Nuorelle kehitysvammadiagnoosi
Oppimisvaikeksiselle, mutta muutoin nokkelalle nuorelleni lääkäri näkee oikeaksi kehitysvammadiagnoosin.
Näki oikeaksi jo ennrn nuoren tapaamista, psykologin tutkimusten perusteella.
Psykologin tutkimukset eivät kohtaa arjessa. Oppimisvaikeuksia on, mutta psykologin tutkimusten mukaan olisi tapahtunut huima tasonlasku. Nuori ei suunnilleen tiedä, että banaani ja appelsiini ovat hedelmiä, ei mitään ongelmanratkaisutaitoja.
Testien jälkeen oli ns hoitoneuvottelu, jossa meidän annettiin ymmärtää, että valehtelemme, kun kerron arjen sujuvan omatoimisesti. Psykologin mukaan hygienian hoito onnistuu nuorelta. Oikeesti onnistuu kaikki arjen asiat, rahankäytön hallitsee ja on omatoiminen.
Mitä ihmettä teemme?
Kommentit (11)
Onnea vaan sinne mongerruksen keskelle. Elämä on heh eeh uh heh
Se voi olla väärä diagnoosi. Yksi lääkäri voi sekoillakin? Miksi kirjata sellainen diagnoosi nuorelle haitaksi ja on aina sossut perässä, saako sen pois vielä jos toinen lekuri poistaa. On ihan normaalia että nuorilla on vaikeuksia keskittyä, myös teini-ikä.
"Mitä ihmettä teemme?"
Hyväksy tosiasiat. Kehitysvammadiagnoosia ei aseteta kevyin perustein.
Varmasti ammattilaiset ovat väärässä ja nuori on "muutoin nokkela" mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Jos on vaikeuksia pärjätä, diagnoosin kanssa elämä on aika paljon helpompaa. Kadulleko haluat lapsesi heittää?
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla väärä diagnoosi. Yksi lääkäri voi sekoillakin? Miksi kirjata sellainen diagnoosi nuorelle haitaksi ja on aina sossut perässä, saako sen pois vielä jos toinen lekuri poistaa. On ihan normaalia että nuorilla on vaikeuksia keskittyä, myös teini-ikä.
Todennäköisesti on niin, että ulkopuolinen neutraali henkilö on nähnyt selvemmin sen, mistä on kysymys. Kehitysvamma ei tarkoita, että on joukko ihmisiä, joilla kaikilla on yhtä heikko ymmärrys ja toimintakyky. Heidän joukossaan on kohtalaisne hyvin pärjääviä ja sitten on niitä, jotka tarvitsevat laitoshoitoa ja jatkuvaa avustamista, kun ei ole ymmärrystä hulehtia itsestään tai mitä saa tehdä ja mitä ei. Tiedän tapauksen, jossa erään perheen terve lapsi kävi koulua, mutta lapsen kotona hoidettiin lattialla konttaavaa isoa sisarusta, jolla oli vaipat ja joka osasi vain mölistä. Tämän ison sisaruksen kohdalla oli kyseessä vaikea kehitysvamma. Joku toinen kehitysvammainen sen sijaan osaa puhua ja vaikuttaa ensimmäisellä tapaamisella tavalliselta. Mutta jos on hänen kanssaan tekemisissä monta kertaa, alkaa huomata rajoituksia. Henkilön ymmärrys riittää vain tiettyyn pisteeseen saakka. Hän osaa ehkä lukeakin, mutta vain helppoja tekstejä, jotka on suunnattu nuoremmille lapsille. Koulunkäynti voi sujua hänelle sopivassa ryhmässä, mutta häneltä ei voi vaatia niin paljon kuin tavallisessa luokassa. Itsenäinen elämä jssain tukiasunnossa voi olla mahdollista aikuisena tai sitten ei.
Kerrot, että omatoimisuus, rahan käyttö ja hygienia hoituu. Siis ehkä 7-8-vuotiaan tasolla oleva nuori? Lievä kehitysvamma? Jos ei tunnista hedelmiä, ei voi olla koulutasoinenkaan ajatuksiltaan. Provoiletko vakavalla asialla vai mitä jäi kertomatta?
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikeuksia pärjätä, diagnoosin kanssa elämä on aika paljon helpompaa. Kadulleko haluat lapsesi heittää?
Sellainen diagnoosi voi auttaa ihmistä jossakin elämänvaiheessa saamaan lisätukea (ystävätoiminta, joku, joka selittää miten yhteiskunnassa toimitaan, apua asiointiin virastoissa). Oletan, että kehitysvammaiselta ei vaadita sellaista aktiivista ja omatoimista työnhakua kuin muilta kansalaisilta.
?