Iän myötä sinkkujen kriteerit parinvalinnassa lisääntyy

15-18   vuotiaana hormonit on niin kunnossa että seksuaalisuus tekee kiinnostuksen lähes kaikkeen.itekin aloin seurustella tuolloin. 20 vuotiaana on jo vähäb itsearvostusta eikä seksuaalisuus vie enään niin paljon. Lisäöntymiskyky kun alkaa lässähtää eikä alapää enään vie niin tietysti vaatimustaso kasvaa kumppanin suhteen  kun maailman näkee muutoin. Sehän on tutkittu errä mitä enemmän naisella on ikää niin sitä enemmän viihtyy sinkkuna. 

Itse kuulun iän puolesta jo tuohon viihtyjiin ettei ole pakko olla mitään seksuaalista toimintoa ja olo on silti tyytyväinen ja onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan raatorehellisiä, niin lähes kaikki 30-35v miehet haluavat huoletonta elmämää, naureskelua, ajella avoautolla, käydä pelaamassa biljardia tai laittaa auto tai bänditreeneissä ja siinä sivussa sillä tyttöystävällä on oltava ne pitkät hiukset, tyttömäiset vaatteet, hoikkuus ja huoleton nauru tallella.

Ei kukaan oikeasti halua tuossa iässä jotain asuntolainan tai lapsenhoidon murheista tapella ja juosta kaupassa ja tehdä kotitöitä ja suunnitella jotain typerää tulevaisuutta jota ei tule olemaan ja murehtimaan siinä sivussa vielä jotain terveysasioita ja kuunnella nalkutusta vääristä vaate- ja ruokavalinnoista jne...

Kyllähän osa on tuollaisia lopun ikänsä, jos on 30-35v. iässä, niin todennäköisesti on loppuelämänsä, muut ovat aikuistuneet 10v. aikaisemmin. 

Eikä se mikään kauhea piirre ihmisessä ole, ettei ole parisuhdematskua. Voi olla ihan kiva tyyppi silti, itsekin yhden tällaisen tunnen. Taiteilija ja kustantaja.

"Minun kokemukseni mukaan se työhulluus ei ole mitenkään kiinni yhteiskuntaluokasta tai koulutuksesta. Syyt siihen työn priorisointiin voi toki olla erilaisia ihmisestä riippuen, toiset ei osaa sanoa ei, toiset on rahanahneita, toiset on vaan niin innostuneita työstään. Lopputuloksen kannalta ei vaan edes ole kauheasti väliä miksi se kumppani on aina töissä, parisuhteen kannalta se joka tapauksessa näyttäytyy niin että työt menee kaiken edelle. Enkä ainakaan minä sellaista jaksaisi katsella. "

Tästä juuri kirjoitin eli elämme yhteiskuntaluokkiemme mukaisessa kuplassa. Sinulla on hyvin kielteinen asenne siihen, että ihminen haluaa tehdä töitä paljon ja on intohimoisen kiinnostunut työstään. Minä taas suosin sellaisia ihmisiä ystävinäkin, koska koen, että heillä on paljon annettavaa, ovat yleensä sosiaalisesti taitavia ja sivistyneitä, maailmaa paljon nähneitä ihmisiä. Vastuulliset työt, joissa törmää monenlaiseen menijään ja tapahtumaan, joista ei mitenkään muuten saisi tietoa (vaikka mediasta).

Työhulluuttakin tietysti on, tunnen kyllä sellaisiakin ihmisiä. He eivät voi pysähtyä, aika monella on tarkkaavaisuushäiriö. Minusta raja menee siinä pakottaako puolisonkin heräämään viideltä polttopuiden tekoon ja osaako nauttia myös joutenolosta. Jos muiden "laiskottelu" (eli normaalielämä) ahdistaa ja tekeminen on pakonomaista ja ilotonta, on kyseessä työhulluus. Mutta työn tekemisestä nauttiminen on minusta päinvastoin normaali tilanne. Ja kun työtä tekee paljon, siinä kehittyy enemmän kuin silloin, kun tekisi vain sen mikä on pakko.

Työn tekemisellä en viittaa vain palkkatyöhön. Toimelias ihminen on yleensä fyysisesti ja psyykkisesti terve. Ihmiselle on normaalia pyrkiä keksimään, kehittämään uutta ja tekemään töitä. Vaikka sitten rakentaa hirrestä talo tai kehittää omaa taloaan tai ruuanlaittoaan tai mikä se työnteon konteksti sitten onkaan. Vaikka maalata tauluja. Aika moni työlleen intohimoisesti omistautunut on myös eläkkeellä hyvin aktiivinen ja tekee monenlaista. 

Se mitä tässä haen, on elämälle utelias ja ahkera ihminen. Toki joutenolollakin on paikkansa. Ja osa ammateista sisältää näennäisesti joutenoloa, joka kuitenkin tuottaa runsasta satoa, esim. kirjailijan työ sisältää myös lukemista, havainnointia ja vastaavaa, joka ei suoraan liity kirjoittamiseen. Kirjailija on tavallaan aina töissä.

Nuorena on kiva vaan hengata yhdessä ja hankkia elämänkokemusta. Opiskelua, bilettämistä, ihmisenä olemisen opettelua.

Vanhempana ja kokeneempana tietää millä asioilla oikeasti on parisuhteessa ja arjessa merkitystä. Siksi kuka tahansa ei kelpaa. Joten kyllä, vaatimukset kasvaa iän karttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo raha ja hyvä työpaikka valintakriteerinä on enemmän sellainen nuorten juttu.

Tälleen keski-ikäisenä minulla on jo oma elämä vankalla pohjalla. On omakotitalo, säästöjä ja mahdollisuus elää haluamani näköistä elämää. Parisuhteelta voin hakea pelkkää rakkautta, romantiikkaa ja kumppanuutta. En olisi hakemassa ketään perheen perustamista varten tai jakamaan asuntolainan kuluja. 

Toki kukaan ei nyt ihan täysin renttua viitsi ottaa rieskseen... mutta tiedätte mitä tarkoitan.

Naiset omasta iästä ja tasosta riippumatta etsii miestä joka on VÄHINTÄÄN yhtä paljon koulutettu mitä nainen on ja nainen etsii miestä joka tienaa VÄHINTÄÄN yhtä paljon mitä nainen itse tienaa. Naiset ei pariudu koskaan alaspäin vaan miehen on oltava VÄHINTÄÄN samalla tasolla mitä nainen itse on mutta mielellään miehen pitää tienata enemmän kuin naisen.&

Ystäväpiirissäni kaikki naiset on paremmin koulutettuja kuin puolisonsa, tietääkseni kaikki myös tienaa enemmän. Enkä usko että ovat mitään poikkeuksia kaikki. Itselläkin 2 masterintutkintoa ja tulojen puolesta jossain parhaassa 0.5%ssa, enkä tietenkään edellytä samaa potentiaaliselta kumppanilta (sellaisia kun ei kovin montaa ole edes olemassa).

Joudut kuule keksimään paremman syyn miksi et kelpaa naisille. Olisiko tuo luonne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-kymppisenä ajattelin, että miehen pitää olla komea ja seksikäs.

3-kymppisenä ajattelin, että miehen pitää olla komea, seksikäs ja mukava.

Nyt 4-kymppisenä ajattelen, että miehen pitää olla komea, seksikäs, mukava ja älykäs. Onneksi nykyinen mieheni onkin just sellainen. 

 

Mikä huvittavaa. Samalla kun sinun ulkonäkö kuihtuu, vaadit sitä enemmän muilta. Sinun parhaat päivät oli vuosikymmeniä sitten.

Mutta myös oma käsitys komeudesta muuttuu ajan myötä. 

Itse en ole koskaan painottanut ulkonäköä, vaan myös nuorena minulla oli kriteerinä samanhenkisyys, samantyyppiset kiinnostuksenkohteet, samanlaiset arvot ja elämäntyyli, jne. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö ulkonäölläkin olisi merkitystä, mutta ei se ole muuttunut - seksuaalinen vetovoima on erittäin tärkeä edelleen. Nyt aikuisena sen tajuaa jopa paremmin kuin nuorena, jolloin ajatteli vain, että "sukulaissielu" riittää. Nyt tajuaa, että sukulaissielu ilman vetovoimaa on pelkkää ystävyyttä eikä se muuksi muutu. Mutta vetovoima ei tule vain tietyistä ulkoisista ominaisuuksista, vaan sekin on moniulotteisempi asia.

Mutta on kriteerit kyllä lisääntyneet. En sanoisi, että ne ovat tiukentuneet, vaan että nykyisin TIEDOSTAA paremmin kaikki suhteessa olennaiset asiat ja myös tiedostaa sellaisetkin kriteerit, jotka nuorempana olivat kyllä olemassa, mutta tiedostamattomina. Ja ymmärrys itsestä ja parisuhteesta on lisääntynyt. Nuorena ei tajunnut esim. seksuaalisen yhteensopivuuden merkitystä, mutta nyt 40+ ikäisenä ymmärtää, että kaikki eivät suurestakaan rakastumisesta huolimatta sovi seksuaalisesti yhteen, vaan mieltymyksillä ja suhtautumisella seksiin ja seksuaalisuuteen on merkitystä.

Toisaalta sitten osa kriteereistä ei ole enää niin olennaisia. Nuorena oli tärkeää, että kumppanikin halusi tulevaisuudessa esim. lapsia, mutta nyt kun lapset on tehty, ei tällaisia kriteereitä enää ole. Nuorempana yhdessä asuminen on tärkeämpää, nykyisin taas ei, joten ei tarvitse miettiä sitä, sujuisiko jatkuva yhdessä asuminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan raatorehellisiä, niin lähes kaikki 30-35v miehet haluavat huoletonta elmämää, naureskelua, ajella avoautolla, käydä pelaamassa biljardia tai laittaa auto tai bänditreeneissä ja siinä sivussa sillä tyttöystävällä on oltava ne pitkät hiukset, tyttömäiset vaatteet, hoikkuus ja huoleton nauru tallella.

Ei kukaan oikeasti halua tuossa iässä jotain asuntolainan tai lapsenhoidon murheista tapella ja juosta kaupassa ja tehdä kotitöitä ja suunnitella jotain typerää tulevaisuutta jota ei tule olemaan ja murehtimaan siinä sivussa vielä jotain terveysasioita ja kuunnella nalkutusta vääristä vaate- ja ruokavalinnoista jne...

Onko taas seurattu liikaa amerikkalaista viihdettä, kun kuvastossa ovat lähinnä jostain Kaliforniasta tutut avoautot, vai kuinka usein näet Suomessa miesten ajelevan avoautolla räntäsateessa tai edes kesällä? Ilmeisesti noilla kuvaamillasi miehillä ei ole työtä - vanhempienko rahoilla sitä avoautoilua harrastavat ja loputtomia biljardi-iltoja, vai mistä raha tulee huolettomaan elämään? Vai onko niin, että niissä katsomissasi amerikkalaisissa nuorisosarjoissa ei ole tätä puolta kerrottu?

Ja mitä ovat tyttömäiset vaatteet? 

Vierailija kirjoitti:

Vaatimuslista kasvaa mutta se tärkein valtti murenee eli kauneus. Ulkonäön suhteen on tullut seinä vastaan joten turha on enään tavoitella huippumiestä.Mies sen sijaan vanhenee kuin viini ja saa kumppanikseen nuoria kauniita naisia

Minkäs ikäinen mies tämän kirjoitti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatimuslista kasvaa mutta se tärkein valtti murenee eli kauneus. Ulkonäön suhteen on tullut seinä vastaan joten turha on enään tavoitella huippumiestä.Mies sen sijaan vanhenee kuin viini ja saa kumppanikseen nuoria kauniita naisia

Minkäs ikäinen mies tämän kirjoitti?

Voi olla vaikka 60v. sillä osa miehistä on tuollaisia ikuisia poikia. En usko, että kaikki nuo ovat vain trollausta, vaan taustalla on eräänlainen mielikuvitusmaailma, jossa oikeasti eletään. Se on suoja todellisuutta vastaan. Ja aina parempi, jos joku "palstamamma" triggeröityy. Mielikuvitusmaailmaan palstaa koskien kuuluu myös se, että naiset ovat pilalla jo kolmekymppisenä ja jokainen heidän kommenttiinsa vastaava nainen on lihava ja ruma.

Tälle rumalle maailmalle on siis asetettava muoviset kultakehykset. 

En ole huomannut itsessäni tällaista. Ikääntymisen myötä olen enemmänkin huomannut, että kun ihminen vaatii muilta erilaisia asioita, niin se tekee kaikki asianomaiset vain onnettomaksi, joten nykyään olen mennyt kohti sallivampaa mielenmaisemaa. Pyrin siihen, että nainen voisi kokea olevansa vapaa minun kanssani ollessaan.

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsä ja tosikko mies olisi ihan kauhea kumppani. Tuollaisia miehiä näkyy olevan tässäkin ketjussa.

No onneksi sulla on Henry Cavill siellä kotona niin ei ole mitään hätää.

Eikös Henry Cavill ole aika tylsä? Harrastaa muistaakseni videopelejä ja koiria. Toki komea ja jännä työ.

Ai niin ihminen on tylsä jos harrastaa jonkun mielestä "tylsiä" juttuja? 

No miksei? Miksi hän olisi sen mielenkiintoisempi ihminen kuin sinä tai minä? Sen jännän työn vuoksiko?

Ainakin mielenkiintoisempi kun tollanen hapannaama. Hänellä sentään positiivinen asenne elämään

Joo kyllä näin on. Nuorena pojan kloppina oli ensinnäkin jokin kummallinen "kiire" löytää se oikea. Nyt 40+ vuotiaana toisella kierroksella ei ole ensinäkään mikään kiire. Ei enää etsimällä etsi. Suuri osa näyttää nuorena tyttönä/poikana kivalta, mutta niin ei ole enää keski-ikäisenä. Itse kun on fyysisesti hyvässä kunnossa, taloudellisesti vakaalla pohjalla, niin en mä työtöntä pullukkaa sipsin syöjää ota. Mulla on 2 tervettä kättä ja Internet-yhteys. En tarvitse naista myöskään pyykkaamaan, imuroimaan tai kokkaamaan. Osaan hoitaa ne ihan itse. Myös luonteen osalta vaatimukset on tiukentuneet. Nuorena tuli seurusteltua erinäisten tulisielujen kanssa, mutta nyt ei jaksa mitään känkkäränkkää ollenkaan. En vain halua sellaista elämääni pilaamaan. No toisaalta nyt on sinkkuutta takana vasta muutama kuukausi, joten voihan se olla että piparin tarve jossain kohtaa iskee ylitsepääsemättömäksi, mutta en kuitenkaan usko niin käyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-kymppisenä ajattelin, että miehen pitää olla komea ja seksikäs.

3-kymppisenä ajattelin, että miehen pitää olla komea, seksikäs ja mukava.

Nyt 4-kymppisenä ajattelen, että miehen pitää olla komea, seksikäs, mukava ja älykäs. Onneksi nykyinen mieheni onkin just sellainen. 

 

Mikä huvittavaa. Samalla kun sinun ulkonäkö kuihtuu, vaadit sitä enemmän muilta. Sinun parhaat päivät oli vuosikymmeniä sitten.

Mutta myös oma käsitys komeudesta muuttuu ajan myötä. 

Olen eri, mutta ei minulla ole muuttuneet käsitykset komeudesta yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo raha ja hyvä työpaikka valintakriteerinä on enemmän sellainen nuorten juttu.

Tälleen keski-ikäisenä minulla on jo oma elämä vankalla pohjalla. On omakotitalo, säästöjä ja mahdollisuus elää haluamani näköistä elämää. Parisuhteelta voin hakea pelkkää rakkautta, romantiikkaa ja kumppanuutta. En olisi hakemassa ketään perheen perustamista varten tai jakamaan asuntolainan kuluja. 

Toki kukaan ei nyt ihan täysin renttua viitsi ottaa rieskseen... mutta tiedätte mitä tarkoitan.

Naiset omasta iästä ja tasosta riippumatta etsii miestä joka on VÄHINTÄÄN yhtä paljon koulutettu mitä nainen on ja nainen etsii miestä joka tienaa VÄHINTÄÄN yhtä paljon mitä nainen itse tienaa. Naiset ei pariudu koskaan alaspäin vaan miehen on oltava VÄHINTÄÄN samalla tasolla mitä nainen itse on mutta mielellään miehen pitää tienata enemmän kuin naisen.&

Evoluutio ohjaa tähän: miesten on kehityttävä yhä paremmiksi, jotta he onnistuisivat saamaan naisen ja lisääntymään. Mies joka ei kehitä itseään vaan parkuu, että naisten pitää madaltaa kriteerejään, on heikompaa ainesta joka sortuu elontiellä.

"Evoluutio ohjaa tähän: miesten on kehityttävä yhä paremmiksi, jotta he onnistuisivat saamaan naisen ja lisääntymään. Mies joka ei kehitä itseään vaan parkuu, että naisten pitää madaltaa kriteerejään, on heikompaa ainesta joka sortuu elontiellä."

Evoluutio kenties, mutta oikealla tavalla älykkään miehen puuhaa ei ole kehittää itseään siksi, että pääsisi lisääntymään.

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella on lapsi niin se on automaattinen 🚩

Tämä. En halua kenenkään kersoja jalkoihin pyörimään. Tämä on ehdoton ei suhteelle. Pidän taukoa tapailusta kaksi viikkonloppua kuukaudesta, kun omat lapset ovat käymässä. En sotke heitäkään suhdesotkuihini.

Mä olen paljon deittaillut 35-40-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä etsii naista, jonka kanssa olisi heti sellainen syvä henkinen yhteys (heidän omien sanojensa mukaan). Eipä siinä mitään, mutta joskus olen ihmetellyt,  kun olen jo 1-2 treffien jälkeen saanut pakit, kun minun mielestäni on hyvin harvinaista tavata sellainen ihminen,jonka kanssa synkkää heti alussa. Kyllä se minun mielestäni vaatii pidemmän tutustumisen, ennen kuin voi tehdä tuollaisen arvion.

Nuorempana oli jotain kuvitelmia mitä kumppanilta haluan. Nyt yli kolmikymppisenä kun mitään romanttista kokemusta ei ole olisi vaan kiva jos joku pussaisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen paljon deittaillut 35-40-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä etsii naista, jonka kanssa olisi heti sellainen syvä henkinen yhteys (heidän omien sanojensa mukaan). Eipä siinä mitään, mutta joskus olen ihmetellyt,  kun olen jo 1-2 treffien jälkeen saanut pakit, kun minun mielestäni on hyvin harvinaista tavata sellainen ihminen,jonka kanssa synkkää heti alussa. Kyllä se minun mielestäni vaatii pidemmän tutustumisen, ennen kuin voi tehdä tuollaisen arvion.

Kyllä sen "Ei" päätöksen voi tehdä jo paljon aiemmin. Aikuinen ja itsensä tunteva ihminen kyllä huomaa äkkiä, milloin ihmissuhteessa ei ole potentiaalia. Esim jos toisella on täysin erilainen huumorintaju kuin itsellä, kyllähän sen huomaa jo ekoilla treffeillä. Eikä tällaiset ominaisuudet muutu odottamalla mihinkään. Miksi silloin enää roikkua läpi monta treffikertaa lisää, kun tietää jo ettei jutusta tule mitään? 

N45