Turkulaisessa lastenkodissa nöyryytetty ja alistettu lapsia vuosien ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi tehdä rumppimaisen ratkaisun ja ajaa kasvatusalan koulutus ja tutkimus kokonaan alas kertaheitolla. Jospa sillä päästäisiin tuosta sanoituksesta.

Ei sitä sanoitusta tarvitse kokonaan hylätä. Lapset tarvitsevat myös sanoitusta oppiakseen tunnistamaan omat tunteensa, toimintamallinsa ja tarpeensa, mutta sanoituksen ja ymmärtämisen lisäksi pitää olla selkeät, tiukat rajat, vaatimuksia sekä seurauksia. Esim. että jos et mene kouluun, niin silloin ei mennä myöskään kavereiden luokse, kaupungille, harrastuksiin ja huvituksiin. Kännykät ja pelikoneet automaationa pois yöksi. Ei viikkorahoja, jos velvollisuuksia ei ole tehty. Ja että nälässä pitämisen määritelmä ei täyty siitä, jos nuori vaatii kiroillen ja uhkaillen nuudeleita ja mozzarellatikkuja, kun taas jälleen kerran on hänen mielestään p*skaa ruokaa tarjolla, ja n

 

Ei se toinenkaan ääripää toimi. Ei se sekään auta, jos nöytyytetään ja alistetaan ja kasvatus on hyvin ankaraa ja ehdotonta. Pitää olla sekä rajoja, että rakkautta. Ei nöyryyttämistä, vaan seurauksia. Niinhän sitä aikuisuudessakin on, seurauksia kun tekee asian x tai y. Seurauksien lisäksi pitäisi käydä keskusteluja, että miksi ja miten ja kuinka ensi kerralla onnistuttaisiin paremmin. Rajat eivät saa olla mielivaltaisia, vaan ne pitää pystyä perustelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

105/105 lisää vielä, että meillä sijaisperheessä niin omat kuin sijoitetutkin lapset tuovat puhelimet yöksi latinkiin vanhempien huoneeseen. Koulussa on omat säännöt puhelimien kanssa ja meillä tehdään ensin läksyt sitten huvi. Ruokapöydässä ei kenelläkään ole puhelinta. Tätä ei pidetä rajoittamisena, on normaalia perhe-elämää. Kaikilla on samat säännöt. 

Sijaislasten kohdalla tähän tarvitaan lapsen sosiaalityöntekijän päätös yhteydenpidon rajoittamisesta. Muuten rikot lakia jos otat puhelimen pois.

Hullua, mutta totta.

Entä jos sijaisvanhempi päättää, että ei ihan yleisistä syistä halua kustantaa lapselle puhelinta ja/tai puhelinliittymää? Tuomitaanko hänet silloin laittomasta yhteydenpidon rajoittamisesta?

Sijaisvanhempi ei kustanna sijoitetun lapsen puhelinta ja puhelinliittymää. Sijaisvanhempi voi ne hankkia ja kuittia vastaan sossu maksaa takaisin. Jotkut vanhemmat hankkii. 

Koska puhelin on lapsen perusoikeus, se hänellä pitää olla, niin se useimmiten kyllä sisältyy kulukorvaukseen. Sossu ei erikseen maksa liittymää eikä puhelinta. Ellei sitten jos lapsi toistuvasti puhelimen rikkoo, mutta en ole sellaisistakaan kuullut. Kuka täällä taas kertoo sijaisvanhemmista muka tietääkseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

129/198, avekki ei tarkoita pelkästään fyysistä vaan siinä on myös henkinen toimintamalli. Mietin, miten on päädytty tuollaiseen? Aikuinen ei ole kyennyt turvallisella tavalla kohtaaman lasta. Tyypillistä on, että laitoksessa vastataan vihaan vihalla. Eli on suotavaa opetella terve rauhallisuus. 

Siis oikeasti meinaat, että lapset lopettavat lyömisen kunhan aikuinen on heitä kohtaan aina rauhallinen ja positiivinen? Jos tuollaista aatetta oikeasti opetetaan ammattikasvattajille koulutuksessa, niin en kyllä yhtään ihmettele miksi lapset ovat sekaisin kuin seinäkello.

Tietysti. " Sun tahtos on mun taskussain". Aikuiselta vaaditaan aikuisuutta, korostetusti oireilevien lasten kanssa. Lapselle opetetaan kunnioitusta kunnioittamalla myös lasta.

" Sun tahtos on mun taskussain"." olen kuullut tätä käytettävän keva-puolella. Mutta normaalijärjellä varustetun 15-vuotiaan kanssa ei enää menekään ihan noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako Turussa vaimon kääriä mattoon jos vaimo ei tottele?

Jos vaimo ei tottele sääntöjä, niin vaimo voi joutua jopa vankilaan. Lapsi sen sijaan ei voi joutua. Perinteisesti on ymmärretty, että lastenkin kohdalla on tarve olla olemassa mahdollisuus pakkokeinojen käyttöön, mutta nykyään se oppi on unohtumassa.

Laitoksessahan lapsi on jo lasten vankilassa/rangaistuslaitoksessa ja pakkokeinot ovat jo käytössä!

Paitsi että siellä lastensuojelulaitoksessa ei juurikaan ole pakkokeinoja edes verrattuna tavallisiin koteihin. Laki takaa lastensuojelulaitoksen lapselle todella laajan koskemattomuuden. Lapsen ei edes ole pakko olla siellä laitoksessa vaan voi ottaa hatkat eikä henkilökunta saa j

 

Mitä teette, kun lapsi sanoo että en tule, ei vastaa puhelimeen eikä välitä vaikka juokset perään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi tehdä rumppimaisen ratkaisun ja ajaa kasvatusalan koulutus ja tutkimus kokonaan alas kertaheitolla. Jospa sillä päästäisiin tuosta sanoituksesta.

Ei sitä sanoitusta tarvitse kokonaan hylätä. Lapset tarvitsevat myös sanoitusta oppiakseen tunnistamaan omat tunteensa, toimintamallinsa ja tarpeensa, mutta sanoituksen ja ymmärtämisen lisäksi pitää olla selkeät, tiukat rajat, vaatimuksia sekä seurauksia. Esim. että jos et mene kouluun, niin silloin ei mennä myöskään kavereiden luokse, kaupungille, harrastuksiin ja huvituksiin. Kännykät ja pelikoneet automaationa pois yöksi. Ei viikkorahoja, jos velvollisuuksia ei ole tehty. Ja että nälässä pitämisen määritelmä ei täyty siitä, jos nuori vaatii kiroillen ja uhkaillen nuudeleita ja mozzarellatikkuja, kun taas jälleen kerran on hänen mielestään p*skaa ruokaa tarjolla, ja n

No, mutta palstan mukaan tätä saa käyttää vain biologiset vanhemmat. On käynyt selväksi, että lapsen oikeudet menee kaiken edelle! Tiedän ammatillisen perhekodin, jossa lapsia rangaistaan, uhkaillaan ja pelotellaan, nöyryytetään muiden lasten edessä, ovat hyvin autoritäärisiä eli lapsi saadaan uskomaan hinnalla millä hyvänsä. Siellä on käsitys, että lapsi oppii rangaistusten kautta. Todellisuudessa lapsi on kuuliainen, koska pelkää seuraamuksia. Lapsella ei ole mahdollisuutta oppia virheistä ja ansaita luottamusta. Esim. musiikinkuunteluvälineet otettu pois, eikä takaisin saa. 

Koko yhteiskunta rakentuu pitkälti niiden rangaistusten pelon varaan. Mietipä millainen yhteiskunnasta tulisi jos ei voisi enää esimerkiksi saada töistä potkuja tai saada sakkoja tai vankilaa.

Tietenkin myös pehmeillä arvoilla on merkitystä, mutta jos ne kovat menetelmät otetaan pois niin kuin lastenkasvatuksessa on pääosin tapahtunut, niin seurauksena on kaaosta ja anarkiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

105/105 lisää vielä, että meillä sijaisperheessä niin omat kuin sijoitetutkin lapset tuovat puhelimet yöksi latinkiin vanhempien huoneeseen. Koulussa on omat säännöt puhelimien kanssa ja meillä tehdään ensin läksyt sitten huvi. Ruokapöydässä ei kenelläkään ole puhelinta. Tätä ei pidetä rajoittamisena, on normaalia perhe-elämää. Kaikilla on samat säännöt. 

Sijaislasten kohdalla tähän tarvitaan lapsen sosiaalityöntekijän päätös yhteydenpidon rajoittamisesta. Muuten rikot lakia jos otat puhelimen pois.

Hullua, mutta totta.

Entä jos sijaisvanhempi päättää, että ei ihan yleisistä syistä halua kustantaa lapselle puhelinta ja/tai puhelinliittymää? Tuomitaanko hänet silloin la

Siis sossuko ne kustantaa?

ei, vaan sijaisperheessä se kuuluu kulukorvaukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

105/105 lisää vielä, että meillä sijaisperheessä niin omat kuin sijoitetutkin lapset tuovat puhelimet yöksi latinkiin vanhempien huoneeseen. Koulussa on omat säännöt puhelimien kanssa ja meillä tehdään ensin läksyt sitten huvi. Ruokapöydässä ei kenelläkään ole puhelinta. Tätä ei pidetä rajoittamisena, on normaalia perhe-elämää. Kaikilla on samat säännöt. 

Sijaislasten kohdalla tähän tarvitaan lapsen sosiaalityöntekijän päätös yhteydenpidon rajoittamisesta. Muuten rikot lakia jos otat puhelimen pois.

Hullua, mutta totta.

Entä jos sijaisvanhempi päättää, että ei ihan yleisistä syistä halua kustantaa lapselle puhelinta ja/tai puhelinliittymää? Tuomitaanko hänet silloin la

Koska puhelin on lapsen perusoikeus, se hänellä pitää olla, niin se useimmiten kyllä sisältyy kulukorvaukseen. Sossu ei erikseen maksa liittymää eikä puhelinta. Ellei sitten jos lapsi toistuvasti puhelimen rikkoo, mutta en ole sellaisistakaan kuullut. Kuka täällä taas kertoo sijaisvanhemmista muka tietääkseen? 

Miksei biovanhemmillaan asuvilla lapsilla ole tätä puhelimen käyttämisen perusoikeutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä oot tuon kaiken opin saanu? 😳 kyllä nyt alan ymmärtämään lasten ja nuorten pahoinvoinnin, kun vanhemmat ei osaa kasvattaa. Olen sijaisvanhempi ja laki lastensuojelusta vaatii lapselle turvalliset kasvuolosuhteet. Rajat on rakkautta! Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole kieltänyt rajoja! Ne vaativat niitä! 

Raja on kuvainnollisesti sanottuna pelkkä viiva maassa. Ei sillä ole mitään merkitystä paitsi niille kaikkein kuuliaisimmille lapsille (jotka ovat sijais- ja lastenkodeissa harvinainen ilmestys). Lapsi kävelee rajan yli jos haluaa, eikä häntä voida estää koska se vaatisi lapsen oikeuksien rikkomista, mihin siis ei ole oikeutta.

Ihan tavallisissakin perheissä tietysti lastensuojelu toivoo että on rajat eli säännöt lapsille. Mutta jos vanhemmat vaikka lait

 

Meillä käytetään vieläkin omien lasten kanssa jäähyä. En tiedä mikä on sen virallinen määritelmä, mutta mennään johonkin omaan rauhalliseen tilaan lapsen kanssa, ei tietenkään jätetä lasta yksin, mutta tilasta ei pääse pois ennen kuin riehuminen/huutaminen tai hölmöily on loppunut. Pohditaan ääneen, että taidat olla väsynyt, mikä ärsyttää, nyt pitää rauhottua, haluatko syliin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

129/198, avekki ei tarkoita pelkästään fyysistä vaan siinä on myös henkinen toimintamalli. Mietin, miten on päädytty tuollaiseen? Aikuinen ei ole kyennyt turvallisella tavalla kohtaaman lasta. Tyypillistä on, että laitoksessa vastataan vihaan vihalla. Eli on suotavaa opetella terve rauhallisuus. 

Siis oikeasti meinaat, että lapset lopettavat lyömisen kunhan aikuinen on heitä kohtaan aina rauhallinen ja positiivinen? Jos tuollaista aatetta oikeasti opetetaan ammattikasvattajille koulutuksessa, niin en kyllä yhtään ihmettele miksi lapset ovat sekaisin kuin seinäkello.

Tietysti. " Sun tahtos on mun taskussain". Aikuiselta vaaditaan aikuisuutta, korostetusti oireilevien lasten kanssa. Lapselle opetetaan kunnioitusta kunnioittamalla myös lasta.

Kyllä menee jos aikuinen on oikeasti aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24/38

Tiedään erään perheen, jossa pahasti oireilevaa 15-vuotiasta teiniä vanhemmat piti lattiassa kun muuten olisi hajottanut paikkoja. Kaikki ymmärtää, että oli pakkotilanne, lapsi yritti rikkoa tavaraa, heitellä tuoleja jne. Mutta sijoitetulle lapselle näin ei vaan tehdä. Sen pitää antaa rikkoa. 

 

 

Meillä tuollaisessa tilanteessa ensin lyhyt puhejudo ja sitten kiinnipito.

T keikkari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä oot tuon kaiken opin saanu? 😳 kyllä nyt alan ymmärtämään lasten ja nuorten pahoinvoinnin, kun vanhemmat ei osaa kasvattaa. Olen sijaisvanhempi ja laki lastensuojelusta vaatii lapselle turvalliset kasvuolosuhteet. Rajat on rakkautta! Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole kieltänyt rajoja! Ne vaativat niitä! 

Raja on kuvainnollisesti sanottuna pelkkä viiva maassa. Ei sillä ole mitään merkitystä paitsi niille kaikkein kuuliaisimmille lapsille (jotka ovat sijais- ja lastenkodeissa harvinainen ilmestys). Lapsi kävelee rajan yli jos haluaa, eikä häntä voida estää koska se vaatisi lapsen oikeuksien rikkomista, mihin siis ei ole oikeutta.

Ihan tavallisissakin perheissä tietysti lastensuojelu toivoo että on rajat eli

Meillä käytetään vieläkin omien lasten kanssa jäähyä. En tiedä mikä on sen virallinen määritelmä, mutta mennään johonkin omaan rauhalliseen tilaan lapsen kanssa, ei tietenkään jätetä lasta yksin, mutta tilasta ei pääse pois ennen kuin riehuminen/huutaminen tai hölmöily on loppunut. Pohditaan ääneen, että taidat olla väsynyt, mikä ärsyttää, nyt pitää rauhottua, haluatko syliin jne.

Mitä tapahtuu jos jossain perheessä käytetään ihan sitä perinteistä jäähyä missä lapsi istuu itsekseen penkillä tai seisoo nurkassa eikä vieressä ole ketään sanoittamassa?

Sanattomaksi vetää. Myös nämä sijaisvanhemmat, joilla erilaiset menetelmät. Onko sossuissa näin suuria eroja? On toki paljon ollut tapetilla eriävistä näkemyksistä. Kuka todellisuudessa voi määrittää lapsen tarpeet. Mielestäni on kohtuutonta antaa lapsille noin paljon vastuuta ja valtaa oikeuksien nimissä. Lapsi ja nuori on todellakin heitteillä tällaisten säädöksien kautta. Sitähän sanotaan, että ihmiskunta itse tuhoaa itsensä. Kovaa vauhtia näin on käymässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi tehdä rumppimaisen ratkaisun ja ajaa kasvatusalan koulutus ja tutkimus kokonaan alas kertaheitolla. Jospa sillä päästäisiin tuosta sanoituksesta.

Ei sitä sanoitusta tarvitse kokonaan hylätä. Lapset tarvitsevat myös sanoitusta oppiakseen tunnistamaan omat tunteensa, toimintamallinsa ja tarpeensa, mutta sanoituksen ja ymmärtämisen lisäksi pitää olla selkeät, tiukat rajat, vaatimuksia sekä seurauksia. Esim. että jos et mene kouluun, niin silloin ei mennä myöskään kavereiden luokse, kaupungille, harrastuksiin ja huvituksiin. Kännykät ja pelikoneet automaationa pois yöksi. Ei viikkorahoja, jos velvollisuuksia ei ole tehty. Ja että nälässä pitämisen määritelmä ei täyty siitä, jos nuori vaatii kiroillen ja uhkaillen nuudeleita ja mozzarellatikkuja, kun taas jälleen kerran

 

Nimenomaan juuri näin. Lapsille ei missään nimessä saa opettaa, että mitään rajoja ei ole ja aina vain ymmärretään, koska näin se yhteiskunta ei todellakaan toimi. Lait ja asetukset säätelevät monissa tilanteissa hyvin tarkkaan sen, mitä ei saa tehdä ja mitä velvollisuuksia kansalaisilla on. Töihin ei voi mennä silloin kun huvittaa, rahaa ei saa jos ei toimi tietyllä tavalla, vankilaan joutuu tai saa vähintään ehdonalaista tai sakkoja, jos rikkoo lakia. Lastensuojelun lapset ja nuoret pitää ennen kaikkea kasvattaa olemaan osa yhteiskuntaa. Opettaa ja vaatia sellaisia taitoja, jota yhteiskunta vaatii. Ei tietenkään nöyryyttämällä ja alistamalla, ei se vaadi sitä toista ääripäätä, että lapsen saa kasvatettua oleman osa yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs lasu-työntekijä teki tuota nälkiinnyttämistä miehensä ex-vaimon lapsille, muun asiattoman käytöksen lomassa tietysti. Tuo hubris mikä alan ympärillä pyörii on täyttä valetta. Pelkkää järjestäytynyttä ihmiskauppaa, minkä pariin kukaan terve ja täyspäinen ei hakeudu edes töihin.

Olivat siis miehen ex-vaimon lapsia, mies ei ollut niille mitään suku? Miksi näin?

242/252, minä. Me hankimme, sossu maksoi. Kulukorvauksesta menee liittymä. Mikäli huoltaja olisi hankkinut saisi hän myös korvauksen liittymämaksuista. Pahoittelut, että meillä näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä oot tuon kaiken opin saanu? 😳 kyllä nyt alan ymmärtämään lasten ja nuorten pahoinvoinnin, kun vanhemmat ei osaa kasvattaa. Olen sijaisvanhempi ja laki lastensuojelusta vaatii lapselle turvalliset kasvuolosuhteet. Rajat on rakkautta! Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole kieltänyt rajoja! Ne vaativat niitä! 

Raja on kuvainnollisesti sanottuna pelkkä viiva maassa. Ei sillä ole mitään merkitystä paitsi niille kaikkein kuuliaisimmille lapsille (jotka ovat sijais- ja lastenkodeissa harvinainen ilmestys). Lapsi kävelee rajan yli jos haluaa, eikä häntä voida estää koska se vaatisi lapsen oikeuksien rikkomista, mihin siis ei ole oikeutta.

Ihan tavallisissakin perheis

Ei tee hyvää lapsen kehittyville aivoille. Tutkimusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24/38

Tiedään erään perheen, jossa pahasti oireilevaa 15-vuotiasta teiniä vanhemmat piti lattiassa kun muuten olisi hajottanut paikkoja. Kaikki ymmärtää, että oli pakkotilanne, lapsi yritti rikkoa tavaraa, heitellä tuoleja jne. Mutta sijoitetulle lapselle näin ei vaan tehdä. Sen pitää antaa rikkoa. 

 

 

Meillä tuollaisessa tilanteessa ensin lyhyt puhejudo ja sitten kiinnipito.

T keikkari

Kiinnipito rikkoo lakia, sitä ei lain mukaan saisi tehdä. 

245/255, nyt en ymmärtänyt. Ensin täällä vaahdotaan lapsen oikeuksista ja ammatillisessa perhekodissa niitä ei toteutetakaan?! Suosiiko sossu ja laki ammatillisia perhekoteja? Miksi sijaisvanhemmat ei saa samoja keinoja käyttää kasvatuksessa? 

Vierailija kirjoitti:

Sanattomaksi vetää. Myös nämä sijaisvanhemmat, joilla erilaiset menetelmät. Onko sossuissa näin suuria eroja? On toki paljon ollut tapetilla eriävistä näkemyksistä. Kuka todellisuudessa voi määrittää lapsen tarpeet. Mielestäni on kohtuutonta antaa lapsille noin paljon vastuuta ja valtaa oikeuksien nimissä. Lapsi ja nuori on todellakin heitteillä tällaisten säädöksien kautta. Sitähän sanotaan, että ihmiskunta itse tuhoaa itsensä. Kovaa vauhtia näin on käymässä. 

Tämä kehitys koskee vain länsimaita. Ja onneksi lännessäkin on rumppi joka laittaa asiat takaisin perinteiselle mallille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä oot tuon kaiken opin saanu? 😳 kyllä nyt alan ymmärtämään lasten ja nuorten pahoinvoinnin, kun vanhemmat ei osaa kasvattaa. Olen sijaisvanhempi ja laki lastensuojelusta vaatii lapselle turvalliset kasvuolosuhteet. Rajat on rakkautta! Yksikään sosiaalityöntekijä ei ole kieltänyt rajoja! Ne vaativat niitä! 

Raja on kuvainnollisesti sanottuna pelkkä viiva maassa. Ei sillä ole mitään merkitystä paitsi niille kaikkein kuuliaisimmille lapsille (jotka ovat sijais- ja lastenkodeissa harvinainen ilmestys). Lapsi kävelee rajan yli jos haluaa, eikä häntä voida estää koska se vaatisi lapsen oikeuksien rikkomista, mihin siis ei ole oikeutta.

Ihan tavallisissakin perheiss

 

Lain mukaan tuskin mitään, mutta ei se lapsi siitä jäähystä tuolla tavalla tehtynä opi mitään hyvää. Oppii joko halveksimaan seisottajaa, tai häpeämään syvästi itseään ja uskomaan, että hän on huono ja viallinen ja häntä saa nöyryyttää ja alistaa. Molemmat voivat aiheuttaa myöhemmin mielenterveysongelmia ja toiminta näkyy ainakin lapsen läheisissä ihmissuhteissa. En näe järkeä mitään järkeä tuollaisessa jäähyssä, vaikka se ei toimenpiteitä lastensuojelun puolella aiheuttaisikaan. Jos siis teet omalle lapsellesi noin, lastensuojelulaitoksissa noin ei missään nimessä saa tehdä ja paikka on vaikeuksissa, jos lapsi tekee valituksen AVIIn.