Lapsen poissaolot koulusta kiusaamisen takia

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomessa pitäisi pystyä ostamaan suojelua. Jos kiusaaminen ei yhdestä kerrasta lopu, niin kiusaajan perheen taloa tulee töhriä, perheauton renkaita puhkoa, ikkuna rikkoa. Kiusaaja voitaisiin hakata. 

Yhteiskunta on lopulta aika voimaton. 

Tätä tekevät kiusaajat. Jopa kokonaiset perheet taloineen ja autoineen ovat joutuneet kohteiksi. Hurjaksi on mennyt ellei muuta apua ole saatavilla kuin oman kostajan palkkaaminen.

Sitten vain pitää hankkia todistusaineistoa ja kostaa takaisin. Sairasta tuollainen. Mutta jos ei muuten mene perille. Esimerkiksi auton renkaan naulaaminen on aika helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap antaa lapsen jäädä kotiin? Miksi hän saa pelata rajattomasti? Miksi ap ei itse ole ollut aktiivisesti kouluun yhteydessä heti kun poissaoloja on alkanut tulla?

Koska oletuksena kyseessä on trolli. Oikea vanhempi tekisi muuta kuin kirjoittaisi nettipalstalle. Todellisuudessa oltaisiin jo oltu yhtydessä opettajaan, rehtoriin ja lääkäriin. Kuka vanhempi jää diagnosoimaan lapsen kanssa, että lapsella on varmaan masennus johon lapsi päättää ettei halua hoitoa? 

Itsekkin ottaisin lapsen pois koulusta jos häntä kiusattausiin ja sanoisn opettajalle että kouluun tulee sitten kun on täysin varma ettei enään kiusata. Kiusaajalle on kuitenkin parempi että opettaja lopettaa sen kisaamisen enkä minä.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot ap olennaisen heti ensimmäisellä rivillä: lasta ei huvita mennä kouluun.

Tuon ikäisenä pitää jo ymmärtää, että kouluun mennään vaikka ei aina niin huvittaisikaan. Ja sinun aikuisena pitää ainakin tämä ymmärtää. Et kerta kaikkiaan voi antaa lapsen jäädä aamuisin kotiin leikkimään puhelimellaan ja pelikoneellaan, voi hyvänen aika sentään.

Toisaalta näin, mutta jos syynä on oikeasti kiusaaminen, niin kuinka moni pitää oikeana pakottaa kouluun jos siellä oikeasti ahdistaa kiusaaminen? Lapsi (12-vuotias!) voi sen sanoittaa juuri noin ettei huvita, ei halua. Mutta syy on siinä takana tärkeämpi, kuin se mitä sanaa lapsi nyt sattuu käyttämään. Lapselle ei sanan merkitys ole välttämättä juuri sama kuin sinulle (joka ajattelet sen olevan vain viitsimisen puutetta)

***

Pitkä ketju en lukenut kaikkea, mutta tässä ap:lle listaa mitä me on vastaavissa tilanteissa tehty: keskustelu open kanssa, kiusaajan vanhempien kanssa, rehtorin kanssa, luokan vaihto, välitunnit pidetään sisällä, koulun vaihto, vakavissa kiusaamistapauksissa rikosilmoitus / lasu kiusaajasta (siis jos todella huoli siitäkin lapsesta, ei turhaan pidä tehdä), koulukuraattorin juttusille, koulupsykologilta masennustestit (syy miksi ei halua kouluun), koululääkäriltä lähetettä lastenpsykiatriselle, ikäraja nuorten puolelle on 13 eli juuri ja juuri vielä ehtii lastenpuolelle. Vaatii vanhemmalta paljon paljon soittelua, aktiivisuutta, lapsen puolen pitämistä. Räyhätä ei tarvi, en sitä tarkoita, mutta täytyy jaksaa pyytää ja vaatia.

Ennen kuin lähtee pakottamaan kouluun täytyy olla SATAVARMA ettei ole takana oikea syy joka vie jaksamisen, kuten se kiusaaminen, masennus, kavereiden puute, ulkopuolelle jääminen tms. Tuttavalapsi on vaihtanut koulua paljon vähäisemmän kiusaamisen takia kuin mitä ap kuvailee, ja nyt lapsi voi hyvin. Keinoja on, mutta niitä ei tuoda tarjottimella. 

No tuossahan on nyt monta asiaa mihin pitää puuttua jämäkällä otteella. Ensinnäkin kiusaamisesta: meillä oli lapsen luokalla jossain kohtaa sellainen dynamiikka, että siellä alkoi tällaista ilmetä. Ensin kouluun yhteys ja vaaditaan, että puututaan. Oli siitä sitten keskusteluja pidetty, mutta eihän ne siellä koulussa oikeasti tiedä sen enempää, mitä näissä tapahtuu kun yleensä tapahtuu opettajien katseilta piilossa. Se auttoi vähän.

Seuraavaksi selvitin ihan itse kaikkien osallisten lasten vanhempien puhelinnumerot ja soitin myös heille. Vanhemmat reagoi asioihin vähän eri tavoin, koska heillekin se asia tuli yllätyksenä. Mutta kokemukseni mukaan kaikki kuitenkin ottivat asian vakavasti, keskustelivat omien lastensa kanssa ja siinä soiteltiin vähän puolin ja toisin kun tilanteita tuli, miten se tilanne tällä kertaa on mennyt lasten kertomusten mukaan (näissä sitten joskus käy ilmi, että sillä omallakin lapsella voi olla asiassa vähän enemmän roolia, mitä on antanut ymmärtää), ja sovittiin miten asiaan puututaan. Tämä muuten auttaa aika todella paljon enemmän, kun ne lapsetkin hoksaa, että asia oikeasti tulee vanhempien tietoon ja vanhemmilla kuitenkin sitten on vähän enemmän vaikutusvaltaa niihin lapsiinsa. Onhan siinä toki riski, ettei joku vanhempi suostu lapsestaan uskomaan ja/tai viitsi siihen puuttua.

Sen jälkeen on sitten aika käsitellä ne poissaolot, jos niiden kertyminen jatkuu.

Koko muu luokka pitää saada kiusatun puolelle ja kiusaajaa vastaan niin että tehdään selväksi ettei saa kiusata.

Kyllä tuosta kiusaamisilmapiiristä kärsii yleensä koko luokka ja se tekee lapset epävarmaksi kun joutuu itse tulevansa kiusatuksi.

Eli pitää ottaa vakavasti. Kiusatun, kiusaajan, vanhempien ja opettajan ohjaamat hyssyttelykeskustelut ei riitä. Se on koko luokan asia. Kaikki sen tietää kuitenkin.

Jos ei auta niin sitten koulua vaihtamaan vaikka syksyllä .. tai kotiopetukseen jos on jo yläasteella.. sitten iltapäiviin harrastuksia ettei syrjäydy.

Minua kiusattiin ysiluokalla ja olen jälkikäteen miettinyt että paremmin olisi mennyt jos olisin kotona opiskellut yksin kuin koulussa käynyt kiusattavana kun ei ollut yhtään kaveria siellä.. Mutta ei varmaan sovi ihan nuoremmille sellainen järjestely. Riippuu persoonastakin.