Mitä hyviä puolia näet siinä, että elää koko elämänsä teinirakkautensa kanssa?
Siis luetellaan vain hyviä puolia, joita tällainen elämänstoori voi tuoda elämään sekä miehelle että naiselle.
Kommentit (86)
Elämä ei kulu sekavassa suhderallissa vaan jää aikaa keskittyä muuhun tekemiseen.
On aina joku luotettava ja rakas ihminen johon tukeutua ja jonka kanssa saa jakaa arjen hyvät ja huonot puolet.
No riippuu ihan siitä suhteesta. Liian moni on jäänyt tuollaiseen vain yksinolemisen pelosta, karsea esimerkki tästä omat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
No riippuu ihan siitä suhteesta. Liian moni on jäänyt tuollaiseen vain yksinolemisen pelosta, karsea esimerkki tästä omat vanhemmat.
Tuo on hyvin harvinaista. Paitsi joidenkin päästään vialla olevien piireissä jotka eivät osaa rakastaa. Ketään.
Alkaa maistua puulta ajan kuluessa.
Lapsilla on turvallinen koti (ja ehkä tuleva mummula). Yhden ja saman ihmisen kanssa eläminen tuo elämään vakautta ja onnea, kun tietää ja tuntee toisen tosi hyvin. Myös perheet ja yhteiset muistot sitovat yhteen.
Rakkaus on välittämistä ja toisen huomioimista vuodesta toiseen, joten nämä koko elämän mittaiset suhteet ovat jollain tavalla hirmu spesiaaleja. Ei sovi välttämättä kaikille, mutta kypsille ihmisille yleensä sopii.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on turvallinen koti (ja ehkä tuleva mummula). Yhden ja saman ihmisen kanssa eläminen tuo elämään vakautta ja onnea, kun tietää ja tuntee toisen tosi hyvin. Myös perheet ja yhteiset muistot sitovat yhteen.
Rakkaus on välittämistä ja toisen huomioimista vuodesta toiseen, joten nämä koko elämän mittaiset suhteet ovat jollain tavalla hirmu spesiaaleja. Ei sovi välttämättä kaikille, mutta kypsille ihmisille yleensä sopii.
Niinpä. Vakailla ihmisillä onnellisuus elämässä on epävakaita korkeampi.
Tätä pitäisi kysyä äidiltäni, hän tapasi isäni 15-vuotiaana. Koko elämä yhdessä saman miehen kanssa, myötä- ja vastamäet. 60 v naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
No riippuu ihan siitä suhteesta. Liian moni on jäänyt tuollaiseen vain yksinolemisen pelosta, karsea esimerkki tästä omat vanhemmat.
No nyt puhuttiin nimenomaan siitä, että mitä hyviä puolia voisi olla?
Ylläri että joku tulee heti tätä selittämään taas. Oletko kenties eronnut?
Joku jonka kanssa on yhteiset muistot lähes koko elämän ajalta. Voi yhdessä nauraa vaikka kouluaikojen muistoille, ja toinen tietää mistä on kyse. Muistella vanhoja kavereita ja paikkoja. Toisen suku on tullut tutuksi, myös ne myöhemmin poisnukkuneet ja tietää kenestä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu ihan siitä suhteesta. Liian moni on jäänyt tuollaiseen vain yksinolemisen pelosta, karsea esimerkki tästä omat vanhemmat.
No nyt puhuttiin nimenomaan siitä, että mitä hyviä puolia voisi olla?
Ylläri että joku tulee heti tätä selittämään taas. Oletko kenties eronnut?
On se. Todennäköisesti useasti ja rumalla tavalla. Kauneutta hänessä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu ihan siitä suhteesta. Liian moni on jäänyt tuollaiseen vain yksinolemisen pelosta, karsea esimerkki tästä omat vanhemmat.
No nyt puhuttiin nimenomaan siitä, että mitä hyviä puolia voisi olla?
Ylläri että joku tulee heti tätä selittämään taas. Oletko kenties eronnut?
Eroilevat ovat usein kateellisia.
Ei tarvitse miettiä kenet kirjaa lähiomaiseksi, jos olisi onnettomuudessa?
Onko muka jotain erityistä, mitä pitkässä suhteessa automaattisesti olisi? Sellaisessakin voi olla väkivaltaa, petollisuutta, valheita, mitä vain.
Toisin kuin jotkut uskovat, nuorena valitsemalla voi ottaa parhaat päältä. Silloin kaikki ovat sinkkuja, ne hyvätkin. Mutta kun yrität etsiä kolmekymppisenä kumppania, aika monet sinkuista ovat sinkkuja ihan syystä.
Kaikki tuntemani teinirakkautensa kanssa avioituneet ovat nyt viisikymppisinä edelleen yhdessä. Sen sijaan muut ovat usein eronneet moneenkin kertaan.
N53
Pitkässä suhteessa ollaan ikään kuin "joukkue". Tuntuu hyvältä kun on joku johon voi luottaa ja jonka kanssa asiat sujuu. Pitkään suhteeseen sopii varmaan turvallisuushakuiset ihmiset, joilla on yhteiset elämänarvot.
Mahtava kasvualusta lapsille.
Itsekkäät ja vain omia tarpeitaan ajattelevat eivät tällaisessa suhteessa pysty olemaan, koska aina voi tulla houkutuksia tms. Alkaa kyllästyttää, ei selvitä lapsiarjesta, "kasvetaan erilleen" tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse miettiä kenet kirjaa lähiomaiseksi, jos olisi onnettomuudessa?
Onko muka jotain erityistä, mitä pitkässä suhteessa automaattisesti olisi? Sellaisessakin voi olla väkivaltaa, petollisuutta, valheita, mitä vain.
Aika harvassa on.
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä suhteessa ollaan ikään kuin "joukkue". Tuntuu hyvältä kun on joku johon voi luottaa ja jonka kanssa asiat sujuu. Pitkään suhteeseen sopii varmaan turvallisuushakuiset ihmiset, joilla on yhteiset elämänarvot.
Mahtava kasvualusta lapsille.
Itsekkäät ja vain omia tarpeitaan ajattelevat eivät tällaisessa suhteessa pysty olemaan, koska aina voi tulla houkutuksia tms. Alkaa kyllästyttää, ei selvitä lapsiarjesta, "kasvetaan erilleen" tms.
Haetaan jotain kuplivaa tunnetta. Pakoa lapsuuden käsittelemättömistä traumoista alati vaihtuvilla huumaan perustuvalla sarjasuhteilulla. Lapsista viis.
Mun mies vei mut vihille, kun olin 18-vuotias. Sanoi, että tiesi jo silloin nuorena miehenä että musta tulee täydellinen vaimo ja hänen lastensa äiti.
Yhdessä ollaan edelleen, 37 vuotta naimisissa. Minä jo mummeli, mutta kuulemma yhtä rakas ja ihana edelleen. Arki ja elämä näkyy molemmissa. Ihania muistoja, voisin kuolla onnellisena tähän hetkeen.
Olen itse yhdessä teinirakkauteni kanssa ja olemme molemmat nyt viisikymppisiä.
Minusta on uskomattoman hienoa, että olen saanut jakaa elämäni ilot ja surut kaikissa ikävaiheissa saman, minulle tärkeän ja rakkaan ihmisen kanssa. Olen onnekas.
Yhteinen historia. Toisen kasvun (ihmisenä) näkeminen. Toisaalta myös yhdessä rupsahtaminen. :)
Seksielämä paranee vanhemmiten, vaikka välillä olisi laimeita jaksoja lasten valvottaessa ym.
Ehjä perhe, turvallinen suhde jossa kasvetaan yhteen, RAKKAUS.