Lue keskustelun säännöt.
Oletko osa-aikayksinäinen? Miksi et tapaa ystäviä niin paljon kuin haluaisit?
24.03.2023 |
Itse tahtoisin niin paljon enemmän tavata ystäviä, mutta syitä miksi en näin tee on mm: Erilaiset elämäntilanteet (monilla pieniä lapsia, joten näkeminen ei niin vain onnistukaan kun on paljon lasten menoja jne, itsellä aikuiset lapset), rahatilanne (tyhmää sanoa, mutta monilla ystävillä myös rahatilanne rajoittaa ja itsellä taas se puoli kunnossa...olen yrittänyt keksiä tekemisiä joihin ei uppoaisi kovin paljon rahaa tai maksaakin ystäville matkoja, mutta ymmärrän täysin että on vaikeaa ottaa vastaan sellaisia lahjoja), välimatka (osa ystävistä asuu kaukana) sekä arastelu pyytää ketään mihinkään (olen lähes aina poikkeuksetta se joka pyytää mukaan ja keksii tekemistä, tuntuu jotenkin typerältä + tulee sellainen tunne että vaivaan/tunkeudun).
Näistä syistä koen sitten välillä olevani yksinäinen. Onhan mulla lapset ja puoliso, mutta heilläkin omat puuhansa. Töissä tietenkin sitten työkaverit erikseen. Paljon menenkin sitten ihan yksin, mutta kun ei se ole sama kuitenkaan, silloin sen yksinäisyyden jotenkin tuntee.
Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia?
Kommentit (15)
Olen. Kerran kahdessa vuodessa olisi kiva tavata joku pari kolme tuntia, mutta olen liian väsynyt olemaan noin aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Kerran kahdessa vuodessa olisi kiva tavata joku pari kolme tuntia, mutta olen liian väsynyt olemaan noin aktiivinen.
Oho. No sä et sitten ainakaan kärsi siitä.
En ole, vihaan lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä ja nautin kun saan olla rauhassa. On minulla yksi ystävä lapsuudesta jonka kanssa soittelemme päivittäin, livenä olemme nähneet viimeksi muistaakseni pari vuotta sitten.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Kerran kahdessa vuodessa olisi kiva tavata joku pari kolme tuntia, mutta olen liian väsynyt olemaan noin aktiivinen.
Oho. No sä et sitten ainakaan kärsi siitä.
En varsinaisesti. Kyllä joku löytyy. Vieraskin kelpaa, kunhan on ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairauden vuoksi
- en jaksa
- ei ole rahaa mennä ulos
sanna de-mari kirjoitti:
Minulla ei ole yhtään YSTÄVÄÄ
Haluaisitko että olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin nuorempana kokoaikayksinäinen, eli ei ollut ketään ystäviä eikä puolisoakaan, ja kärsin siitä. Sittemmin 40 ikävuoden jälkeen en ole enää tuntenut yksinäisyyttä, vaikka tilanne on edelleen ihan sama eli että olen täysin yksin. Olen kai sopeutunut, jopa oppinut nauttimaan siitä.
Aika moni näköjään tykkääkin olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mulle ei erityisen tärkeää olla fyysisesti samassa tilassa ystävieni kanssa. Olen tehnyt etätöitäkin jo 10 vuotta eli en kaipaa työkavereidenkaan "läheisyyttä". Hyvä ystäväni on miehensä omaishoitaja ja me viestitellään useita kertoja päivässä. Joka ainoa päivä. Toinen hyvä ystäväni on sinkku ja lapset aikuisia kuten mullakin. Me ei viestitellä ihan päivittäin, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin.
Mun yks ystävä on semmonen että hän tahtoo tehdä kaiken yhdessä sisarensa kanssa jostain syystä. Sitten JOS heillä on jotain varattuna ollut tämän sisaren kanssa eikä sisar pääsekään, niin silloin vasta kysyy multa että pääsisitkö sinä kun Nelli-Päivi-Pauliina ei pääsekään? Eli olen varalla sisarelle. Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En. Mulle ei erityisen tärkeää olla fyysisesti samassa tilassa ystävieni kanssa. Olen tehnyt etätöitäkin jo 10 vuotta eli en kaipaa työkavereidenkaan "läheisyyttä". Hyvä ystäväni on miehensä omaishoitaja ja me viestitellään useita kertoja päivässä. Joka ainoa päivä. Toinen hyvä ystäväni on sinkku ja lapset aikuisia kuten mullakin. Me ei viestitellä ihan päivittäin, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin.
Okei! Tuohan on hyvä jos ei kaipaakaan sen kummemmin fyysistä seuraa. Mäkin kyllä viihdyn yksin, mutta jollain tapaa joskus koen tietynlaista yksinäisyyttä. En tiedä mistä sitten kumpuaa, ehkä iästä kun lähestyn viittäkymppiä ja lapset ovat lentäneet pesästä. Kun lapset olivat pieniä niin muistan kun sitä oikein toivoi hetken rauhaa. Nyt sitä rauhaa on sitten enemmän kuin tarpeeksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun yks ystävä on semmonen että hän tahtoo tehdä kaiken yhdessä sisarensa kanssa jostain syystä. Sitten JOS heillä on jotain varattuna ollut tämän sisaren kanssa eikä sisar pääsekään, niin silloin vasta kysyy multa että pääsisitkö sinä kun Nelli-Päivi-Pauliina ei pääsekään? Eli olen varalla sisarelle. Heh.
Tosi kiva ystävyyssuhde teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En. Mulle ei erityisen tärkeää olla fyysisesti samassa tilassa ystävieni kanssa. Olen tehnyt etätöitäkin jo 10 vuotta eli en kaipaa työkavereidenkaan "läheisyyttä". Hyvä ystäväni on miehensä omaishoitaja ja me viestitellään useita kertoja päivässä. Joka ainoa päivä. Toinen hyvä ystäväni on sinkku ja lapset aikuisia kuten mullakin. Me ei viestitellä ihan päivittäin, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin.
Okei! Tuohan on hyvä jos ei kaipaakaan sen kummemmin fyysistä seuraa. Mäkin kyllä viihdyn yksin, mutta jollain tapaa joskus koen tietynlaista yksinäisyyttä. En tiedä mistä sitten kumpuaa, ehkä iästä kun lähestyn viittäkymppiä ja lapset ovat lentäneet pesästä. Kun lapset olivat pieniä niin muistan kun sitä oikein toivoi hetken rauhaa. Nyt sitä rauhaa on sitten enemmän kuin tarpeeksi.
Ap
No mä olen jo 61 v. On ihan kiva silloin tällöin tavata ystäviä, mutta en kaipaa heidän tapaamistaan kovin usein. Mulla on vain 90 cm leveä sänky, isokokoinen koira sekä kissa, joka onnistuu nukkumaan aina keskellä sänkyä. Jos läheisyyttä kaipaan, saan sitä ihan riittävästi noilta karvakorvilta :D
Mun ystävät asuu kaikki ihan eri puolilla Suomea. Itse olen Jyväskylässä, he Oulussa, Kuopiossa, Seinäjoella, Helsingissä ja Tampereella.