Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkaverit hehkuttavat ystävänpäiväsuunnitelmaansa nenäni edessä. Olin ainoa, jota ei oltu kutsuttu.
12.02.2025 |
Menevät ilmeisesti keilaamaan tai jotain perjantaina. Kyllä jaksavatkin hehkuttaa ihan koko ajan, ei ole sitten tullut mieleen kutsua minua. Ja juuri silloin siitä puhutaan, kun minä olen kuulemassa.
Jään muutenkin kaikesta ulkopuolelle. Olen aina heille mukava ja yritän miellyttää edes jollain tasolla, mutta heillä on oma kaveriporukkansa johon minua ei selkeästi haluta.
Neuvoja?
Kommentit (80)
Meet keskusteluun mukaan oikein iloisena ja tietämättömänä mistään syrjinnästä ja kehut kuinka kuulostaa tosi ihanalle ja harmittelet, kun on muuta menoa sovittu ystävien kanssa, olisi ollut ihanaa lähteä mukaan.
Jos toi on ystäväporukan juttu, niin eipä voi oikein mitään. Mutta jos tohon on työpaikka osallisesna, niin se on syrjintää ja se on laitonta jättää ketään ulkopuoliseksi.
Itse en välittäisi tollasen porukan kanssa seurustella enkä missään tapauksessa osoittaisi, etten pääse mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset on tuollaisia. Olin kerran tilapäisesti siirrettynä kouluttamaan erästä työosastoa. Siellä järjestettiin juhlat, enkä todellakaan edes odottanut mitään kutsua, koska en kuulunut siihen porukkaan. Mutta yksi katsoi asiakseen tulla ileveilemään tapahtumasta ja lopuksi iloisesti: AI niin, eihän sinua ole kutsuttu.
Työpaikka maksoi jotain tapahtumia silloin henkilökunnalle, ja tietenkin menin sitten omieni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että "Minua ei ole kutsuttu minnekään. Mukavaa ystävänpäivää teille."
Voisin tehdä noin!
Ap
Hyvä Ap! Jos onnistut vieläpä pysymään täysin rauhallisena esittäessäsi kommentin, oot NIIN mun hero. On kyllä dorkia työkavereita sulla. Suorastaan ala-arvoisia kiusaajia. Mutta sä nouset niiden yläpuolelle!
Höpsistä. Kannattaa olla kuin ei kiinnostaisi pätkääkään. Miksi pitää mennä uhriutumaan ja närkästymisensä näyttämään? Jos tuo on kiusaamista, kaverit on vaan tyytyväisiä jos näyttää harmittavan.
Kuka puhui närkästyksestä? Kommenttihan kannattaa heittää toteavasti. Minua ei kutsuttu, mutta hauskat ystikset teille.
Itse olisin vaan iloinen, että pääsen työpäivän jälkeen kotiin viikonlopun viettoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sulla muutakin elämää kuin työ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista että he tarkoittivat tuolla puheellaan kutsua myös sinut? Mulle selvisi viime vuonna että ihmiset toimivat joskus, moni kutsu on mennyt ohi.
En usko. Tuntuu että olen heille vain ilmaa, ja työkaverit eivät millään tavalla ilmaisseet haluavansa minut mukaan, pikemminkin päinvastoin.
Ap
Jonkun sulkeminen ulos porukasta on tehokas kiusanteon muoto. Joku on muille kuin ilmaa. Olen kokenut sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka helvetti haluaisi työkavereihin olla vapaa ajalla tekemisissä ilman palkkaa
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetti haluaisi työkavereihin olla vapaa ajalla tekemisissä ilman palkkaa
Jotkut haluaa. Itse olen aina pitänyt työelämän pois vapaa-ajastani. YT neuvottelujen jälkeenhän nuo ystävyyssuhteet usein loppuu, kun porukka hajoo sinne sun tänne. Tai eläkkeelle jäädessä moni jää yksin, kun ei ole muuta elämää kuin työ ja työkaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissakin ihmisissä on jotain jota muut eivät voi sietää. Usein kiusaaminen alkaa jo tarhassa. Jatkuu koulussa. Jatkuu työpaikalla..... Mikä se ominaisuus on? Onko joku luonteenpiirre vai ulkonäössä jotain? En tiedä mutta näin se vaan tahtoo olevan.
Mua taas ärsyttää, että perjantaille tulikin työpätkä, vaikka sen piti olla työtön. Siellä kun on jotkut "ystisbileet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jouduin "sivuraitetuksi" nuorempien porukkaan. Oli itse jo 40 ja perheellinen ja rauhallinen, muut enimmäkseen kolmikymppisiä sinkkuja. Ne kävi joka viikko yhdessä bilettämässä, ja itse asiassa myös puhuivat viinanjuoniista koko ajan.
Ne keskustelivat ihan minun pääni ylitse siitä mihin kuppilaan tänään mentäisiin. Olivat oikeassa että en olisi lähtenyt, mutta jotenkin se alleviivasi ulkopuolisuuttani. Vähän hassua mutta myös pomo biletti alaistensa kanssa.
Kun mitään työn seurantaa ei järjestetty, arvioitiin meidän selviytymistämme puhtaasti naaman ja käytäväpuheiden perusteella, siinä ollisi voinut käydä vähän huonosti kun yt:t alkoivat. Mutta onneksi minä en saanut kenkää, vaan pari viiskymppistä, ilmeisesti ihan talotasolla viiskymppiset lähti.
Lähdin itsekin kun pääsin toiseen paikkaan. Toi työpaikka oli hämmästyttävän huono.
Vierailija kirjoitti:
Joissakin ihmisissä on jotain jota muut eivät voi sietää. Usein kiusaaminen alkaa jo tarhassa. Jatkuu koulussa. Jatkuu työpaikalla..... Mikä se ominaisuus on? Onko joku luonteenpiirre vai ulkonäössä jotain? En tiedä mutta näin se vaan tahtoo olevan.
Tahtoo olla, tuppaa oleman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka haluaa viettää yhtään vapaa-aikaa työkavereitten kanssa? Hyi yäk. Eikö niitten naamaa näe ihan tarpeeksi siellä työpaikalla? Kuullostaa keskenkasvuisten touhulta. Vietä ystävänpäivä oikeitten ystävien kanssa.
Voisin luulla että olet työkaverini, mutta meillä ei ole suunnitelmia ystävänpäiväksi työporukalla.
Häijy, katkera juoppoakka, jonka läsnäolo tuottaa aina vain ongelmia. Yleensä haukkuu kaikki pystyyn viimeistään loppuillasta, somessa tai päin naamaa.
Omasta mielestään hän on empaattinen, herkkä ja kiltti ihminen, eikä hän ymmärrä miksei hänellä ole ystäviä ja miksi häntä ei ikinä kutsuta mukaan työporukan illanistujaisiin.
Kyllä työkavereista voi saada hyviä ystäviä.Olen itse vaihtanut työpaikkaa muutaman kerran. Jokaisessa työpaikassa ollaan tavattu muutamien työkavereiden kanssa myös vapaa-aikana. Ollaan käyty Tallinnassa, leffassa, syömässä, näyttelyissä ym. Vaikka meitä on ollut yleensä mukana 2-6 ihmistä, on kaikilla halukkailla ollut mahdollisuus tulla mukaan. Täytyy itse kysyä voisinko minäkin tulla mukaan. Usein työpaikassa on juurikin näitä "en ikinä halua tavata työkavereita vapaa-ajalla" tyyppejä, joten ehkä mitään yleistä kutsua keilaamiseen ei ole esitetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että "Minua ei ole kutsuttu minnekään. Mukavaa ystävänpäivää teille."
Voisin tehdä noin!
Ap
Hyvä Ap! Jos onnistut vieläpä pysymään täysin rauhallisena esittäessäsi kommentin, oot NIIN mun hero. On kyllä dorkia työkavereita sulla. Suorastaan ala-arvoisia kiusaajia. Mutta sä nouset niiden yläpuolelle!
Kiitos ihana!! :)
Ap
Jos haluaa olla mukana riennoissa täytyy itsekin nähdä vähän vaivaa.
Tällaiset epäviralliset työpaikan tapahtuvat yleensä lähtevät liikkeelle ilman mitään varsinaisia järjestelyitä, ei ole mitään suunnitelmia ja lähetettyjä kutsuja. Ihmiset vaan sanoo, että mä lähden mukaan. Tällasiin ei mitään virallisia kutsuja lähetetä kenellekään.
Eli ei kannata jäädä tumput suorana odottelemaan, suuta auki jos kiinnostaa lähteä mukaan.
Helposti sitä olettaa, että jos joku ei sano mitään, niin ei kiinnosta ja haluaa olla rauhassa.
Mua vähän ärsyttää tällaiset valittajat. Itse ei tehdä asian eteen mitään eikä järjestetä mitään, ei lähestytä toisia yksinäisiä. Odotetaan vaan kutsuja muiden järjestämiin juttuihin. Valitetaan kun kukaan ei järjestänyt mitään ohjelmaa viikonlopuksi ja tulee yksinäinen viikonloppu, taas yksin kun kukaan ei kutsu mukaan huoh.
Alue: Aihe vapaa
Minut suljettiin lapsena monen kivan asian ulkopuolelle niin monta kertaa, että minulle pitää tehdä tarkkaan selväksi, jos seurani kelpaa nyt aikuisena. En halua enää tulla kertakaan nolatuksi lerjäämällä mukaan pääsyä saaden kielteisen reaktion. Voi olla, että olen lapsuuden kokemusteni takia yliherkkä, mutta en voi sille mitään. Ne kokemukset ja tilanteet olivat niin kauheita silloin. Joskus 12-vuotiaani mietin elämäni lopettamista. Tunsin itseni niin arvottomaksi ja kelvottomaksi ja kärsin varmaan vieläkin alemmuuskompleksista. Yksinäisyys on kamalinta silloin, kun jää yksin muiden keskellä.