En usko, että mua voi yksikään mies rakastaa enää

Kun nainen sanoo etteii löydä miestä enää niin nainen on todella nirso.

Vierailija kirjoitti:

Taidat antaa itse pakit kaikille tavis miehille jolla on 2 kg ylipainoa.

Ei mua haittaa jos miehellä on vähän ylipainoa.

Ap

Ihan samalla tavalla naiset ihastuvat, kun joku komistus ilmestyy. Ei se kalju kaljamaha keltaisilla hampailla saa naisia. Tietysti miehet pitävät kauneudesta ja naiset komeudesta. Missä vaiheessa ollaan menty niin haavemaailmaan, että näin ei muka olisi? On aika palata todellisuuteen, laittaa jalat maahan ja tunnustaa muutamia tosiasioita.

Mutta ei sekään ole totta että pelkästään se pinta kiinnostaisi. Ihminen on paljon monimutkaisempi. Kyllä se pintaan ihastuva ihminenkin osaa olla syvällinen, arvostaa muutakin. Näin on aina ollut. Kannattaa vain suosiolla laihduttaa ja hyväksyä se että silloin näyttää paremmalta ja saa helpommin rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten, ei elämä siihen lopu. Tee elämästäsi sellainen, ettei tarvitse haikailla miesten perään.

Mä arvasin, että jonkun on pakko tulla tämä sanomaan. Joo kyllä mä elän, mutta en ymmärrä miksi en saisi toivoa rakkautta! Miksi mun pitäisi 45-vuotiaana jäädä yksin??

Ap

Miksi erosit?

Mies halusi erota. En mä sille mitään mahtanut. Olisin ollut valmis yrittämään vielä, mutta mies ei halunnut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten, ei elämä siihen lopu. Tee elämästäsi sellainen, ettei tarvitse haikailla miesten perään.

Mä arvasin, että jonkun on pakko tulla tämä sanomaan. Joo kyllä mä elän, mutta en ymmärrä miksi en saisi toivoa rakkautta! Miksi mun pitäisi 45-vuotiaana jäädä yksin??

Ap

Miksi erosit?

Mies kävi vieraissa kun odotin kolmatta lasta. Kaikkien lasten hankkiminen sovittiin yhdessä. Osoittautui kusipää huo...äijäksi.

Miksi sä vastaat mulle esitettyyn kysymykseen?

Ei mies käynyt vieraissa vaan hoiti muuten eron rumasti ja kylmästi. Yhteisiä lapsia meillä ei ollut. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä olet päättänyt jäädä yksin? Mistä tämä kiukku tulee? 

Olet siinä iässä, että hormonitasot heittelee. Kohtele itseäsi, kuten olisit halunnut itseäsi murrosiässä kohdeltavan. Lohduta vähän. Alakulo voi mennä ohi ja pian saatat huomata, että elämää onkin vielä edessä. 45 ei ole enää nuori, mutta toisaalta, elämä ei ole välttämättä vielä edes puolessa välissä. On aikaa etsiä ja löytää, mitä vaan haluaa.

Kevääksi kuntokuurille? Kesäksi uusi mekko ja johonkin konserttiin miehiä katselemaan?

Miten niin päättänyt jäädä yksin?? Mitä ihmettä sä oikein selität?? Kai mä nyt olen vihainen kun aviomies jätti mut kylmästi ja hänen jälkeen tullut mies halusi pelkkää seksiä!!

Paskanvitut hormoneista. Nyt on kyse mun tunteista ja siitä, että mua ei kukaan ole koska

Huoh. Ei ole provo. Mene säkin muualle. Kiitos ja hei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Luin aloittajan kommentteja ja jos tämä ei ole trolli, niin tuollainen ihminen saakin nauttia vain omasta seurastaan. Myrkyllistä.

Mene muualle mun ketjusta. Kiitos ja hei.

Ap

Niin, eihän sitä rakkautta jokaisen kohdalle elämässä osu, ainakaan siinä muodossa kuin itse haluaisi... Sen asian kanssa täytyy vain löytää jokin keino elää.

Ap, en tiedä minkälainen olet normaalissa mielentilassa, mutta nyt olet kyllä sellaisessa että en kiinnostuisi susta vaikka näyttäisit maailman kauneimmalta naiselta. On niin myrkkyä mitä suollat. Eihän sun kanssa voisi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ajattele noin päin, ajattele niin, että voitko sinä rakastua enää yhteenkään mieheen, kun sinua on kohdeltu huonosti.

Sinun huonommuudesta ei kerro se, jos olet ollut yhdessä miehen kanssa, joka on tunnekylmä mulkvisti! Tuon tyyppiset miehet ovat ja tulevat olemaan kaikille kumppaneilleen samanlaisia, oli ulkonäkö mikä tahansa.

Ole rohkea ja usko itseesi, olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Mitä sen on väliä mitä mä ajattelen koska ei mua enää kukaan huoli. En jaksa uskoa enää rakkauteen saati siihen, että joku voisi rakastaa mua. Entinen aviomies jätti todella julmasti ja seuraava mies halusi pelkkää seksiä vaikka tiesi mun tunteista niin ei lopettanut juttua. Mun oli pakko lopulta lopettaa juttu koska mies piti mua vain reikänä. 

Ap

 

Ajatuksillasi o

Mua ei kiinnosta alkaa esittämään jotakin, että joku mies löytyisi. Mua ei voi rakastaa, se on tullut selväksi. Mä olen miehille vain jotakin jätettä joka ehkä huolitaan paremman puutteessa. Mun ajattelu ei siihen vaikuta millään tavalla. Mä en voi omalla ajattelulla muuttaa miesten ajatuksia musta. 

Ei huominen tuo mulle mitään. Elämä on muutenkin yhtä rämpimistä ja suoraan sanottuna paskaa. Talousvaikeuksia, vaikeaa sairashistoriaa jne. Elämä ei todellakaan ole kohdellut mua hellällä kädellä vaan olen saanut kokea paljon pahaa elämässäni. Aina kun olen uskaltanut olla helpottunut ja onnellinen, niin aina tulee jotakin. Asioita joihin en ole voinut itse vaikuttaa millään tavalla. 

Ei vain jaksa enää yrittää olla positiivinen koska jotakin pahaa kuitenkin tulee taas. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, en tiedä minkälainen olet normaalissa mielentilassa, mutta nyt olet kyllä sellaisessa että en kiinnostuisi susta vaikka näyttäisit maailman kauneimmalta naiselta. On niin myrkkyä mitä suollat. Eihän sun kanssa voisi elää.

No anteeksi nyt kamalasti, että en elä ja ajattele sun mieliksi. Kiitos ja hei.

Ap

Ole rohkea ja usko itseesi, olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Mitä sen on väliä mitä mä ajattelen koska ei mua enää kukaan huoli. En jaksa uskoa enää rakkauteen saati siihen, että joku voisi rakastaa mua. Entinen aviomies jätti todella julmasti ja seuraava mies halusi pelkkää seksiä vaikka tiesi mun tunteista niin ei lopettanut juttua. Mun oli pakko lopulta lopettaa juttu koska mies piti mua vain reikänä. 

Ap

 

Ajatuksillasi o

Mua ei kiinnosta alkaa esittämään jotakin, että joku mies löytyisi. Mua ei voi rakastaa, se on tullut selväksi. Mä olen miehille vain jotakin jätettä joka ehkä huolitaan paremman puutteessa. Mun ajattelu ei siihen vaikuta millään tavalla. Mä en voi omalla ajattelulla muuttaa miesten ajatuksia musta. 

Ei huominen tuo mulle mitään. Elämä on muutenkin yhtä rämpimistä ja suoraan sanottuna paskaa. Talousvaikeuksia, vaikeaa sairashistoriaa jne. Elämä ei todellakaan ole kohdellut mua hellällä kädellä vaan olen saanut kokea paljon pahaa elämässäni. Aina kun olen uskaltanut olla helpottunut ja onnellinen, niin aina tulee jotakin. Asioita joihin en ole voinut itse vaikuttaa millään tavalla. 

Ei vain jaksa enää yrittää olla positiivinen koska jotakin pahaa kuitenkin tulee taas. 



 

Tiedätkö, kuvailet elämääsi kuin minun omaani. Meillä on vain se ero, että minä en ole luovuttanut ja katkeroitunut. Suhtaudun uusiin ihmisiin avoimen toiveikkaasti, mutta samalla takaraivossa on tietenkin "tulen taas pettymään" , mutta tuota tunnetta voi hallita, ei siten, että se hallitsisi minua. Kun asenne on tuollainen, ei ne pettymykset enää pääse niin paljon satuttamaan, jos sellainen kohdalle sattuu. Mutta kun yrität pitää päällimmäisenä tunteena kuitenkin toivekkuuden ja uskon, jos nyt olisikin eritavalla. Niin joku kerta se vielä toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä olet päättänyt jäädä yksin? Mistä tämä kiukku tulee? 

Olet siinä iässä, että hormonitasot heittelee. Kohtele itseäsi, kuten olisit halunnut itseäsi murrosiässä kohdeltavan. Lohduta vähän. Alakulo voi mennä ohi ja pian saatat huomata, että elämää onkin vielä edessä. 45 ei ole enää nuori, mutta toisaalta, elämä ei ole välttämättä vielä edes puolessa välissä. On aikaa etsiä ja löytää, mitä vaan haluaa.

Kevääksi kuntokuurille? Kesäksi uusi mekko ja johonkin konserttiin miehiä katselemaan?

Olen samaa mieltä, elämä voi tuoda eteen vaikka mitä. Olin itse 45v. kun mun mies kuoli, suhdetta kesti 22 vuotta. Meni 1,5 vuotta kun löysin tapailusuhteeseen yli 20 vuotta nuoremman miehen. Suhde kesti 4 vuotta. Olin aika hajalla kun mies päätti suhteen yllättäen, mutta sitten tapasin miehen jonka kanssa synkkasi ja muutimmekin aika pian yhteen. Valitettavasti tämäkin päättyi kahdentoista vuoden kuluttua kun mies sai yllättäen sairaskohtauksen ja kuoli. Olin tuon jälkeen varma, että yksin saan loppuelämäni viettää. Nyt on kuitenkin ihana nuorempi mies taas kuvioissa. Kerroin tämän vain siksi, että elämässä voi tapahtua kaikkea. Nyt olen jo pian seitsemänkymmentä, eli et todellakaan ole liian vanha uuteen suhteeseen. Niin ja en ole ollut enkä ole mikään kaunotar jota kaikki olisivat halunneet, varsin tavallisen näköinen olen.                                           Tsemppiä uuteen ihanaan elämääsi. Usko että olet rakkauden arvoinen. 

Drama drama, aika moni on "ihan vain tavallisia" ja olet aika negatiivinen ja liian analysoiva.

No sä sentään olet ollut kerran naimisissa. Kaikilla ei ole edes yhtäkään pitkää parisuhdetta.

keskity ryyppäämään

Vierailija kirjoitti:

keskity ryyppäämään

No en todellakaan.

Ap

Suomesta löytyy aika monta yli 45-vuotiasta miestä, ja muista maista lisää.

LouLou kirjoitti:

No sä sentään olet ollut kerran naimisissa. Kaikilla ei ole edes yhtäkään pitkää parisuhdetta.

No aha. Tässä ei nyt keskustella muista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suomesta löytyy aika monta yli 45-vuotiasta miestä, ja muista maista lisää.

En todellakaan ala etsimään miestä ulkomailta. Ja mitä helvatan väliä on montako miestä Suomessa on kun mua ei kukaan rakasta??? En mä miehille kelpaa. 

Ap