Nuorelle kehitysvammadiagnoosi

?

Onnea vaan sinne mongerruksen keskelle. Elämä on heh eeh uh heh

Se voi olla väärä diagnoosi. Yksi lääkäri voi sekoillakin? Miksi kirjata sellainen diagnoosi nuorelle haitaksi ja on aina sossut perässä, saako sen pois vielä jos toinen lekuri poistaa. On ihan normaalia että nuorilla on vaikeuksia keskittyä, myös teini-ikä.

"Mitä ihmettä teemme?"

Hyväksy tosiasiat. Kehitysvammadiagnoosia ei aseteta kevyin perustein.

Jotain jää nyt kertomatta.

Varmasti ammattilaiset ovat väärässä ja nuori on "muutoin nokkela" mitä se ikinä tarkoittaakaan. 

Jos on vaikeuksia pärjätä, diagnoosin kanssa elämä on aika paljon helpompaa. Kadulleko haluat lapsesi heittää?

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla väärä diagnoosi. Yksi lääkäri voi sekoillakin? Miksi kirjata sellainen diagnoosi nuorelle haitaksi ja on aina sossut perässä, saako sen pois vielä jos toinen lekuri poistaa. On ihan normaalia että nuorilla on vaikeuksia keskittyä, myös teini-ikä.

Todennäköisesti on niin, että ulkopuolinen neutraali henkilö on nähnyt selvemmin sen, mistä on kysymys. Kehitysvamma ei tarkoita, että on joukko ihmisiä, joilla kaikilla on yhtä heikko ymmärrys ja toimintakyky. Heidän joukossaan on kohtalaisne hyvin pärjääviä ja sitten on niitä, jotka tarvitsevat laitoshoitoa ja jatkuvaa avustamista, kun ei ole ymmärrystä hulehtia itsestään tai mitä saa tehdä ja mitä ei. Tiedän tapauksen, jossa erään perheen terve lapsi kävi koulua, mutta lapsen kotona hoidettiin lattialla konttaavaa isoa sisarusta, jolla oli vaipat ja joka osasi vain mölistä. Tämän ison sisaruksen kohdalla oli kyseessä vaikea kehitysvamma. Joku toinen kehitysvammainen sen sijaan osaa puhua ja vaikuttaa ensimmäisellä tapaamisella tavalliselta. Mutta jos on hänen kanssaan tekemisissä monta kertaa, alkaa huomata rajoituksia. Henkilön ymmärrys riittää vain tiettyyn pisteeseen saakka. Hän osaa ehkä lukeakin, mutta vain helppoja tekstejä, jotka on suunnattu nuoremmille lapsille. Koulunkäynti voi sujua hänelle sopivassa ryhmässä, mutta häneltä ei voi vaatia niin paljon kuin tavallisessa luokassa. Itsenäinen elämä jssain tukiasunnossa voi olla mahdollista aikuisena tai sitten ei.

Kerrot, että omatoimisuus, rahan käyttö ja hygienia hoituu. Siis ehkä 7-8-vuotiaan tasolla oleva nuori? Lievä kehitysvamma? Jos ei tunnista hedelmiä, ei voi olla koulutasoinenkaan ajatuksiltaan. Provoiletko vakavalla asialla vai mitä jäi kertomatta? 

Vierailija kirjoitti:

Jos on vaikeuksia pärjätä, diagnoosin kanssa elämä on aika paljon helpompaa. Kadulleko haluat lapsesi heittää?

Sellainen diagnoosi voi auttaa ihmistä jossakin elämänvaiheessa saamaan lisätukea (ystävätoiminta, joku, joka selittää miten yhteiskunnassa toimitaan, apua asiointiin virastoissa).  Oletan, että kehitysvammaiselta ei vaadita sellaista aktiivista ja omatoimista työnhakua kuin muilta kansalaisilta.

Niin

Tiedän joitain tapauksia, joissa kehitysvammadiagnoosi on kumottu iän myötä. Toki erittäin harvinaista, että annetaan keva-dg väärin perustein. Ero heikkolahjaisen (nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista) ja kehitysvammaisen välillä on voinut olla häilyvä. 

Kykyprofiilissakin voi olla epätasaisuutta, joten tarkkuutta diagnoosien asettamiseen. Voi olla, että vaikutelma on ollut ikätasoaan heikompi ja epäkypsempi, mitä voi esiintyä nepsyillä tai kehityksellistä kielihäiriötä potevilla. Murrosikä voikin olla aika rankka vaihe asettaa "paha" diagnoosi, kun kehitys on vielä kesken. 

Aikuisuudessa voi mennä jo melko varmasti takuuseen, mistä ne vaikeudet johtuvat. Ne todelliset haasteet konkretisoituvat jo toisen asteen opinnot (ihan siellä ammattikoulussakin) aloittaessa, sillä opiskelijana on osattava suunnitella, aikatauluttaa ja organisoida työtään sekä toimia itsenäisesti ja omata jonkinlaista sosiaalista pelisilmää, ja näitä taitoja tarvitaan työelämässä. Peruskoulusta voi päästä jokainen, kun vain opetussuunnitelmaa helpotetaan, niin jokainen voi saada vähintään seiskan mutta työelämän vaatimuksia se ei muuta miksikään. 

Ammattikoulusta pusketaan nykyääb läpi hyvinkin heikoilla eväillä olevia nuoria, jotka suorittavat opintonsa rimaa hipoen ja helpottaen, kun eivät ylety edes alimpaan hyväksyttyyn arvosanaan. Tai sitten nuori keskeyttää opinnot. Tämä näkyy esimerkiksi kokin koulutusta suorittaessa: ei hahmoteta mittoja ja kokoja, ei osata suunnitella ja aikatauluttaa työtään, itsenäinen työ ei luonnistu. Kehitysvammadiagnoosia ei kuitenkaan näille nuorille voi asettaa, kun ovat siinä ja siinä rajalla. Tällöin he jäävät aikuisina heitteille, eivät saa automatisaation aikakaudella tasoaan vastaavaa työtä ja ovat helposti manipuloitavissa. 

Kannattaa ottaa diagnoosi vastaan. Siitä on apua. Lakisääteisesti on paremmat tukitoimet turvattu. Jos nyt myöhemmin ilmeneekin että pärjää ammattikoulussa ja työelämässä, niin sitten voi miettiä uudelleen todellista diagnoosia ja testata. Eihän vaan ole mitään mielenterveydellistä ongelmaa? Joskus nuoren vaikea masennus voi jäädä huomaamatta ja kouluvaikeudet laitetaan oppimisvaikeuksien piikkiin. 

Nykyään on paljon aikuisia, jotka jäävät ilman kehitysvamma-diagnoosia. Seulan läpi pääsee selviäkin keva-tapauksia, lapsia ja teinejä. Näille sitten opetusta vain räätälöidään ja annetaan tukea jotta oppilas pääsee koulusta läpi. On 'vain' oppimisvaikeuksia. 

Tai sitten koulussa huoli herää mutta vanhemmat häpeävät ja kieltävät kehitysvamman mahdollisuuden. Vaihdetaan koulua ja muutetaan vaikka toiselle paikkakunnalle, ja sama kuvio alkaa alusta, jo erkan paikalle ilmestymistä säikähdetään. 

Hyvä että nyt selvisi kuin vasta aikuisena, jolloin pitäisi osata hakea töitä ja jaksaa tehdä 8 tunnin työpäiviä. Jos ei ole diagnoosia niin toista ei ymmärretä, ajatellaan että  siinä on laiska, saamaton ja tyhmä ihminen, joka koittaa päästä vain helpolla. Tällaisia ihmisiä elelee ei-kehitysvammaisen statuksella lastensuojelussa huostaanotettuina, vankiloissa ja päihdepuolella. Eräskin tällainen tapaus sai vasta myöhemmin lievän kevan diagnoosiksi, oli lastensuojelutaustaa, huostaanottoa ja kosteita viikonloppuja.