Oletteko te muut viisikymppiset aivan uupuneita ja paskana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella selkeitä vaihdevuosioireita, miten ette itse tule ajatelleeksi? Ei kun lääkäriin ja hormoneja nassuun, sillä siitä pääsee. Itse olen 53 v, mutta kuulun siihen vähemmistöön, jolla ei ole oikein mitään vhh-oireita (paitsi menkat loppui), ei väsytä; ei vituta, elämä on ihanaa ja jaksan vaikka mitä!

Vhh tarkoittaa vähähiilihydraattista. Eikä ihminen tarvitse mitään pillereitä ollakseen jaksavainen ja virkeä myös viisikymppisenä. 

Toisilla hormonikorvaus parantaa selvästi oloa. Ja miten paljon toisaalta pitäisi jaksaa? Eivät kaikki ole ikinä kovia harrastamaan, seurustelemaan, menemään. Mitä sitten. Noinkin saa elää, sohvannurkasta pääsee vaikka mihin, ei tarvitse telkkuakaan avata.

Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta, tuo ei ole muuttunut miksikään viidessäkymmenessä vuodessa.

Väsyttää enemmän joo. Ei jaksais enää paljon mitään.

En yhtään enempää kuin 20v tai 30v:na. Miksi olisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trulli fuulaat vaan. 

Todellakin. Ei viiskymppiset vitsaile millään psykoosiin vajoamisella.

Psykoosi tuonikäisellä on erittäin epätodennäköinen. Älä käytä psykiatrian termejä jos et osaa.

Olin, kunnes tein paluun salitreeneihin ja olen alkanut nukkumaan viikollakin vähintään 9h unia. Olen kuin uudestisyntynyt. Mulle paras lääke on liikunta, muuten olen väsynyt sohvamöllö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

61 v ja täynnä tarmoa. Paljon urheilua, purjehdusta, mökkeilyä, matkailua ja aktiivista sijoitustoimintaa. Mitaleja taas ensi kesänä SM-tasolla hakemaan. Purjehduskilpailuja noin 10 kpl. Emännän kanssa rakastelua usein. Sellaista elämää täällä.

Lukutaitoa ei kuitenkaan suotu. 61v ei ole viisikymppinen. 

Annankin toivoa niille, jotka vanhenevat. Paljon aktiivista elämää viisikymppisillä vielä edessä, jos vaan viitsii toimia etujensa mukaisesti.

Tämä onkin hyvä tiedostaa: kuuskymppiset ovat tyytyväisiä. Siinä kohtaa ruuhkavuodet on ohi ja eläke häämöttää, toisaalta töissä saattaa mennä paremmin kuin nuorena, mitä nyt nykyään tuppaa tulemaan kenkää. Usein kuuskymppisen kannattaa satsata terveyteen, ja nimenomaan siihnen että lihasmassa säilyy. 

Työelämä on muuttunut 10 vuodessa ihan kummalliseksi, se tässä eniten rassaa. Aivankuin kaikki olisi taantunut ihmeelliseksi kaaossekoiluksi ja paniikiksi. Hyvä kun lounaalle ehtii. Sitten on vaihdevuosista johtuvat unihäiriöt (helpottivat hieman hormonikorvaushoidoilla, mutta herään edelleen kahdesti yössä enkä saa unen päästä kiinni). Vanhemmista huolehtiminen rassaa, pitää hoitaa niiden asiat ja ravata alvariinsa auttamassa (toinen vanhemmista on jo ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen hoivakodissa, onneksi). Meillä ei ole edes lapsia! En tajua miten perheelliset jaksaa...

Olen normaalipainoinen, en juo, ei ole terveysongelmia esim, verenpaine- tai kolesteriongelmia. Liikun jonkin vetran, ja käyn viikottain punttiksella. Rajoitan ruutuaikaa ja kännykkä menee mustavalko-moodiin joka arki-ilta (ja sunnuntaisin) klo 21 jotta en katselisi sitä enää. Postin facebookin ja twitterin jo ajat sitten, enkä ole tiktokeissa tms.

Silti tuntuu etten jaksa mitään ja aivot on ihan muusia vain.

Piikit tuntuu vetävän nyt monia alaspäin, enemmän kuin koskaan mielestäni. Noh, näillä mennään...

Jäin eläkkeelle kun täytin viiskyt oli jo lapsuuden haaveena.

Vierailija kirjoitti:

Piikit tuntuu vetävän nyt monia alaspäin, enemmän kuin koskaan mielestäni. Noh, näillä mennään...

Mä olen ottanut perussairauteni tai siis siihen liittyvän immuunipuolustusta laskevan lääkitykseni takia rokotuksia säännöllisesti jo 12 vuotta, esim. influenssarokotukset otan joka syksy, ja koronarokotuksia on takana varmaan 6.

En ole huomannut eroa jaksamisessa. Voin itse asiassa paremmin ja jaksan enemmän kuin parikymppisenä, jolloin en vielä saanut biologista lääkitystä.

Itse sanoisin että minua kuormittaa:

- liiallinen ruutuaika ja somen käyttö

- istumatyö ja se että vaikka kuinka liikkuisi vapaa-ajalla se ei kompensoi 8 tunnin päivittäistä paikallaanoloa tietokoneen äärellä

- kiristynyt työtahti ja valtava silpputyön ja käsiteltävän tietomäärän lisääntyminen

- mun mielestä jokapäiväisten asioiden hoidosta on tullut monimutkaisempaa 2010-luvulla ja sen jälkeen. Kaikkeen on erillinen digiappsi tai nettipalvelu, ja tyhmä chattibotti on vastassa jos pitäisi kysyä neuvoa asiointiin.

arvaa mitä eroa on viiskymppisellä ja kuuskymppisellä? Etkös sinä tiedä,no kyllä minä tiedän. Ja ellet sinä tiedä niin mikset sinä tiedä? (lainaus, etsi lähde). Viisikymppinen tarvii rollaattoria. viisikymppinen ei jaksa mitään. kuusikymppinen hiihtää 20 km helposti ja nostaa 100 kg penkiltä, on oikein virkeä ja mukava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

61 v ja täynnä tarmoa. Paljon urheilua, purjehdusta, mökkeilyä, matkailua ja aktiivista sijoitustoimintaa. Mitaleja taas ensi kesänä SM-tasolla hakemaan. Purjehduskilpailuja noin 10 kpl. Emännän kanssa rakastelua usein. Sellaista elämää täällä.

Lukutaitoa ei kuitenkaan suotu. 61v ei ole viisikymppinen. 

Annankin toivoa niille, jotka vanhenevat. Paljon aktiivista elämää viisikymppisillä vielä edessä, jos vaan viitsii toimia etujensa mukaisesti.

On se harmillista, että syövän saaneet tai onnettomuuteen joutuneet eivät viitsi toimia etujensa mukaisesti. 

Mitä toivoa on siinä, jos 6-kymppisenä on yhtä epäempaattinen kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse vaikuttaa elämäntilanteeseen. Voi vaikuttaa siihen, miten pitää itsestään huolta, jotta jaksaa ne haastavatkin tilanteet. Miksi sinulle tuli ensimmäisenä mieleen lasten sijoittaminen ja tukien varassa eläminen sen sijaan, että olisit ajatellut esimerkiksi ruokavalion muokkaamista tai palstailun vähentäm

Miten naiivi ihminen voi ollakaan, mutta ehkä elämä vielä opettaa

Voi kultapieni. Elämä on nimenomaan se, joka on opettanut, että asioihin voi hyvin paljon vaikuttaa itse. Ei se elämäntilanne ainakaan sillä helpota, että velloo negatiivisessa ja itkee, kun on niin kamalan rankkaa. Kyllä ne helpottavat tekijät lähtevät sinusta itsestäsi ja sinun asenteestasi. 

Väität olevasi onnellinen ja terve, mutta koet suurta tarvetta puhua alentuvasti ja piikitellä väsynyttä ihmistä. 

Katso peiliin ja tajua, miksi muilla ihmisillä on vaikeaa; koska joutuvat tekemisiin kaltaisiesi ä-ä-l-i-ö-i-d-e-n kanssa.  

Kyllä on raskasta! Yksi tällä hetkellä tosi hankala teini-ikäinen enää, joka hänkin kyllä lähes täysi-ikäinen. Parisuhteessa ollut pidempään kriisiä. Ärsyttävä työ, parempaankaan tuskin pääsee. Kesäl vähän kaikki mennyt mönkään, mitä tehty. Huono jakso nyt menossa, toki huonompiakin ollut. Ennen elämäni oli paljon parempaa kaikin puolin. Ehkä muuttuu kaikki taas paremmaksi, kun vähän vanhenee lisää.