Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole saanut ihmisten auttamisesta kuin ongelmia itselleni.
12.02.2025 |
Enkä mitään muuta odottanut kuin sanallista kiitosta tai pysymistä siinä mitä etukäteen sovittiin. En odottanut fanfaarien säestämään juhlallista seremoniaa, jossa minut palkitaan mitalilla ja salkullisella rahaa. Ihailijoiden seuratessa seremoniaa. En ikuista kiitollisuudenvelkaa. Simppeli kiitos olisi riittänyt. Tai ehkä vain asian tiedostaminen, hieno juttu voit olla varma teen saman sinulle, jos tulee joskus sellainen tilanne. Päinvastoin moni alkaa kertomaan tarinoita väärinpäin ja muuttavat itsensä auttajan osaan.
Jos katsotaan vaikka työelämää. Autoin useita ihmisiä vanhassa ammatissani heidän töissään koska minun kävi heitä sääliksi, koska eivät niitä osanneet tehdä (vaikka varmaan tässä vaiheessa oli jo pitänyt osata). Olin asiallinen, en vittuillut, että tämä pitäisi osata jo tehdä jne. Sainko kiitokset? En. Päinvastoin moni vain alkoi puhumaan negatiivista kuraa selän takana. Yhden kaverin hoidin töihin koska olin itse jo mennyt toiseen työpaikkaan töihin ja minua kysyttiin tänne takaisin. Tämä kaveri olisi varmaan alkoholisoitunut lopullisesti joutilaana, joten sanoin pomolle, että kysypä tätä. Eikä tässä vielä kaikki. Myöhemmin hän sai potkut ja olivat palkkaamassa toista kaveria hänen tilalleen, mutta olin ainoa, joka turvasi hänen etunsa ja muistutti sen olevan lain vastaista. Ketään muuta ei edes kiinnostanut. Täten he palkkasivat hänet takaisin. Sainko kiitokset? En. Olin tuolloin jo palannut takaisin samaan paikkaan, jos joku ihmettelee miten olin tilanteen tasalla.
Muutamalla sukulaisella olen lainannut rahaa koska ruikuttivat, että lapsilla on nälkä tai häätö on tulossa (milloin mikäkin tekosyy). Sainko rahojani takaisin? En. Päinvastoin moni varasti minulta tavaraa, kun lainahanat menivät kiinni. Sama homma lukuisten kaverien jelppaamisten kanssa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Vaikka on irvailematta ihmisille, he irvailevat sinulle jne.
Ainoan kiitoksen olen saanut ihmiseltä, jolta sitä vähiten odotin. Ehkä edes auttanut häntä mitenkään. Tämä tapahtui eräässä työpaikassa, jossa työkaverina oli sellainen karski sm-tason bodari. Kerran tämä tokaisi minulle yövuorossa että olet paras tyyppi täällä, kun et puhu kenestäkään mitään pahaa. Tuollaiset jäävät hyvin mieleen, kun niitä on ainakin omassa elämässäni ollut niin vähän.
Sitä melkein toivoo, että vanhemmat olisivat kasvattaneet tunnekylmäksi ihmiseksi, joka ei tunne sääliä, eikä auta ketään. Nauraa vaan, jos joku sitä pyytää tai jollekin käy huonosti. Mutta uskon tämän olevan synnynnäinen ominaisuus. Omatunto joko on tai sitä ei ole. Tahdonvoimalla mahdoton vaimentaa.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisin itse apua, enkä pysty huolehtimaan edes itsestäni. Sen sijaan, että saisin tarvitsemaani apua itselleni olen joutunut pakotettuna sukulaiseni kotiorjaksi. Olen työtön, autismikirjolla ja kärsin mielenterveysongelmista. Tämä on tuhonnut itseni täysin, eikä mitään positiivista tähän liity, vain huutoja, haukkuja, valitusta, komentamista ja syyllistämistä. Tämä vanha, sairas ja vihainen sukulaiseni muistuttaa uhriutumisineen oikeastaan Ismo Laitelaa.
Minulle on käynyt ihan sama. Mielenterveyteni horjuu pahasti ja olen aikaisemmin kärsinyt vakavista vihanhallintaongelmista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en odota yleensä kiitosta, jos autan jotakin. Olen vain kiitollinen Jumalalle, jos sain autettua jotakin hyvillä mielin. Tietysti sinun tilanteessasi olisit ansainnut kiitoksen, kun teit noin paljon työtoverien hyväksi. Ehkä kannattaa välttää näitä ihmisiä jatkossa, kun he eivät kyenneet näkemään työsi arvoa eikä alkaa turhaan velkomaan kiitosta heiltä, koska heille ei ole a) opetettu kiittämisen arvoa b) he ovat kenties tietoisesti valinneet kiittämättömän asenteensa. He huomaavat arvosi vasta kun olet poistunut heidän elämästään. Normaalissa kanssakäymisessä on hyvä kiittää pienistäkin asioista tai ainakin siihen itse pyrin.
Paska valuu alaspäin. Oon varma että nää keitä oot auttanut ovat auttaneet sitten muita kiittämättömiä. Hekin sitten jääneet vaille kiitosta. Katsovat vaan aidosti ja pyyteettömästi auttavaisia alaspäin, niitä on lupa hyväksikäyttää ja vähän potkia jalan ulkosyrjällä, kun ovat niin helposti höynäytettävissä. Oma vikansa.
Omassa elämässäni aivan liikaa todistanut näitä kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää-ihmisketjuja. Uskomatonta apinointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut elämäni tällainen auttaja ja toisten puolustaja. Mitä siitä on seurannut.....koulukiusaamista työpaikkakiusaamista. Parisuhteet ovat kaatuneet siihen, että minulta yritettiin viedä lopulta äitini perintökin koska olin niin yli tallottu. Parisuhde siis jäi siinä vaiheessa lopultakin. Olen auttanut työelämässä ihan aloittelevia nuoria alkuun ja ottanut heidän tekemänsä virheetkin omalle kontolleni, ihan myötätunnosta. Mitä siitä seurasi.... Näistä ihmisistä tuli minun esimiehiäni ja minä sain lähtöpassit. Näin on käynyt kahdessa työpaikassa. Ensin niin avuttomat ja kiitolliset teinit, ovat muuttuneet julmaakin julmemmiksi, kun työpaikasta on ollut kyse.
Minulla on ikävä kyllä työelämästä aika samanlaisia havaintoja. Vaikka moni esittää olevansa kaikkien kaveri ja viaton, niin yleensä nämä ihmiset työntävät sinut ekana bussin a
Tätähän se on nykyään kun kilpailu on niin kovaa. Kyynärpäätaktiikkaa, minäminäminä, muista viis. Eletään oikeasti aika karua aikaa.
Tietynlaiset ihmiset näkevät sekunnissa kuka on ylikiltti miellyttäjä ja ottavat siitä valitettavasti todellakin kaiken irti mikä lähtee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina hauskaa nähdä kun eri järjestöissä auttavista, pyyteettömästi rakastavista "ylikilteistä uhrautujista" kuoriutuukin passiivisaggressiivisia piikitteleviä ja vittuilevia kiusaajia. Heh heh.
"Ainoan kiitoksen olen saanut ihmiseltä, jolta sitä vähiten odotin. Ehkä edes auttanut häntä mitenkään. Tämä tapahtui eräässä työpaikassa, jossa työkaverina oli sellainen karski sm-tason bodari. Kerran tämä tokaisi minulle yövuorossa että olet paras tyyppi täällä, kun et puhu kenestäkään mitään pahaa. Tuollaiset jäävät hyvin mieleen, kun niitä on ainakin omassa elämässäni ollut niin vähän."
Hyviä ihmisiä on oikeasti vain vähän, mutta he tunnistavat aina hyvyyden toisissaan. Pahuuden valinneita ihmisiä on paljon ja he pyrkivät tuhoamaan sen, mikä on hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina hauskaa nähdä kun eri järjestöissä auttavista, pyyteettömästi rakastavista "ylikilteistä uhrautujista" kuoriutuukin passiivisaggressiivisia piikitteleviä ja vittuilevia kiusaajia. Heh heh.
Joskus tulee kiltilläkin mitta täyteen. Ja ei ehkä hirveästi naurata sitten, kun esimerkiksi hoitoalan kiltit ja tunnolliset jättävät alan ja itse tarvitsisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Aina hauskaa nähdä kun eri järjestöissä auttavista, pyyteettömästi rakastavista "ylikilteistä uhrautujista" kuoriutuukin passiivisaggressiivisia piikitteleviä ja vittuilevia kiusaajia. Heh heh.
Missä pääset tätä runsaassa määrin näkemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina hauskaa nähdä kun eri järjestöissä auttavista, pyyteettömästi rakastavista "ylikilteistä uhrautujista" kuoriutuukin passiivisaggressiivisia piikitteleviä ja vittuilevia kiusaajia. Heh heh.
Joskus tulee kiltilläkin mitta täyteen. Ja ei ehkä hirveästi naurata sitten, kun esimerkiksi hoitoalan kiltit ja tunnolliset jättävät alan ja itse tarvitsisi apua.
Joo, jospa purkaisitte se vittuuntumisenne niihin jotka teille vittuilee, ettekä niihin jotka yrittää auttaa. Tai ovat vain olemassa. xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina hauskaa nähdä kun eri järjestöissä auttavista, pyyteettömästi rakastavista "ylikilteistä uhrautujista" kuoriutuukin passiivisaggressiivisia piikitteleviä ja vittuilevia kiusaajia. Heh heh.
Missä pääset tätä runsaassa määrin näkemään?
Minun asiani ei kuulu sinulle sitten tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin en auta kuin random-ihmisiä, esim avaan ovia jos kantamuksia jne. Yleensä sitä apua saa ennemmin noilta randomeilta kuin tutuilta, sukulaisista puhumattakaan. Sukulaisten, kolleegoiden ja tuttavienkin kanssa vain ihmettelen silmät ymmyrkäisinä että ohhoh näinkö on päässyt käymään. Maailma opettaa.
Ei koskaan pidä auttaa toisia.. tallaavat vain sinut maahan heti kun saavat tilaisuuden
Kiittämättömyys on maailman palkka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina hauskaa nähdä kun eri järjestöissä auttavista, pyyteettömästi rakastavista "ylikilteistä uhrautujista" kuoriutuukin passiivisaggressiivisia piikitteleviä ja vittuilevia kiusaajia. Heh heh.
Missä pääset tätä runsaassa määrin näkemään?
Minun asiani ei kuulu sinulle sitten tippaakaan.
No ihmettelenpä vaan. Olet ilmeisesti palkattuna jossain auttamisjärjestössä, ja tiedät, että vapaaehtoisista tulee siellä aggressiivisia hulluja. Silti jatkatte tuota ja sinä vieläpä nautit vapaaehtoisten murenemisesta.
Kunnioitettavaa. (sarkasmia)
Vierailija kirjoitti:
Aina hauskaa nähdä kun eri järjestöissä auttavista, pyyteettömästi rakastavista "ylikilteistä uhrautujista" kuoriutuukin passiivisaggressiivisia piikitteleviä ja vittuilevia kiusaajia. Heh heh.
Uskon, että tätä tapahtuu laajastikin. Itse olen todistanut kahden eri tahon vapaaehtoisen muka-auttajan erittäin epäasiallista ilkeilyä ja hyökkäävää käytöstä.
Alue: Aihe vapaa
Ap kuitenkin kirjoitti niin työelämästä kuin sukulaisistakin. Outoa, että kaikkien näiden ihmisten joukosta vain yksi on osannut edes kiittää. Kiitos on kuitenkin niin pieni sana, joka ei paljoa vaadi ja useimmilta tulee ihan automaattisesti.