähes aina vähintään yhtä koulutettu mies.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen paljon deittaillut 35-40-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä etsii naista, jonka kanssa olisi heti sellainen syvä henkinen yhteys (heidän omien sanojensa mukaan). Eipä siinä mitään, mutta joskus olen ihmetellyt,  kun olen jo 1-2 treffien jälkeen saanut pakit, kun minun mielestäni on hyvin harvinaista tavata sellainen ihminen,jonka kanssa synkkää heti alussa. Kyllä se minun mielestäni vaatii pidemmän tutustumisen, ennen kuin voi tehdä tuollaisen arvion.

Syvä henkinen yhteys, lol. Teitä naisia on niin helppo huijata. Mies on seksin perässä ja jos sitä ei viimeistään toisilla treffeillä ole tiedossa, on aikasi mennä.

Vierailija kirjoitti:

"Minun kokemukseni mukaan se työhulluus ei ole mitenkään kiinni yhteiskuntaluokasta tai koulutuksesta. Syyt siihen työn priorisointiin voi toki olla erilaisia ihmisestä riippuen, toiset ei osaa sanoa ei, toiset on rahanahneita, toiset on vaan niin innostuneita työstään. Lopputuloksen kannalta ei vaan edes ole kauheasti väliä miksi se kumppani on aina töissä, parisuhteen kannalta se joka tapauksessa näyttäytyy niin että työt menee kaiken edelle. Enkä ainakaan minä sellaista jaksaisi katsella. "

Tästä juuri kirjoitin eli elämme yhteiskuntaluokkiemme mukaisessa kuplassa. Sinulla on hyvin kielteinen asenne siihen, että ihminen haluaa tehdä töitä paljon ja on intohimoisen kiinnostunut työstään. Minä taas suosin sellaisia ihmisiä ystävinäkin, koska koen, että heillä on paljon annettavaa, ovat yleensä sosiaalisesti taitavia ja sivistyneitä, maailmaa paljon nähneitä ihmisiä. Vastuulliset työt, joissa törmää monen

Okei, olet siis sitä mieltä että kyse on luokkaeroista. Mihin luokkaan ajattelet sitten kuuluvan sellaisen joka ei halua työlleen elävää kumppania? 

Vierailija kirjoitti:

"Minun kokemukseni mukaan se työhulluus ei ole mitenkään kiinni yhteiskuntaluokasta tai koulutuksesta. Syyt siihen työn priorisointiin voi toki olla erilaisia ihmisestä riippuen, toiset ei osaa sanoa ei, toiset on rahanahneita, toiset on vaan niin innostuneita työstään. Lopputuloksen kannalta ei vaan edes ole kauheasti väliä miksi se kumppani on aina töissä, parisuhteen kannalta se joka tapauksessa näyttäytyy niin että työt menee kaiken edelle. Enkä ainakaan minä sellaista jaksaisi katsella. "

Tästä juuri kirjoitin eli elämme yhteiskuntaluokkiemme mukaisessa kuplassa. Sinulla on hyvin kielteinen asenne siihen, että ihminen haluaa tehdä töitä paljon ja on intohimoisen kiinnostunut työstään. Minä taas suosin sellaisia ihmisiä ystävinäkin, koska koen, että heillä on paljon annettavaa, ovat yleensä sosiaalisesti taitavia ja sivistyneitä, maailmaa paljon nähneitä ihmisiä. Vastuulliset työt, joissa törmää monen

Ei se edelleenkään liity millään tapaa yhteiskuntaluokkaan. Ei sitten ei tippaakaan. Noita kuvaamiasi "tekijäihmisiä" on ihan joka luokassa. 

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Ja Jos ei ole edes painetta hankkia lapsia, niin miksi pitäisi löysätä kriteereitä? Varsinkin jos etsii pitkäaikaista kumppania, eikä mitään edustus miestä tai -vaimoa firman pikkujouluihin. Toki jos se kriteerit on vaikka että ei saa olla kalju mies, niin mitä vi*tun väliä sillä on, että onko tukkaa päässä vai ei ? 

Onhan se nyt olennainen asia, koska kaljuista tulee mieleen syöpäpotilaat, uu sna tsit, kesk ity slei riva ngit, vanhukset ja lesbot. 

Aivan kamalaa tekstiä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen paljon deittaillut 35-40-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä etsii naista, jonka kanssa olisi heti sellainen syvä henkinen yhteys (heidän omien sanojensa mukaan). Eipä siinä mitään, mutta joskus olen ihmetellyt,  kun olen jo 1-2 treffien jälkeen saanut pakit, kun minun mielestäni on hyvin harvinaista tavata sellainen ihminen,jonka kanssa synkkää heti alussa. Kyllä se minun mielestäni vaatii pidemmän tutustumisen, ennen kuin voi tehdä tuollaisen arvion.

 

Kyllä sen "Ei" päätöksen voi tehdä jo paljon aiemmin. Aikuinen ja itsensä tunteva ihminen kyllä huomaa äkkiä, milloin ihmissuhteessa ei ole potentiaalia. Esim jos toisella on täysin erilainen huumorintaju kuin itsellä, kyllähän sen huomaa jo ekoilla treffeillä. Eikä tällaiset ominaisuudet muutu odottamalla mihinkään. Miksi silloin enää roikkua läpi monta treffikertaa lisää

En minä ainakaan voi sanoa tuntevani toista ihmistä, jos olen yhden kerran käynyt tunnin ajan istumassa hänen kanssaan kahvilla tai lounaalla.

"Ei se edelleenkään liity millään tapaa yhteiskuntaluokkaan. Ei sitten ei tippaakaan. Noita kuvaamiasi "tekijäihmisiä" on ihan joka luokassa. "

Et alun perinkään lukenut viestiäni oikein kuten ekassa viestissäni sulle sanoin. Ahkeruus ei liity yhteiskuntaluokkaan, en ole yhdessäkään viestissäni sanonut mitään sen suuntaistakaan.

Sen sijaan se saattaa liittyä yhteiskuntaluokkaan, että varakkaita ja ahkeria ihmisiä pidetään rahanahneina tai muuten epäilyttävinä työhulluina tms. Se on sitä ns. herravihaa. 

"Okei, olet siis sitä mieltä että kyse on luokkaeroista. Mihin luokkaan ajattelet sitten kuuluvan sellaisen joka ei halua työlleen elävää kumppania? "

Vastasin jo, väärinkäsitys oli jo ensimmäisessä kommentissa viestiini. Ja jatkuu sitten monta viestiä myöhemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsä ja tosikko mies olisi ihan kauhea kumppani. Tuollaisia miehiä näkyy olevan tässäkin ketjussa.

No onneksi sulla on Henry Cavill siellä kotona niin ei ole mitään hätää.

Eikös Henry Cavill ole aika tylsä? Harrastaa muistaakseni videopelejä ja koiria. Toki komea ja jännä työ.

Ai niin ihminen on tylsä jos harrastaa jonkun mielestä "tylsiä" juttuja? 

No miksei? Miksi hän olisi sen mielenkiintoisempi ihminen kuin sinä tai minä? Sen jännän työn vuoksiko?

Ainakin mielenkiintoisempi kun tollanen hapannaama. Hänellä sentään positiivinen asenne elämään

Kestipä kauan vääntää väkisin :) ja olet väärässä, elämähän on mahtavaa. Me nyt vaan ei kukaan olla muuta kuin  ihmisiä, ei Henry-boykaan.

Kaikesta huolimatta nainen luotiin miestä varten, eikä miestä naista varten.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta huolimatta nainen luotiin miestä varten, eikä miestä naista varten.

Että jotkut onkin näin sairaita päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta huolimatta nainen luotiin miestä varten, eikä miestä naista varten.

Että jotkut onkin näin sairaita päästään.

Ei se mitään - ole huoleti. Kaikki me tänne mahdutaan.

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen paljon deittaillut 35-40-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä etsii naista, jonka kanssa olisi heti sellainen syvä henkinen yhteys (heidän omien sanojensa mukaan). Eipä siinä mitään, mutta joskus olen ihmetellyt,  kun olen jo 1-2 treffien jälkeen saanut pakit, kun minun mielestäni on hyvin harvinaista tavata sellainen ihminen,jonka kanssa synkkää heti alussa. Kyllä se minun mielestäni vaatii pidemmän tutustumisen, ennen kuin voi tehdä tuollaisen arvion.

 

Kyllä sen "Ei" päätöksen voi tehdä jo paljon aiemmin. Aikuinen ja itsensä tunteva ihminen kyllä huomaa äkkiä, milloin ihmissuhteessa ei ole potentiaalia. Esim jos toisella on täysin erilainen huumorintaju kuin itsellä, kyllähän sen huomaa jo ekoilla treffeillä. Eikä tällaiset ominaisuudet muutu odottamalla mihinkään. Miksi sil

Sinä puhut ihan eri asiasta. Tietenkään ei toista _tunne_ tunnin perusteella. Mutta siinä tunnissa voi saada kyllä tarpeeksi selville ettei halua toista tuntia enää henkilön kanssa viettää. Helppo keksiä esimerkiksi että henkilö paljastuu sovinistiksi tai rasistiksi. Vieläkö haluat tuntea hänet paremmin, vai joko tiedät tarpeeksi ettet halua enää jatkaa tutustumista?