Miten saatte ajan kulumaan, jos olette yksin?

Olen aina yksin ja nautin siitä. Katon leffoja  ja pelaan,saunon  eli teen asioita joita kaikista mieluiten teen.

Juuri eläkkeellä olevana olen mökillä. Arkiviikot menee yksin, en näe ketään.

Kaupassa käynti katkaisee yksinäisyyden. Viikonloppuna käyn tanssimassa.

Talvella on päivät pitkiä.  Onneksi on puulämmitys, siitä saan jotain tekemistä.

Kesällä on hyvin paljon tekemistä. En huomaa silloin olevani yksin.

Vanhassa talossa on aina jotain tekemistä. Korjaaminen on yksi keino, saada aika kulumaan.

Netissä tulee liikaa aikaa vietettyä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hommata niin paljon mielenkiinnonkohteita elämäänsä, ettei ole pulassa, jos työt tai ystävät yhtäkkiä puuttuu ympäriltä.

Kannattaa käydä eri kursseja, aloittaa harrastuksia jne. Vaikkei ehtisi kovin pitkälle kerrallaan, niitä voi aina jatkaa. Eikä tarvitse aloittaa alusta eikä keksiä uusia harrastuksia.

Samaa mieltä. Vain tylsät ihmiset tylsistyvät.

Ryypätessä päivät kuluvat liiankin nopeasti.

Lähinnä pup pailen... 🤡😎🥸

Täällä roikun, käyn kävelyllä, kaupoilla, kirjastossa, katon jtn sarjaa, kokkaan, luen.

YkdinäineN51

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan aamusta iltaan provoja ja naisvihaa vauvapalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hommata niin paljon mielenkiinnonkohteita elämäänsä, ettei ole pulassa, jos työt tai ystävät yhtäkkiä puuttuu ympäriltä.

Kannattaa käydä eri kursseja, aloittaa harrastuksia jne. Vaikkei ehtisi kovin pitkälle kerrallaan, niitä voi aina jatkaa. Eikä tarvitse aloittaa alusta eikä keksiä uusia harrastuksia.

Noihinkin väsyy. Mä harrastin kovasti ikävuodet 20-45. Sitten totesin, että ei enää harrastelut kiinnosta, kaikki mikä kiinnostaa on jo kokeiltu. Ja loppujen lopuksi se oli minusta tosi hyvä vaan lopultakin vaan kohdata silmästä silmään se tylsyys, tyhjyys ja yksinäisyys, olla juoksematta pakoon. Sen toisella puolella oli syvä mielenrauha ja ilo pelkästä olemisen tunteesta. Ei enää tarvi mitään erityistä nauttiakseen elämästä. 

Ratkon ristikoita, kudon pipoa, pelaan koneella. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri eläkkeellä olevana olen mökillä. Arkiviikot menee yksin, en näe ketään.

Kaupassa käynti katkaisee yksinäisyyden. Viikonloppuna käyn tanssimassa.

Talvella on päivät pitkiä.  Onneksi on puulämmitys, siitä saan jotain tekemistä.

Kesällä on hyvin paljon tekemistä. En huomaa silloin olevani yksin.

Vanhassa talossa on aina jotain tekemistä. Korjaaminen on yksi keino, saada aika kulumaan.

Netissä tulee liikaa aikaa vietettyä.

Mökkihän on loputon virikkeiden lähde! Miksei talokin, jos on isolla tontilla, missä on vähän puuhametsää.

Meillä on mökki saaressa ja siellä jotkut harrastavat minkkien ja supikoirien loukuttamista, yrittävät sillä tavalla suojella luontoa. Joskus kun tuota kuviota netistä tutkin, törmäsin artikkeliin, missä joku mökkiläinen kertoi harrastavansa talvisin minkinnahkojen perinneparkitsemista! Minusta ihan valtavan hienoa, miten ihmiset jaksavat väkertää. Aloin välittömästi haaveilla itsetehdystä sohvatyynystä, joka olisi mökkisaaresta loukutetuista minkeistä. Mutta ei minusta ole tuollaiseen, olen liian laiska.

Jos ei mökiltä saa minkkejä, niin kalojenkin nahkaa voi parkita! Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä kalannahasta voisi askaroida. Pienestä kolikkokukkarosta voi aloittaa ja siirtyä sitten suurempiin. Ja Youtubesta löytyy ohjeita kaikkeen mahdolliseen, olen jopa nähnyt ohjeen oravan nylkemiseen o_O 

Vierailija kirjoitti:

Tumputan tunnin välein ja syön jotain makeaa. 

T. M53

Sama. Ilm. meillä joku sokeriongelma? :) 6 vuotta vanhempi olen.

Mutta, sulle tullee se sama kuin mulla eli eturauhanen alkaa. 

...

Mulla pelihimo oli lapsena - se "vein isän rahat ja isän kavalsin". Sama himo sitten seksissä; rukoilin, et jarruta luoja mua. Niin Hän sitten ilmeisesti teki ja siksi etunen.

Muutamalla kaverilla oli se pelihimo - pudottivat kolikkokoneesta 100 euroa, kiilinkolin - onnittelin voitosta, osui oikealle.. Kaveri sanoi, et kiitos, mutta olivat 300 syöttäneet siihen koneeseen.

(lähti tästä maailmasta, joi ison koskiksen päivässä - ei sitä kestä, kukaan).

Elän ihan sitä samaa elämää kuin parisuhteessakin. Töitä, harrastuksia, näen ystäviä, laitan kotia, välillä olen tekemättä mitään (miksi koko ajan pitäisi tehdä jotain).

Helposti kuluu. Katson sarjoja, saatan käydä kaupassa, leipoa, laittaa ruokaa ja yksinkertaisesti lepään. 

Kävelen luonnossa, neulon, luen, kirjoitan päiväkirjaa, muistelen menneitä ja kuuntelen musaa, joogaan, surffailen netissä, luen ammattikirjallisuutta ja itseopiskelen, siivoan kaappeja, puhun  yksikseni, pohdin omaa elämääni ja itseäni (itsetutkiskeluna), soittelen kavereille, maalaan, itken suruja, laitan ääniviestejä yhteen kaveriporukan ryhmään (jossa tapana tehdä niin).

Rakastan yksin olemista.

Jostain syystä kukaan ei mukamas siivoa?? Siis pese pyykkiä, tiskaa astioita, imuroi mattoja, luuttua lattioita, pese ikkunoita.. 

Virkkaan, katson sarjoja, roikun tällä typerällä palstalla. Varmaan samaa p*skaa kaikki tekee xD Tykkään myös leipoa, sinä menee aikaa usein tunteja. Joku hyvä sarja ja voin katsoa koko kauden putkeen. Yksi mikä viihdyttäisi olisi kissa, sitä olen harkinnut. Siitä tulisi kyllä myös mun paras kaveri. Nuoruudessa oli ja aina sai nauraa sille kissalle.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä kukaan ei mukamas siivoa?? Siis pese pyykkiä, tiskaa astioita, imuroi mattoja, luuttua lattioita, pese ikkunoita.. 

Nuo nyt on ilmiselviä asioita.

Mulla se on toisin päin. Miten saan ajan kulumaan, kun en saa olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Runkuttelen.

Ehkä voisit tehdä läksyjäsi välillä.

Luen, katselen telkkaria, pelaan tietokoneella, teen käsitöitä, askartelen, teen palapelejä, ulkoilen, käyn asioilla, teen pulmatehtäviä, leivon, kokkaan, järkkäilen paikkoja, käyn museossa tms, mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Samoja asioita mitä teen kumppanin ollessa kotona (ei meidän tarvi kokoajan yhdessä nyhjätä).