Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole saanut ihmisten auttamisesta kuin ongelmia itselleni.
12.02.2025 |
Enkä mitään muuta odottanut kuin sanallista kiitosta tai pysymistä siinä mitä etukäteen sovittiin. En odottanut fanfaarien säestämään juhlallista seremoniaa, jossa minut palkitaan mitalilla ja salkullisella rahaa. Ihailijoiden seuratessa seremoniaa. En ikuista kiitollisuudenvelkaa. Simppeli kiitos olisi riittänyt. Tai ehkä vain asian tiedostaminen, hieno juttu voit olla varma teen saman sinulle, jos tulee joskus sellainen tilanne. Päinvastoin moni alkaa kertomaan tarinoita väärinpäin ja muuttavat itsensä auttajan osaan.
Jos katsotaan vaikka työelämää. Autoin useita ihmisiä vanhassa ammatissani heidän töissään koska minun kävi heitä sääliksi, koska eivät niitä osanneet tehdä (vaikka varmaan tässä vaiheessa oli jo pitänyt osata). Olin asiallinen, en vittuillut, että tämä pitäisi osata jo tehdä jne. Sainko kiitokset? En. Päinvastoin moni vain alkoi puhumaan negatiivista kuraa selän takana. Yhden kaverin hoidin töihin koska olin itse jo mennyt toiseen työpaikkaan töihin ja minua kysyttiin tänne takaisin. Tämä kaveri olisi varmaan alkoholisoitunut lopullisesti joutilaana, joten sanoin pomolle, että kysypä tätä. Eikä tässä vielä kaikki. Myöhemmin hän sai potkut ja olivat palkkaamassa toista kaveria hänen tilalleen, mutta olin ainoa, joka turvasi hänen etunsa ja muistutti sen olevan lain vastaista. Ketään muuta ei edes kiinnostanut. Täten he palkkasivat hänet takaisin. Sainko kiitokset? En. Olin tuolloin jo palannut takaisin samaan paikkaan, jos joku ihmettelee miten olin tilanteen tasalla.
Muutamalla sukulaisella olen lainannut rahaa koska ruikuttivat, että lapsilla on nälkä tai häätö on tulossa (milloin mikäkin tekosyy). Sainko rahojani takaisin? En. Päinvastoin moni varasti minulta tavaraa, kun lainahanat menivät kiinni. Sama homma lukuisten kaverien jelppaamisten kanssa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Vaikka on irvailematta ihmisille, he irvailevat sinulle jne.
Ainoan kiitoksen olen saanut ihmiseltä, jolta sitä vähiten odotin. Ehkä edes auttanut häntä mitenkään. Tämä tapahtui eräässä työpaikassa, jossa työkaverina oli sellainen karski sm-tason bodari. Kerran tämä tokaisi minulle yövuorossa että olet paras tyyppi täällä, kun et puhu kenestäkään mitään pahaa. Tuollaiset jäävät hyvin mieleen, kun niitä on ainakin omassa elämässäni ollut niin vähän.
Sitä melkein toivoo, että vanhemmat olisivat kasvattaneet tunnekylmäksi ihmiseksi, joka ei tunne sääliä, eikä auta ketään. Nauraa vaan, jos joku sitä pyytää tai jollekin käy huonosti. Mutta uskon tämän olevan synnynnäinen ominaisuus. Omatunto joko on tai sitä ei ole. Tahdonvoimalla mahdoton vaimentaa.
Kommentit (76)
Onpa outoa. Minua on kiitelty vuolaastikin pienestäkin avusta ja ennemmin huolehdittu, etten vain näe liikaa vaivaa "heidän eteensä". Musta vaikuttaa siltä, että ihmisiä useimmiten hävettää myöntää, että tarvitsevat apua. Ainoa ongelma ovat olleet ihmiset, jotka ovat ilmeisesti olleet niin yksin niin kauan, että kun joku vähän auttaa, takertuvat kaksin käsin ja ovat loputtomasti tarvitsemassa jotain. Tällaisten kanssa on pitänyt opetella asettamaan omat rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut samaan johtopäätökseen kuin AP ja monet muut ihmiset tässä keskusteluketjussa. Liikaa pettymyksiä ja muita huonoja kokemuksia tähän asiaan liittyen taustalla, teen nykyään ainoastaan minimin eli omaa lähipiiriäni autan ja pieniä palvelustöitä teen tilanteen niin vaatiessa mutta itsestäni en enää uhraa kohtuuttoman paljon.
Masennuksen ja burnoutin ansiosta auttamisenhaluni loistaa poissaolollaan, mikä on mielestäni näiden vaivojen parhaimpia puolia. On aika opetella pitämään itsestänsä huolta koska kukaan muukaan ei sitä tee, näin sen tulkitsen.
Toki olisi kiva auttaa ihmisiä mutta siitä pitäisi saada edes auttamiseniloa jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita ihmisiä ei pidä mennä neuvomaan. Se on varma, että siitä saa haukkumiset palkaksi. Paitsi tietty omia iäkkäitä vanhempia tarvittaessa. Mutta ei kavereita. Paras apu on vain kuunnella, jolloin toisella itsellään ajatukset selkiytyy.
Ai vaikka itse pyytävät apua?
Pyytävätkö juuri tietynlaista apua? Tyyliin voitko neuvoa, miten ohjelmaa X käytetään? Vai ilmaisevat asian ympäripyöreästi, jolloin autat väärällä tavalla? Mulla on kaveri, jolla on ikuinen rahapula. Hän pyytää multa välillä apua ja kun ehdotan jotain muuta kuin suoraan rahan antamista, hän suuttuu.
Kyllä. Muistan yhdenkin tapauksen, joka oli ollut vanhalla työpaikalla 20 vuotta pidempään kuin minä ja tienasi minua 500 euroa/kk enemmän palkkaa, mutta silti minä jouduin jatkuvasti auttamaan häntä hänen töissään. Jos ei auttanut hän suuttui ja alkoi agressiiviseksi, lähes komensi auttamaan. Aluksi oli mielinkielin kun tarvitsi apua, vuoden jälkeen huomasi että minä alan tympääntymään touhuun, niin muutti tyylin agressiiviseksi ja puhui jatkuvasti pahaa selän takana. Tuo oli iso syy miksi vaihdoin työpaikkaa. Myöhemmin kuulin, että hän ei parjännyt omillaan työssä ja hänet siirrettiin muihin tehtäviin, ei kuitenkaan saanut potkuja. Ikinä en kuullut edes kiitosta avusta. Puhumattakaan siitä, että pidin asiat omana tietonani. Olisi varmaan menettänyt kasvonsa jos olisin kertonut asioiden todellisen laidan. Tuo tyyppi oli varmaan parhaiten palkattu kaveri koko työpaikalla ja häntä pidettiin hemmetin pätevänä. Ehkä hän olikin pätevä vanhojen laiteiden ja ohjelmoinnin suhteen, mutta se laiva oli seilannut jo 30 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästä teosta rangaistaan. Aina.
Teetetään enemmän.
Töissä sama. Pääset vihdoin tavoitteeseen, niin seuraavana vuonna tavoite nostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, keroit toisen ihmisen tunnistettavissa olevan tarinan vauvapalstalla. Sanoit toisten ihmisten hätäilyä ruikuttamiseksi. ???
Ei tuosta ketään tunnista. 5.6 miljoonaa mahdollista "epäiltyä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut elämäni tällainen auttaja ja toisten puolustaja. Mitä siitä on seurannut.....koulukiusaamista työpaikkakiusaamista. Parisuhteet ovat kaatuneet siihen, että minulta yritettiin viedä lopulta äitini perintökin koska olin niin yli tallottu. Parisuhde siis jäi siinä vaiheessa lopultakin. Olen auttanut työelämässä ihan aloittelevia nuoria alkuun ja ottanut heidän tekemänsä virheetkin omalle kontolleni, ihan myötätunnosta. Mitä siitä seurasi.... Näistä ihmisistä tuli minun esimiehiäni ja minä sain lähtöpassit. Näin on käynyt kahdessa työpaikassa. Ensin niin avuttomat ja kiitolliset teinit, ovat muuttuneet julmaakin julmemmiksi, kun työpaikasta on ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut elämäni tällainen auttaja ja toisten puolustaja. Mitä siitä on seurannut.....koulukiusaamista työpaikkakiusaamista. Parisuhteet ovat kaatuneet siihen, että minulta yritettiin viedä lopulta äitini perintökin koska olin niin yli tallottu. Parisuhde siis jäi siinä vaiheessa lopultakin. Olen auttanut työelämässä ihan aloittelevia nuoria alkuun ja ottanut heidän tekemänsä virheetkin omalle kontolleni, ihan myötätunnosta. Mitä siitä seurasi.... Näistä ihmisistä tuli minun esimiehiäni ja minä sain lähtöpassit. Näin on käynyt kahdessa työpaikassa. Ensin niin avuttomat ja kiitolliset teinit, ovat muuttuneet julmaakin julmemmiksi, kun työpaikasta on ollut kyse.
Minulla on ikävä kyllä työelämästä aika samanlaisia havaintoja. Vaikka moni esittää olevansa kaikkien kaveri ja viaton, niin yleensä nämä ihmiset työntävät sinut ekana bussin alle kun tilanne tulee. Viidakon lait.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen paljon muiden hyväksi aina siihen asti, kunnes osoittavat, että eivät arvosta sitä pätkääkään. Sain valitettavan monta esimerkkiä tuosta arvostamattomuudesta jo kotoa. Yksi suosikkini on se, kun kotiäitinä oleva äitini oli hoitanut lapset, tehnyt kotityöt ja laittanut ruoan mutta roskapussi oli jäänyt viemättä ja isäni paasasi äidilleni siitä. Olin aika pieni, mutta tuona päivänä isäni pisteet laskivat reilusti, koska jo lapsikin tajusi, että nillitys roskapussista oli aivan naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en enää auta muita kuin omia lapsia ja omia vanhempia.
Samaa sanon kuin ap, en odota suitsutuksia tai fanfaareja, en edes kiitosta. Olen auttanut pyyteettömästi ja lisätäkseni maailmassa hyvää. Olen saanut lisättyä sitä hyvää, eli auttaminen on ollut tuloksellista.
Olen saanut kiitokseksi mitätöintiä, haukkuja, selkään puukottamista, aggressiivisuutta. Kyse on hyvin ongelmaisista ihmisistä, joilla on diagnosoituja mielen ongelmia.
En enää ikinä halua sekaantua mihinkään tuollaiseen, joten minun auttamiset olivat siinä.
Saman kosken läpi käynyt mutta nyt sitten vanhemmat jo poissa ja omat lapset kiukuttelee, arvostelee, syytetty jopa elämän pilaamisesta. Ketä seuraavaksi autan? Itseäni jos osaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karmeeta on ikäihmisen vähän ennen eläkeikää joutua tukityönä muutamaksi viikoksi julkiselle siivoamaan pölyisiä kaappeja, mapitusta ym mitä nuoremmat vakituiset ei viitsi tehdä.
Ap oppi kantamaan kautta, että kiittämättömyys on maailman palkka.
Siispä, älä odota edes kiitosta. Jos tahdot auttaa, varmistu siitä, ettet odota mitään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita ihmisiä ei pidä mennä neuvomaan. Se on varma, että siitä saa haukkumiset palkaksi. Paitsi tietty omia iäkkäitä vanhempia tarvittaessa. Mutta ei kavereita. Paras apu on vain kuunnella, jolloin toisella itsellään ajatukset selkiytyy.
Ai vaikka itse pyytävät apua?
Pyytävätkö juuri tietynlaista apua? Tyyliin voitko neuvoa, miten ohjelmaa X käytetään? Vai ilmaisevat asian ympäripyöreästi, jolloin autat väärällä tavalla? Mulla on kaveri, jolla on ikuinen rahapula. Hän pyytää multa välillä apua ja kun ehdotan jotain muuta kuin suoraan rahan antamista, hän suuttuu.
Hän ei pyydä neuvoja vaan rahaa lainaan, siksi hän suuttuu. Jos et halua lainata niin sano että et lainaa, mutta älä ala neuvomaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, keroit toisen ihmisen tunnistettavissa olevan tarinan vauvapalstalla. Sanoit toisten ihmisten hätäilyä ruikuttamiseksi. ???
Kuka ruikuttaa? Taidan tuntea sinut.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita ihmisiä ei pidä mennä neuvomaan. Se on varma, että siitä saa haukkumiset palkaksi. Paitsi tietty omia iäkkäitä vanhempia tarvittaessa. Mutta ei kavereita. Paras apu on vain kuunnella, jolloin toisella itsellään ajatukset selkiytyy.
Ai vaikka itse pyytävät apua?
Pyytävätkö juuri tietynlaista apua? Tyyliin voitko neuvoa, miten ohjelmaa X käytetään? Vai ilmaisevat asian ympäripyöreästi, jolloin autat väärällä tavalla? Mulla on kaveri, jolla on ikuinen rahapula. Hän pyytää multa välillä apua ja kun ehdotan jotain muuta kuin suoraan rahan antamista, hän suuttuu.
Hän ei pyydä neuvoja vaan rahaa lainaan, siksi hän suuttuu. Jos et halua lainata niin sano että et lainaa, mutta älä
Ehdotin, että olis tullut pesemään mun äidin kaksion ikkunat ja olisin maksanut 50€, mutta suuttui.
Tarvitsisin itse apua, enkä pysty huolehtimaan edes itsestäni. Sen sijaan, että saisin tarvitsemaani apua itselleni olen joutunut pakotettuna sukulaiseni kotiorjaksi. Olen työtön, autismikirjolla ja kärsin mielenterveysongelmista. Tämä on tuhonnut itseni täysin, eikä mitään positiivista tähän liity, vain huutoja, haukkuja, valitusta, komentamista ja syyllistämistä. Tämä vanha, sairas ja vihainen sukulaiseni muistuttaa uhriutumisineen oikeastaan Ismo Laitelaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut elämäni tällainen auttaja ja toisten puolustaja. Mitä siitä on seurannut.....koulukiusaamista työpaikkakiusaamista. Parisuhteet ovat kaatuneet siihen, että minulta yritettiin viedä lopulta äitini perintökin koska olin niin yli tallottu. Parisuhde siis jäi siinä vaiheessa lopultakin. Olen auttanut työelämässä ihan aloittelevia nuoria alkuun ja ottanut heidän tekemänsä virheetkin omalle kontolleni, ihan myötätunnosta. Mitä siitä seurasi.... Näistä ihmisistä tuli minun esimiehiäni ja minä sain lähtöpassit. Näin on käynyt kahdessa työpaikassa. Ensin niin avuttomat ja kiitolliset teinit, ovat muuttuneet julmaakin julmemmiksi, kun työpaikasta on ollut kyse.
Olisiko tuossa sitä samaa, että auttajaa pidetään heikkona, ei kunnioiteta, ja heikoin jäsen potkaistaan ensimmäisenä pihalle.
En kuitenkaan olisi tuosta pahoillani, sillä kyllä nuo sen vielä edestään löytävät.
Työelämässä ei kyllä kannata mennä auttamaan ketään vain siksi, että käy sääliksi.Eikä oikein muuallakaan. Paitsi ehkä auttaa eläimiä. Auttaa sitten, jos työkaveri tulee pyytämään apua. Voisin jopa kuvitella tilanteen sille "autetulle" aika noloksi, jos kokeneempi tulee siihen viereen säälistä neuvomaan. Ihmisten kyky oppia uusia asioita on erilainen, joten mikäli esimies ei tule ehdottamaan, että voisitko neuvoa tuota tuudempaa työntekijää, niin antaa silloin toisen selvitä omista hommistaan ihan itse.
Rahan lainausta varten taas on pankit. Yksityishenkilön ei tarvitse lainata rahaa kenellekään. Ei varsinkaan sellaiselle, jolla ei ole edes takaisinmaksukykyä. Ei pankitkaan sellaisille lainaa. Sen sijaan voi - halutessaan - antaa rahaa. Tai jos kyse on sukulaisperheestä, jossa lapsille ei ole ruokaa, voi ostaa heille ruokaa rahan antamisen/lainaamisen sijasta.
Mä oon elämässäni auttanut vain kaksi kertaa niin, että olen saanut myös vastavuoroisesti apua. He ovat nyt läheisiä ystäviä nykyään.
Kaikki muut monet kerrat on käynyt niin, että ihmiset alkavat rajattomasti pyytämään lisää, ja loukkaantuvat kun sitten joku kerta kieltäydyn. Tämä on mielestäni täysin halveksittavaa hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa. Minua on kiitelty vuolaastikin pienestäkin avusta ja ennemmin huolehdittu, etten vain näe liikaa vaivaa "heidän eteensä". Musta vaikuttaa siltä, että ihmisiä useimmiten hävettää myöntää, että tarvitsevat apua. Ainoa ongelma ovat olleet ihmiset, jotka ovat ilmeisesti olleet niin yksin niin kauan, että kun joku vähän auttaa, takertuvat kaksin käsin ja ovat loputtomasti tarvitsemassa jotain. Tällaisten kanssa on pitänyt opetella asettamaan omat rajansa.
Vastasit omaan ihmettelyysi. Niitä autettaviakin on karkeasti kahdenlaisia ja huonossa lykyssä oma lähipiiri muodostuu juuri niistä kiittämättömistä takertujista.
Alue: Aihe vapaa
Ap, keroit toisen ihmisen tunnistettavissa olevan tarinan vauvapalstalla. Sanoit toisten ihmisten hätäilyä ruikuttamiseksi. ???