Mitä vikaa on pullantuoksuisessa äidissä

Vierailija kirjoitti:

Edelleen olisi kiva kuulla millä rahalla se pullantuoksuinen kotiäiti elää. Töistä poisjääminen kun voi tarkoittaa sitä, että hän ei ikinä työllisty.

Yleensä se töistä jääminen ajoittuu vain siihen aikaan kun lapset ovat pieniä. Kun lapset alkavat viettää päivän kerhossa/esikoulussa/koulussa, äiti palaa päivätöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti ei mitään vikaa, mutta rajansa kaikella. Jos "pullantuoksuisuus" tarkoittaa muun perheen pilalle passaamista ja yliruokkimista, on se elinikäinen terveyshaitta koko perheelle. Lisäksi muut perheenjäsenet eivät opi huushollin ylläpidosta yhtään mitään, jos heiltä ei odoteta minkäänlaista osallistumista. Lopulta ovat sitten täysin hukassa oman elämänsä kanssa, kun tuo passaaja ei yhtäkkiä enää olekaan sotkuja siivoamassa ja ruokia kokkailemassa.

Taas joku feministi puhuu passaamisesta. Silloin puhuttiin huolehtimisesta, joka oli positiivinen asia. Nyt on tämäkin pitänyt kääntää niin että muut muka vain sikailevat äidin siivotessa jälkiä. Ei se niin ollut. Lapset opetettiin myös osallistumaan siivoukseen. Äidit halusivat olla huolehtijoita, he pitivät siitä roolista perheessä ja tekivät sen mahdollisim

Ehkä lähes totta piikojen, hierojien ja muiden köyhien suhteen. Rikkaat emännät istuivat kotona, kutoivat sukkia ja välillä olivat jyystettävänä isännän kyllästyttyä vieraaseen reikään. Olihan toki Suomessa körtteja ja muita fundiksia, mutta jopa Pohojanmaalla juostiin yöjalassa. Rikkailla toki monesti vaimot oli myös yhteisiä, vaikka nykyiset niistä kiistää sen. Nykyinen suomalainenhan on ainakin kansallisromantiikassa kristillinen kultapoika.

Ei siihen "pullantuoksuisuuteen" liity mikään pakko jäädä työelämästä pois kokonaan. Se on enemmänkin sitä että nauttii perinteisen naisen roolista. Sen voi yhdistää siihen että käy myös töissä ja vuosikymmeniä sitten kun perinteet olivat enemmän kunniassa, näin tehtiinkin. Ei 80-luvulla monikaan äiti ollut lopullisesti kotiäidin rooliin jämähtänyt, vaan ehkä muutamaksi vuodeksi maksimissaan. Olivat silti hyvin perinteisiä arvoiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen "pullantuoksuisuuteen" liity mikään pakko jäädä työelämästä pois kokonaan. Se on enemmänkin sitä että nauttii perinteisen naisen roolista. Sen voi yhdistää siihen että käy myös töissä ja vuosikymmeniä sitten kun perinteet olivat enemmän kunniassa, näin tehtiinkin. Ei 80-luvulla monikaan äiti ollut lopullisesti kotiäidin rooliin jämähtänyt, vaan ehkä muutamaksi vuodeksi maksimissaan. Olivat silti hyvin perinteisiä arvoiltaan.

Kyllä, osapäivätyössä tuo on ihan mahdollinen etenkin jos työpaikka on sen verran lähellä kotia että matkoihin ei mene ikuisuutta. Mutta tämä keskustelu koskee tuollaisten äitien arvostamista. Tuollaisia äitejä ei juuri arvosteta, vaan pitkää päivää tekeviä hienoja uraäitejä arvostetaan. Toki lapset itse arvostaa suuresti niitä pullantuoksuisia äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen "pullantuoksuisuuteen" liity mikään pakko jäädä työelämästä pois kokonaan. Se on enemmänkin sitä että nauttii perinteisen naisen roolista. Sen voi yhdistää siihen että käy myös töissä ja vuosikymmeniä sitten kun perinteet olivat enemmän kunniassa, näin tehtiinkin. Ei 80-luvulla monikaan äiti ollut lopullisesti kotiäidin rooliin jämähtänyt, vaan ehkä muutamaksi vuodeksi maksimissaan. Olivat silti hyvin perinteisiä arvoiltaan.

Kyllä, osapäivätyössä tuo on ihan mahdollinen etenkin jos työpaikka on sen verran lähellä kotia että matkoihin ei mene ikuisuutta. Mutta tämä keskustelu koskee tuollaisten äitien arvostamista. Tuollaisia äitejä ei juuri arvosteta, vaan pitkää päivää tekeviä hienoja uraäitejä arvostetaan. Toki lapset itse arvostaa suuresti niitä pullantuoksuisia äitejä.

Minä arvostan hyvin suuresti tuollaisia äitejä/naisia. Toivoisin että enemmistö naisista olisi sellaisia, kuten ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen "pullantuoksuisuuteen" liity mikään pakko jäädä työelämästä pois kokonaan. Se on enemmänkin sitä että nauttii perinteisen naisen roolista. Sen voi yhdistää siihen että käy myös töissä ja vuosikymmeniä sitten kun perinteet olivat enemmän kunniassa, näin tehtiinkin. Ei 80-luvulla monikaan äiti ollut lopullisesti kotiäidin rooliin jämähtänyt, vaan ehkä muutamaksi vuodeksi maksimissaan. Olivat silti hyvin perinteisiä arvoiltaan.

Kyllä, osapäivätyössä tuo on ihan mahdollinen etenkin jos työpaikka on sen verran lähellä kotia että matkoihin ei mene ikuisuutta. Mutta tämä keskustelu koskee tuollaisten äitien arvostamista. Tuollaisia äitejä ei juuri arvosteta, vaan pitkää päivää tekeviä hienoja uraäitejä arvostetaan. Toki lapset itse arvostaa suuresti niitä pullantuoksuisia äitejä.

Kenen arvostuksen saaminen menee omien lasten edelle?

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen "pullantuoksuisuuteen" liity mikään pakko jäädä työelämästä pois kokonaan. Se on enemmänkin sitä että nauttii perinteisen naisen roolista. Sen voi yhdistää siihen että käy myös töissä ja vuosikymmeniä sitten kun perinteet olivat enemmän kunniassa, näin tehtiinkin. Ei 80-luvulla monikaan äiti ollut lopullisesti kotiäidin rooliin jämähtänyt, vaan ehkä muutamaksi vuodeksi maksimissaan. Olivat silti hyvin perinteisiä arvoiltaan.

Millä sinä hoidat naperoita jos ne on lastentarhassa lähes koko päivän sinun työsi takia? Ei kuulosta perinteiseltä kodilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuore pulla nyt vaan on hyvää. 

Ajatelkaa, jos perheenisä on ne leiponut. Wautsi, mikä sankari. 

Ei perheenisän tarvitse opetella naiseksi. Hän voi ihan hyvin olla insinöörimäinen perinteinen mies. Miksi jaksat yrittää muuttaa miehiä naiseksi puhumalla että jonkun pullan leipominen tekisi miehestä sankarin. Varmaan seuraavaksi sanot että nainen on sankari jos vaihtaa renkaat autoon, vaikka mies jaksaa ne kantaa paremmin ja se on sen vuoksi enemmän miehen hommia.

 

Ei ole erikseen miesten tai naisten hommia.

On, jos ei ota sitä liian kirjaimellisesti. Ei kukaan kiellä tekemästä "toisen" hommia. Mutta sukupuolilla on nähtävissä selvästi eroja siinä mikä heitä kiinnostaa. Esim. hoitoala on täynnä

Oiot mutkat suoraksi väittäessäsi, että ammattialojen seggregaatio johtuisi yksinomaan naisten ja miesten erilaisesta biologiasta ja kiinnostuksen kohteista.

Kulttuurissamme on edelleen kirjoittamattomia sääntöjä siitä, mitkä alat katsotaan naiselle sopiviksi ja mitkä miehille sopiviksi. Kaikki alkaa jo lapsuudesta, jolloin yhteiskunta tyrkyttää tytöille yhtä mallia ja pojille toista.

En osannut nuorempana edes kyseenalaistaa, miksi opot ja vanhemmat ehdottelivat minulle hoitoalan koulutusta lukion jatkeeksi. Tekniikan alojen opinnot eivät käyneet mielessäkään, koska ne olivat poikien ammatteja, eivätkä niihin tytöt hakeneet eikä niitä tytöille myöskään ehdotettu.

Päädyin sitten lopulta opiskelemaan kliinistä laboratorioalaa ja päädyin sairaalassa työpaikkaan, jossa oli valtavasti automaatiota ja erilaisia koneita ja mittaustekniikkaa. Olin erittäin kiinnostunut mittaustekniikasta jo opiskeluaikana. Potilaskohtaamisista en nauttinut, vaan olin kuin kalavedessä koneiden käyttäjänä ja olin myös loputtoman kiinnostunut ratkomaan niihin liittyviä ongelmia.

Lopulta päädyin, mutkan kautta, opiskelemaan automaatiotekniikkaa ja nykyään saankin keskittyä siihen, joka minua siellä sote-alan työssäkin eniten kiinnosti: koneet.

Monet ihmiset suhtautuvat minuun kyseenalaistavasti, koska olen jonkinlainen harvinaisuus edelleen alallani. Yritän olla välittämättä siitä, mutta olen myös ymmärtänyt, että vaatii rohkeutta mennä vastavirtaan tässä kaikkien ennakkoluulojen ja "tytöille ja pojille" soveltuvien ammattien luvatussa maassa. On raskasta, kun omaa pätevyyttään ja vahvuuksiaan joutuu joka päivä todistelemaan. Teininä tuskin olisin ollut siihen riittävän määrätietoinen, joten kuljin valtavirran mukana sinne, minne tyttöjen katsottiin kuuluvan.

Suosittelen muitakin kyseenalaistamaan näitä vanhakantaisia ajatusmalleja.

Vierailija kirjoitti:

Kilttinä miehenä haluaisin pullantuoksuisen vaimon.

Kyllä sellaisia löytyy. Olet etsinyt väärästä paikasta.

Luonto on tehnyt naisesta lapsien synnyttäjän ja huolehtijan. Ei se millään modernilla kapina-aatteella muuksi muutu. Ohimenevää tämä kapinointi perinteistä roolia vastaan. Luonto tulee esille väkisin ajan myötä ja hyvä niin. Naiset eivät näytä onnellisilta tässä hetkessä. Miksi kukaan olisi onnellinen, jos opetettu käyttäytymään luonnottomasti. Miehet eivät ole onnellisia jos heidät kasvatetaan naisiksi eivätkä naiset onnellisia jos heidät kasvatetaan miehiksi. Koska se on sen vastaista mihin geenit ohjaavat heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen "pullantuoksuisuuteen" liity mikään pakko jäädä työelämästä pois kokonaan. Se on enemmänkin sitä että nauttii perinteisen naisen roolista. Sen voi yhdistää siihen että käy myös töissä ja vuosikymmeniä sitten kun perinteet olivat enemmän kunniassa, näin tehtiinkin. Ei 80-luvulla monikaan äiti ollut lopullisesti kotiäidin rooliin jämähtänyt, vaan ehkä muutamaksi vuodeksi maksimissaan. Olivat silti hyvin perinteisiä arvoiltaan.

Kyllä, osapäivätyössä tuo on ihan mahdollinen etenkin jos työpaikka on sen verran lähellä kotia että matkoihin ei mene ikuisuutta. Mutta tämä keskustelu koskee tuollaisten äitien arvostamista. Tuollaisia äitejä ei juuri arvosteta, vaan pitkää päivää tekeviä hienoja uraäitejä arvostetaan. Toki lapset itse arvostaa suuresti niitä pullantuoksuisia äitejä.

Miksi uraisää arvostetaan kyseenalaistamatta ollenkaan? Koti-iskä taas ei saa minkäänlaista arvostusta edes naisilta. Katsotaan, että miehen pitää olla orientoitunut takomaan rahaa, myös ollessaan "hyvä isä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynainen on hukassa eikä oikein tiedä mitä haluaa.

Hyvää seksiä ilman että joutuu tinkimään mistään. Mikäli yhdeltä ei saa tyydyttävää niin sitten löytyy kyllä seuraava.

Moni nykynainen elää alapäänsä tuntemuksien ohjaamaa elämää ja mikäpä siinä, kerranhan täälä todennäköisest vain eletään ja yli viisikymppisenähän tuo on enään muisteluitten kohde ja elettyä historiaa.

Sekä törsätä laukuittain cashiä itsetuntonsa pönkittämiseen muiden naisten silmissä. Mies on kumppaniksi kuin rotukoira joka valitaan mukaan sukuhistorian ja kisa menestyksen mukaan.

Ennen naiset viihtyi kodinhoidossa lasten kanssa, nyt oman some-yleisönsä seuraamana gymillä kun on tekemässä pepusta typerän näköisen.

"Kenen arvostuksen saaminen menee omien lasten edelle?"

Miesten. Paitsi, että miehillä arvostuksen saamisen ja uraan keskittymisen ei katsota olevan ristiriidassa lapsen edun kanssa.

Hmm. Itse olen uranainen, joka sai yhden lapsen nelikymppisenä. Toivoin lasta jo selvästi nuorempana, mutta se ei ollut mahdollinen, kaikki ei nimittäin saa lapsia juuri silloin kuin haluaa. Nelikymppisenä vihdoin onnisti. Silloin olin jo yli 15 vuotta rakentanut varsin nousujohteisesti uraa ja olin arvostettu tyyppi työelämässä, palkkakin oikein hyvä. Kun sain lapsen jäin muutamiksi vuosiksi kotiäidiksi, juuri sellaiseksi pullantuoksuiseksi. Ja todellakin sain sen kokea, että kukaan aikuinen ei arvostanut ratkaisuani. Jopa neuvolasta sain kritiikkiä. Toki palasin työelämään takaisin sitten myöhemmin. Sen jälkeen sain taas kokea muiden silmissä olevani ns. normaali ihminen.

"Minä arvostan hyvin suuresti tuollaisia äitejä/naisia. Toivoisin että enemmistö naisista olisi sellaisia, kuten ennen."

Että heittäytyisivät miehen tuloista riippuvaisiksi? Aikuinen ihminen kantaa vastuun omasta toimeentulostaan, oli sitten mies tai nainen. Nainen ei ole mikään lapseen verrannollistuva elätettävä vaan ihan täysivertainen aikuinen ihminen.

Mitä ovat ne jokatuutit?

Ongelma voi olla se, että ne pullantuoksuiset kotiäidit eivät ole enää vaimoja, joiden puolisoilla on avioliittolain mukainen velvollisuus osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Aloittajan äiti osallistui perheen elatukseen mm. leipomalla pullaa, miten osallistui aloittajan isä? Luultavasti ei ainakaan vaatimalla ap:n äitiä maksamaa puolta kaikista maksuista. Nuo pullantuoksuiset äidit saavat nyt pientä takuueläkettä. Sen lisäksi sitten ehkä toimeentulotukea.

Ihan pienille lapsille on kokeiltu opettaa sukupuolinormien vastaisia leikkejä. Kun pojille annettiin nuket leikkiä varten, he alkoivat leikkiä että ne olivat torpedoja. Feministien harmiksi he eivät alkaneetkaan leikkiä hoivaleikkejä. 

Kannattaisi vain uskoa se että miehen ja naisen geenit ovat erilaiset ja ne vaikuttavat käytökseen. Ei se ole pelkkää vanhempien heille kaatamaan kulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

"Minä arvostan hyvin suuresti tuollaisia äitejä/naisia. Toivoisin että enemmistö naisista olisi sellaisia, kuten ennen."

Että heittäytyisivät miehen tuloista riippuvaisiksi? Aikuinen ihminen kantaa vastuun omasta toimeentulostaan, oli sitten mies tai nainen. Nainen ei ole mikään lapseen verrannollistuva elätettävä vaan ihan täysivertainen aikuinen ihminen.

Hyvä esimerkki olkiukosta jonka väsäät ja sitten hyökkäät sitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tehnyt naisesta lapsien synnyttäjän ja huolehtijan. Ei se millään modernilla kapina-aatteella muuksi muutu. Ohimenevää tämä kapinointi perinteistä roolia vastaan. Luonto tulee esille väkisin ajan myötä ja hyvä niin. Naiset eivät näytä onnellisilta tässä hetkessä. Miksi kukaan olisi onnellinen, jos opetettu käyttäytymään luonnottomasti. Miehet eivät ole onnellisia jos heidät kasvatetaan naisiksi eivätkä naiset onnellisia jos heidät kasvatetaan miehiksi. Koska se on sen vastaista mihin geenit ohjaavat heitä.

Ja minä olen ollut kaikkein onnettomin yksin itkuisen vauvan kanssa kotona. Vuosi sitä piinaa kesti. Pidän työstäni ja aikuisesta seurasta. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Itse olen uranainen, joka sai yhden lapsen nelikymppisenä. Toivoin lasta jo selvästi nuorempana, mutta se ei ollut mahdollinen, kaikki ei nimittäin saa lapsia juuri silloin kuin haluaa. Nelikymppisenä vihdoin onnisti. Silloin olin jo yli 15 vuotta rakentanut varsin nousujohteisesti uraa ja olin arvostettu tyyppi työelämässä, palkkakin oikein hyvä. Kun sain lapsen jäin muutamiksi vuosiksi kotiäidiksi, juuri sellaiseksi pullantuoksuiseksi. Ja todellakin sain sen kokea, että kukaan aikuinen ei arvostanut ratkaisuani. Jopa neuvolasta sain kritiikkiä. Toki palasin työelämään takaisin sitten myöhemmin. Sen jälkeen sain taas kokea muiden silmissä olevani ns. normaali ihminen.

Uran luominen on juuri siitä ongelmallista että sitä pitäisi luoda silloin kun on hedelmällinen. Sulla kävi tuuri. Moni ei voi enää saada lasta noin myöhään.