Onko teidän isovanhemmat saaneet elää kotonaan elämänsä loppuun asti?

Isoäiti ja pappa eivät, mummi ei, ukista en muista kun kuoli ollessani 4v. Jotenkuten muistan hänet.

Joku sairaskohtaus ja lopuksi sairaalaan. 

Kyllä se sitä normaalia sairaalaan-kotiin-sairaalaan-rallia on ollut. Onneksi yksikään ei joutunut palvelukotiin.

Äidinisä joi itsensä sairaalahoitoon ja hautaan. Äidinäiti asui kotona elämänsä viimeiseen viikkoon asti, kunnes kunto romahti ja siitä sairaalaviikosta tuli samalla se elämän päätepiste. Isän vanhemmat joutuivat kumpikin laitokseen. Papan vei 10 vuotta kestänyt Parkinson ja mummon dementia. 

Yksi muutto nuoruudessa oli äidin vanhemmilla. Isän vanhemmilla vähän epävakaampaa elämää.

Ei. Molemmat sairastui niin vakavasti, että eivät kotonaan enää pärjänneet.

Kolme kyllä. Yksi ei, mutta hän olikin fyysisesti sen verran huonossa kunnossa, että hän ei pärjännyt enää kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Molemmat sairastui niin vakavasti, että eivät kotonaan enää pärjänneet.

Molemmat? Kaksi vielä elossa ja kodeissaan?

Minun äidinisäni virallinen kotiosoite oli toki sama kuin vaimollaan ja lapsillaan, mutta sodassa, rintamalla hän kaatui, ts. kuoli, pääsi kyllä kotipaikkakunnan multiin. Isänisäkin oli sodassa, mutta selvisi. Kotitilallaan hän asui viime kuukausiin asti, kunnes muutti tyttärensä omistamaan asuntoon ja sieltä sitten terv.keskuksen vuodeosastolle, vain viikoksi.

Äidinäiti kärsi ikänsä sydämen läppäviasta. Hänet otettiin keskussairaalaan, jossa hän nukkui pois rauhallisesti varhain seuraavana aamuna. Isän ädilläkin oli sydänvika, eikä hänkään ehtinyt pienen kunnan sairaalassa olla muutamaa päivää kauemmin.

Oma iäkäs isäni tarvitsee paljon apua, pelkään milloin äitini kunto romahtaa omaishoitajuuden takia. Jos isältä menee jalat alta, toivottavasti hän viimeistään silloin saa hoitopaikan, isoa (ei lihavaa!) miestä olisi varmaan liian raskasta iäkkään äitini edes yhdessä minun kanssani nostella pyörätuoliin, suihkutuoliin, vessaan/vessatuoliin, sänkyyn, edestakaisin ja vielä monta kertaa päivässä.

Mummini s. 1909 haave oli päästä erääseen yksityiseen palvelutaloon (tai mitä ne siihen aikaan olikaan). Kunnalliseen ei olisi mennyt. Pääsi sinne v. 1999 ja eli siellä vähän yli 5 vuotta. Hänelle olisi ollut kauhistus elää loppuun asti kotona. Hän otti tuon siltä kannalta, että on oikeus nauttia elämänsä viimeiset vuodet eikä kituuttaa kotona. Tuo oli siis lähinnä rahakkaisen täyshoitola. Mummi oli laskenut niin, että n. 10 vuotta hän pystyy siellä rahoittamaan.

Muut isovanhemmat kuolivat sairaalassa. 

Kaikilla meni muisti ennen fyysistä kuntoa, joten palvelutaloissa asuivat viimeisimmät vuotensa.

"Molemmat? Kaksi vielä elossa ja kodeissaan?

Minun äidinisäni virallinen kotiosoite oli toki sama kuin vaimollaan ja lapsillaan, mutta sodassa, rintamalla hän kaatui, ts. kuoli, pääsi kyllä kotipaikkakunnan multiin. Isänisäkin oli sodassa, mutta selvisi. Kotitilallaan hän asui viime kuukausiin asti, kunnes muutti tyttärensä omistamaan asuntoon ja sieltä sitten terv.keskuksen vuodeosastolle, vain viikoksi.

Äidinäiti kärsi ikänsä sydämen läppäviasta. Hänet otettiin keskussairaalaan, jossa hän nukkui pois rauhallisesti varhain seuraavana aamuna. Isän ädilläkin oli sydänvika, eikä hänkään ehtinyt pienen kunnan sairaalassa olla muutamaa päivää kauemmin.

Oma iäkäs isäni tarvitsee paljon apua, pelkään milloin äitini kunto romahtaa omaishoitajuuden takia. Jos isältä menee jalat alta, toivottavasti hän viimeistään silloin saa hoitopaikan, isoa (ei lihavaa!) miestä olisi varmaan liian raskasta iäkkään äitini edes yhdessä minun kanssani nostella pyörätuoliin, suihkutuoliin, vessaan/vessatuoliin, sänkyyn, edestakaisin ja vielä monta kertaa päivässä."

No, ikinä en ole tuntenut äitini puolelta isovanhempia, kun suurta ikäeroa on sisarusten välillä. Äitini velikin kuoli vuosi sitten yli 80 vuoden iässä. Äitini on 57v. En edes ole syntynyt, kun äitini vanhemmat ovat kuolleet.

Isäni vanhemmat ovat hoivakodissa. 

Yhtä lukuun ottamatta kyllä.

Yhdellä oli syöpä ja viimeisissä tuskissa oli sairaalassa.

Yksi kuoli kotonaan.

Yksi sai sydänkohtauksen 50-vuotiaana kotonaan ja kuoli myöhemmin sairaalassa. 

Yksi oli sänkypotilaana palvelutalossa pari vuotta. 

Meillä papalla muistisairaus ja jouduttiin laittamaan hoitolaitokseen. Sekoili ja kaatuili myös. muistaakseni 85 vuotiaana. Menehtyi 89 vuoden iässä.

Ei tietenkään. Ei me olla mitään vanhusten hoitajia