Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkettääkö tai surettaako teitä menneet sukupolvet ja muinoin kuolleet ihmiset?
14.02.2025 |
.. ja koko aika, ajankäsitys, vuosisadat, -tuhannet? Tässä taas selaillessani vanhoja muotokuvia ja maalauksia tai lukiessani muinaisista eläneistä ihmisistä, seikkailen netissä linkistä toiseen esim. keskiaikaisia kuninkaallisia, kuningattarien maalauksia, kuningassukuja, ihan tavallisiakin, joiden nimi tai muotokuva on säilynyt meidän aikoihin, ei nyt niin väliä ketä, mutta kuitenkin sellaisia oikeita ihmisiä, jotka ovat eläneet. Vaikka vuosina tuhat ja siitä eteenpäin keskiaikaan ja uudempaankin. Alan itkeä ja suren ja mietin niiden ihmisten elämää. Miten ovat syntyneet, eläneet ja kuolleet. Kenellä on ollut helppoa, kenellä vaikeaa, toiset ovat saaneet lapsia, toiset ei. Joillain on ollut vaikeaa tai sairauksia, jotkut kuolleet tauteihin, sotiin, hirtettynä. Toiset eläneet hyvän elämän, kuolleet vanhana. Ja näiden kasvot tallennettu muotokuviin. He ovat oikeasti joskus olleet olemassa ja ajatelleet. Mitä heistä jää, kaikista heidän tunteista, ajatuksista, tiedostavuudesta. Miten ihmisen elämä voi hävitä niin. Vai häviääkö se? Historia on ihmeellistä.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän surettaa sellaiset vanhat maalaukset, joissa luonto näkyy sellaisena ennen kuin se oli ennen ihmisen aiheuttamaa tuhoa.
Luomakunta on suunniteltu todella viisaasti, kaikilla eläimillä ja kasveilla on roolinsa, jotta tasapaino säilyy. Ihminen on tätä systeemiä pahasti sotkenut, kun on kuvitellut olevansa edistyksellinen, eikä ole ymmärtänyt miten helposti kaiken saa sekaisin.
Mitä ihmisen toiminta on ihan todistettavasti sekoittanut luonnon kiertokulussa? Äläkä lätise mistään ilmastonmuutoksesta, ennen on ollut paljonkin lämpimämpää - ilman että ihminen on mitenkään vaikuttanut siihen.
Herra nähköön, Ahvenanmaalla on viljelty viiniköynnöstä keskiajalla. Mutta nyt yhden asteen keskilämmönnousu tuo heinäsirkat, pạkọloislaumat ja tulvat?
Jokia ja järviä on kuivunut ja vehreyden tilalle on tullut elotonta erämaata. Sellaista pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän surettaa sellaiset vanhat maalaukset, joissa luonto näkyy sellaisena ennen kuin se oli ennen ihmisen aiheuttamaa tuhoa.
Luomakunta on suunniteltu todella viisaasti, kaikilla eläimillä ja kasveilla on roolinsa, jotta tasapaino säilyy. Ihminen on tätä systeemiä pahasti sotkenut, kun on kuvitellut olevansa edistyksellinen, eikä ole ymmärtänyt miten helposti kaiken saa sekaisin.
Mitä ihmisen toiminta on ihan todistettavasti sekoittanut luonnon kiertokulussa? Äläkä lätise mistään ilmastonmuutoksesta, ennen on ollut paljonkin lämpimämpää - ilman että ihminen on mitenkään vaikuttanut siihen.
Herra nähköön, Ahvenanmaalla on viljelty viiniköynnöstä keskiajalla. Mutta nyt yhden asteen keskilämmönnousu tuo heinäsirkat, pạkọloislaumat ja tulvat?
Jokia ja järviä on kuivun
Ja tämä siis seurasta siitä, että majavat tapettiin melkein sukupuuttoon.
Suru iskee jos liikaa miettii. Itsellädes esimerkiksi silloin kun mietin omia isovanhempiani. Ovat kuolleet 20 vuotta sitten. Omat lapseni eivät heitä muista, vaikka ehtivät nähdä. Minä, sisarukseni ja serkkuni tulemme olemaan viimeisiä heidät muistavia ihmisiä täällä. Sen jälkeen kun me kuolemme, häviää myös isovanhemmat. He ovat pyyhkiytyneet ikuisesti historiaan ja ikään kuin lakanneet olemasta kun eivät enää elä kenenkään muistoissakaan. Karua. Näin käy meille kaikille aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vuorollaan unohtuu ajan virtaan. Niin se menee, sen kuuluu mennä niin.
NIimpä. "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman"
On ihmiskohtalo kyllä aika kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle tulee vähän surullinen olo, kun katson joitakin todella vanhoja valokuvia ja mietin, että kuvan ihminen/ihmiset ovat jo kuolleet. Ei siis mitään itkua, mutta sellainen haikea olo.
Mulle kans kun katson vaikka youtubesta joitakin artistien esityksiä kesäisellä tanssilavalla. Mietin että vanhemmat on jo kuolleet ja nuoret jotakin harmaahapsia ja isovanhempia.
Esimerkkinä vaikka tämä jossa esiintyjäkin on jo ikääntynyt
Surullinen olo tulee
Näin hiljattain hienon kuvan yhdysvaltalaisilta rockfestivaaleilta vuodelta 1983. Bändit ja yleisö koostuvat enimmäkseen parikymppisistä nuorista, joilla kaikilla on vielä elämä edessään. Nyt siitä valtavasta yleisöstä kaikki ovat joko kuusikymppisiä vanhuksia tai kuolleita. Samoin bändeistä on osa lopettanut iän tai kuoleman vuoksi, moni bändi harmaantunut legacy-yhtyeeksi. Mutta tuolloin 42 vuotta sitten kaikki ne bändit olivat uusinta uutta ja yleisö täynnä nälkäisiä ja nuoria bilettäjiä nauttimassa elämästään täysin rinnoin nousukauden ja kulttuurillisen kukoistuksen Amerikassa. Nyt siitä kaikesta ei ole jäljellä enää muuta kuin hiipuva hiillos.
Pysäyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tutkinut sukuani, niin ei kyllä itketä, kiehtoo kylläkin. Muuten saisi itkeä koko ajan, kun näkee satojen ihmisten kohtaloita. Kunnioitusta herättää tietyllä tavalla. Ja vanhoista lehdistä näkee mitä tapahtui, joskus karujakin juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle tulee vähän surullinen olo, kun katson joitakin todella vanhoja valokuvia ja mietin, että kuvan ihminen/ihmiset ovat jo kuolleet. Ei siis mitään itkua, mutta sellainen haikea olo.
Teen sukututkimusta, ja siinä tulee liikutuksen hetkiä niin, että on laitettava dokumentit syrjään, etten vaivu melankoliaan. On hiljentävää ymmärtää, että olen vain osa sukupolvien jatkumoa, jossa menneisyyden sukupolvien päätökset, aikeet ja pyrkimykset johtivat lopulta siihen, että minä olen. Ajatus, että minussa on geenitasolla jotain samaa, kuin n. 8. sukupolvea sitten eläneissä esivanhemmissani on liikuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vuorollaan unohtuu ajan virtaan. Niin se menee, sen kuuluu mennä niin.
NIimpä. "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman"
On ihmiskohtalo kyllä aika kamala.
Biologiaa, normaalia, kaikki katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Silloin minä ylistin vainajia, jotka ovat kuolleet ylistin onnellisemmiksi kuin ovat ne, jotka vielä elävät; ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu." (Saarn. 4: 2-3)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella meillä on kirjoitettu elämänpolku ja näin on tarkoitettu.
Helposti suremme jonkun toisen elämää, ymmärryksemme, ihmismieli, ei riitä Herran tahtoon ja tarkoitukseen.
Kuka sen on kirjoittanut? Aika hirviö täytyy olla joka kirjoittaa joillekin lapsille elämänpoluksi pedofiilin ja murhaajan uhriksi joutumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella meillä on kirjoitettu elämänpolku ja näin on tarkoitettu.
Helposti suremme jonkun toisen elämää, ymmärryksemme, ihmismieli, ei riitä Herran tahtoon ja tarkoitukseen.
Kuka sen on kirjoittanut? Aika hirviö täytyy olla joka kirjoittaa joillekin lapsille elämänpoluksi pedofiilin ja murhaajan uhriksi joutumisen.
Asiaa!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taivaalla leijuva Kuu on pysynyt ihmissilmälle samanlaisena niin pitkään kuin ihminen on ollut. Kun katson kuuta, näen sen samanlaisena kuin muinainen ihminen. Luolaihminen jolla ei ollut Kuulle nimeä, näki Kuun samanlaisena kuin nykypäivänä ja siinä on jotain ihmeellistä suhteellista pysyvyyttä.
Tätä usein minäkin ajattelen.
On pysäyttävää katsoa väritettyjä videopätkiä viime vuosisadan alun katuvilinästä ja miettiä, että ihan joka ikinen niillä näkyvä ihminen pikkulapsia myöten on jo kuollut. Tavallaan heidän mukanaan on kuollut ja kadonnut silloinen maailma, me elämme ihan toisessa todellisuudessa.
En mieti kuninkaallisia lainkaan, vaan taviksia. Kaltaisiani. Heidän elämänsä kiinnostaa.
Minusta on julmaa kaivaa haudat auki ja laittaa sinne vierasta porukkaa, jos suku ei enää anna tuohta.
Hautojen pitäisi pysyä koskemattomina. Ihmisten pitää haudassa olla rauhassa.
Ei ole kovin kallista, jos vaikka hautakivenkin poistaisi. Nurmikko vaan ajettaisiin ja lopulta muodostuisi puisto.
Surettaa joidenkin kohtalot, ja erityisesti surettaa joskus erityisen lahjakkaiden ja taitavien ihmisten mukana hukkaan mennyt tieto, sivistys ja taidot.
Kyllä tämä esimerkiksi saa hiljentymään ja ajattelemaan kaiken katoavaisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Jokainen vuorollaan unohtuu ajan virtaan. Niin se menee, sen kuuluu mennä niin.