En ole saanut ihmisten auttamisesta kuin ongelmia itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä haluaisin kuulla, jos joku kokisi kovasti auttaneensa minua. Joskus tällaisista asioista kannattaisi puhua suoraan esim. töissä ja sanoa, että kyllå muut ovat tämä jo oppineet, mikset sinä opi? Sitten asia voitaisiin ottaa tarkasteluun ja vaikka löytää henkilölle sopivampi työ.

 

Tuollaiseen saa vastaukseksi, että mitäs autoit, ei kukaan pyytänyt. Vaikka olisi pyydettykin, niin silti sanotaan noin.

En ole ollut kiitosten peräänkään, mutta sen selkäänpuukottamisen, avoimen vihan ja jopa tappamisella uhkailun olisi voinut jättää väliin. Piti sekin aikuisena sitten oppia, että ihmiset katsoo auttamisen heikkoutena ja halveksii sellaista ihmistä joka auttaa. No ei sitten auteta. On ollut hyvä päätös.

Vierailija kirjoitti:

näin se elämä opettaa eli liian kilttinä tulee vain ylikävellyksi ja tosiaan kateelliset saattaa alkaa keksimään juoruja/valheitakin. Itse joutunut kanssa vetämään vähän takaisin tän muiden auttamisen kanssa ja tajunnut ettei mun tarvitse koko maailmaa pelastaa, kyllä ihmiset tekee sen itse jos todella haluavat. Eri asia joku akuutti hengenhätä. Lisäksi osa nauttii siinä suossa olemisesta että muut tulee jatkuvasti pelastamaan ja mikään ei ole sitten kuitenkaan hyvä. Tylyksi ei tarvitse alkaa, mutta on hyvä muistaa ettei tarvitse aina ns. kympin tyttönä tunnollisena olla joka käänteesä ekana auttamassa. Jos joku valittaa asioitaan, voi todeta samaan tyyliin kuin muutkin että onpa ikävä..Ihan eri asia sitten jos on joku luottokaveri jonka kanssa apu on oikeasti vastavuoroista.

Minun mielestä on parempi vaikka äänestää puolueita jotka ajaa sellaisia etuuksia ja palveluita mitä nämä ihmiset tarvitsee sen sijaan että asettaa itsensä konkreettiseen vaaraan näiden ihmisten kanssa.

Olen auttanut kissoja ja koiria ja he ovat osoitaneet kiitollisuutta ja lojaaliutta. Ihmisiä olen auttanut myös ja saanut paljon vihaa niskaan. Mutta ei se mitään. Jumala kyllä näkee...

Vierailija kirjoitti:

Samat kokemukset, monin eri tavoin.

Autoin vuokralaistani ja lopputuloksena menetin asuntoon kuuluneen autopaikan, jota olin jonottanut ko. asuntoon vuosia.

Järjestin exän 22 v reppanapojalle työhaastattelun, kun valitti ettei pääse edes haastatteluun. Kuulin sitten, (tunsin haastattelijan), että poika oli ollut ihan omissa ajatuksissaan eikä lainkaan kiinnostuneen oloinen työstä (jollaista siis havitteli). Tästä pojan äiti sitten sai monen vuoden kilarit minua kohtaan, että pilasin pojan työnhaun ja siksi hän jäi työttömäksi. Laittoi viestejä vielä 2 vuotta jälkikäteen.

Tein kaverini työhakemuksen, hän sai paikan, joka oli todella onnenkantamoinen ja käsittämätön onnenpotku hänelle, ja pisti välit poikki minuun. Sen hän kerkesi kertoa, että olivat kehuneet hänen hakemustaan, että miehet harvoin osaavat kirjoittaa noin.

Olen lainannut tavaroita, kirjoja, en ole saanut takaisin. 

Olen hoitanut t

Ihmeen kauan jaksoit pysyä avuliaana. Mä kyllästyin paljon pienemmästä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen auttanut kissoja ja koiria ja he ovat osoitaneet kiitollisuutta ja lojaaliutta. Ihmisiä olen auttanut myös ja saanut paljon vihaa niskaan. Mutta ei se mitään. Jumala kyllä näkee...

Eläimiä toki autan aina ja edelleen, ihmiset ovat sitten asia erikseen tätä nykyä. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut kiitosten peräänkään, mutta sen selkäänpuukottamisen, avoimen vihan ja jopa tappamisella uhkailun olisi voinut jättää väliin. Piti sekin aikuisena sitten oppia, että ihmiset katsoo auttamisen heikkoutena ja halveksii sellaista ihmistä joka auttaa. No ei sitten auteta. On ollut hyvä päätös.

Täsmälleen tämä olisi ollut minunkin vastaukseni. Ilnan kiitosta pärjään hyvin. Mutta tuo pahuuden kohdistaminen auttajaan oli tarpeetonta ja liikaa minulle.

Muita ihmisiä ei pidä mennä neuvomaan. Se on varma, että siitä saa haukkumiset palkaksi. Paitsi tietty omia iäkkäitä vanhempia tarvittaessa. Mutta ei kavereita. Paras apu on vain kuunnella, jolloin toisella itsellään ajatukset selkiytyy. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut kiitosten peräänkään, mutta sen selkäänpuukottamisen, avoimen vihan ja jopa tappamisella uhkailun olisi voinut jättää väliin. Piti sekin aikuisena sitten oppia, että ihmiset katsoo auttamisen heikkoutena ja halveksii sellaista ihmistä joka auttaa. No ei sitten auteta. On ollut hyvä päätös.

Ajattelen tuota reaktiota ennemmin niin päin, että apu kyllä kelpasi, mutta kun tilanne on ohi, niin tämä autettu kokee autettuna olemisen niin nöyryyttävänä, että hän pyrkii kompensoimaan nöyryytettyä omakuvaansa korostamalla mahtavuuttaan eli alistamalla auttajaansa.

Aika hauska, just äsken ajattelin itse samaa. En ikinä ole saanut kiitosta mistään, enkä kyllä mitään apujakaan näiltä autetuilta. Eli yleensä sukulaisilta, mutta on pajon muitakin. Nooh, keskityn vain itseeni tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näin se elämä opettaa eli liian kilttinä tulee vain ylikävellyksi ja tosiaan kateelliset saattaa alkaa keksimään juoruja/valheitakin. Itse joutunut kanssa vetämään vähän takaisin tän muiden auttamisen kanssa ja tajunnut ettei mun tarvitse koko maailmaa pelastaa, kyllä ihmiset tekee sen itse jos todella haluavat. Eri asia joku akuutti hengenhätä. Lisäksi osa nauttii siinä suossa olemisesta että muut tulee jatkuvasti pelastamaan ja mikään ei ole sitten kuitenkaan hyvä. Tylyksi ei tarvitse alkaa, mutta on hyvä muistaa ettei tarvitse aina ns. kympin tyttönä tunnollisena olla joka käänteesä ekana auttamassa. Jos joku valittaa asioitaan, voi todeta samaan tyyliin kuin muutkin että onpa ikävä..Ihan eri asia sitten jos on joku luottokaveri jonka kanssa apu on oikeasti vastavuoroista.

Minun mielestä on parempi vaikka äänestää puolueita jotka ajaa sellaisia etuuksia ja palveluita m

Minä taas en äänestä tuollaisia puolueita. Sillä kuten sanottu, niin nämä autettavat ovat pohjattomia kaivoja, joille voi antaa rahaa vaikka satatonnia, ja silti he valittavat parin kuukauden päästä, että ovat köyhiä, kun ei ole yhtä isoa uima-allasta kuin putkimiesperalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut kiitosten peräänkään, mutta sen selkäänpuukottamisen, avoimen vihan ja jopa tappamisella uhkailun olisi voinut jättää väliin. Piti sekin aikuisena sitten oppia, että ihmiset katsoo auttamisen heikkoutena ja halveksii sellaista ihmistä joka auttaa. No ei sitten auteta. On ollut hyvä päätös.

Ajattelen tuota reaktiota ennemmin niin päin, että apu kyllä kelpasi, mutta kun tilanne on ohi, niin tämä autettu kokee autettuna olemisen niin nöyryyttävänä, että hän pyrkii kompensoimaan nöyryytettyä omakuvaansa korostamalla mahtavuuttaan eli alistamalla auttajaansa.

Tämä on varmasti totta. On noloa saada kiitosta työhakemuksesta, jota ei edes osannut itse laatia, vaan on jonkun toisen tekemä. Onko sellainen autettava sitäpaitsi sopiva saamaansa työhön? Jos joku auttamalla saatetaan tilanteeseen, jossa hän ei osaakaan toimia oikein ja jota hän ei osaa hyödyntää, niin onko se auttamista ollenkaan?

En kyllä todellakaan tiedä kun omat kokemukseni eivät ole ollenkaan tuollaisia. 

Monesti olen saanut avustani kiitosta ja jos ei ole heti osattu kiittää niin olen kyllä kuullut sitten jälkeenpäin jotain tunnustusta siitä miten olen hoitanut asioita hyvin. Toki joskus on jäänyt kiitos myös saamatta mutta senkin ymmärän koska se voi joistain tuntua vaikealta sekin.

En muista yhtään kertaa että avusta olisi saanut ns. paskaa takaisin. Ehkä se on vain tuuria tai sitten jotain muuta. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Muita ihmisiä ei pidä mennä neuvomaan. Se on varma, että siitä saa haukkumiset palkaksi. Paitsi tietty omia iäkkäitä vanhempia tarvittaessa. Mutta ei kavereita. Paras apu on vain kuunnella, jolloin toisella itsellään ajatukset selkiytyy. 

Kun on vuosia kuunnellut samaa valitusta eikä valittaja laita tikkua ristiin,  jotta tilanteensa paranisi,  sekin alkaa käydä raskaaksi.  Olet silti oikeassa.  Ei kannata neuvoa ihmistä,  jolla ei ole aikomustakaan kuunnella niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Muita ihmisiä ei pidä mennä neuvomaan. Se on varma, että siitä saa haukkumiset palkaksi. Paitsi tietty omia iäkkäitä vanhempia tarvittaessa. Mutta ei kavereita. Paras apu on vain kuunnella, jolloin toisella itsellään ajatukset selkiytyy. 

Ai vaikka itse pyytävät apua?

Vierailija kirjoitti:

Minä en enää auta muita kuin omia lapsia ja omia vanhempia.

Samaa sanon kuin ap, en odota suitsutuksia tai fanfaareja, en edes kiitosta. Olen auttanut pyyteettömästi ja lisätäkseni maailmassa hyvää. Olen saanut lisättyä sitä hyvää, eli auttaminen on ollut tuloksellista.

Olen saanut kiitokseksi mitätöintiä, haukkuja, selkään puukottamista, aggressiivisuutta. Kyse on hyvin ongelmaisista ihmisistä, joilla on diagnosoituja mielen ongelmia.

En enää ikinä halua sekaantua mihinkään tuollaiseen, joten minun auttamiset olivat siinä.

Kylläpä kuullostaakin tutulta tämä mitätöinti,haukkuminen,selkään puukottaminen,aggressiivisuus. Lisään listaan teeskennellyn ystävällisyyden,omahyväisyyden,ylpeyden,ahneude ja hyväksikäytön eri muodoissaan. Viimeinenkin "ystävyyssuhde" katkesi,kun toinen osapuoli kävi fyysisesti päälleni samalla kiljuen solvauksia,vaikka en ollut tehnyt hänelle yhtään mitään. Samanlaista käytöstä olen tavannut uskovaisten parissa ennenkin-taitavat olla kaikki päästään vialla. Kaksikymmentä vuotta kuvittelin uskovaisten olevan ystävällistä ja Jumalaa pelkäävää porukkaa oman vakaumukseni tähden,kunnes pala palalta tuo toive rapistui pois,viimeisenä niittinä tuon yhden, dignoosienkin mukaan,täyshullun käytös. Sinne meni mukana myös yritykseni uskoa Jumalaan,joka rakastaa meitä ja on hyvä. Jos jossain on joku Jumala, se EI ole kristittyjen jumala. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muita ihmisiä ei pidä mennä neuvomaan. Se on varma, että siitä saa haukkumiset palkaksi. Paitsi tietty omia iäkkäitä vanhempia tarvittaessa. Mutta ei kavereita. Paras apu on vain kuunnella, jolloin toisella itsellään ajatukset selkiytyy. 

Ai vaikka itse pyytävät apua?

Pyytävätkö juuri tietynlaista apua? Tyyliin voitko neuvoa,  miten ohjelmaa X käytetään? Vai ilmaisevat asian ympäripyöreästi,  jolloin autat väärällä tavalla? Mulla on kaveri,  jolla on ikuinen rahapula.  Hän pyytää multa välillä apua ja kun ehdotan jotain muuta kuin suoraan rahan antamista,  hän suuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä teosta rangaistaan. Aina.

Teetetään enemmän.

Itse olen saanut kiitosta, haukkuja, ammatin, työtä viimeiset 30 vuotta ja elannon.

N55

Osa autettavista on hyväksikäyttäjiä. Joiden uhreja ovat juuri kiltit hyväntahtoiset ihmiset. Olen sivusta nähnyt tätä ja iljettää katsoakin. Tämä joukko ei kuitenkaan ole nyt varsinaisesti aiheena.

Olen itse pyrkinyt auttamaan töissä ja muuten jos olen pystynyt.En ole koskaan odottanut ylivuotavia kiitoksia tai nuoleskelua.Mulle riittä tunne että sain jotain aikaan. Sen verran itsekeskeinen olen etten ymmärrä tätä silmien pyörittelyä. En minä nyt ihan pyyteetön auttaja ole. Se on minusta jo naiivia. 

En ole myöskään tuntenut kiusalliseksi että olen joutunut autetuksi ja siitä seuraa kiitolisuuden velka. Olen joskus maksanutkin sen jos nyt omat resurssit ovat edes mahdollistaneet sen.