Itkettääkö tai surettaako teitä menneet sukupolvet ja muinoin kuolleet ihmiset?

.. ja koko aika, ajankäsitys, vuosisadat, -tuhannet? Tässä taas selaillessani vanhoja muotokuvia ja maalauksia tai lukiessani muinaisista eläneistä ihmisistä, seikkailen netissä linkistä toiseen esim. keskiaikaisia kuninkaallisia, kuningattarien maalauksia, kuningassukuja, ihan tavallisiakin, joiden nimi tai muotokuva on säilynyt meidän aikoihin, ei nyt niin väliä ketä, mutta kuitenkin sellaisia oikeita ihmisiä, jotka ovat eläneet. Vaikka vuosina tuhat ja siitä eteenpäin keskiaikaan ja uudempaankin. Alan itkeä ja suren ja mietin niiden ihmisten elämää. Miten ovat syntyneet, eläneet ja kuolleet. Kenellä on ollut helppoa, kenellä vaikeaa, toiset ovat saaneet lapsia, toiset ei. Joillain on ollut vaikeaa tai sairauksia, jotkut kuolleet tauteihin, sotiin, hirtettynä. Toiset eläneet hyvän elämän, kuolleet vanhana. Ja näiden kasvot tallennettu muotokuviin. He ovat oikeasti joskus olleet olemassa ja ajatelleet. Mitä heistä jää, kaikista heidän tunteista, ajatuksista, tiedostavuudesta. Miten ihmisen elämä voi hävitä niin. Vai häviääkö se? Historia on ihmeellistä.